Sodan sääntöjä opetetaan Nobelin talossa

Vuonna 1833 syntynyt Nobel kehitti dynamiitin talossa, missä nykyisin sijaitsee kansainvälinen ihmisoikeusinstituutti. Nobel kehitti turvalliseksi luulemansa nitroglyseriinin nestemäisen muodon vuonna 1863.

Hänen perustamassaan tehtaassa tapahtui kuitenkin räjähdys, jossa hänen nuorempi veljensä ja neljä muuta työntekijää kuolivat. Nobel alkoi kehitellä turvallisempia räjähteitä. Hän toivoi, että räjähteiden avulla sodat saadaan loppumaan.

Nobel kuoli lokakuun 10. päivänä vuonna 1896 San Remossa. Hänen tahtonsa mukaisesti hänen omaisuutensa ohjataan vuosittain Nobel-palkintoihin, joista ensimmäinen jaettiin 1901.

Nobel-palkintoja jaetaan niille, jotka ovat eniten hyödyttäneet fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja rauhan aloilla. Ruotsin keskuspankki aloitti vuonna 1969 myös talouden Nobelin jakamisen.

"Viholliset samassa pöydässä"

Vuodesta 1970 toimineella ihmisoikeusinstituutilla on neuvoa-antava status YK:ssa, YK:n pakolaisjärjestössä UNHCR:ssa sekä Euroopan neuvostossa. Instituutissa ovat tavanneet sotaa käyvien maiden vihollispuolien sodanjohdot.

- Usein on käynyt niin, että kurssin alussa vihollisleireihin kuuluvat eivät suostuneet istumaan samassa pöydässä, mutta kurssin kuluessa he jopa ystävystyvätkin, kertoo instituutin opettajana toimiva belgialainen everstiluutnantti Ben Klappe.

Klappen mukaan valtioiden puolustusvoimien johdot tuntevat nykyään varsin hyvin oikeussäännöt. Jotkin maat eivät vain kunnioita lakeja käytännössä. Esimerkiksi sotavankien ja siviilien kohtelussa on paljon toivomisen varaa, sanoi Klappe.

"Reilu peli sotaan"

Geneven pöytäkirja koskee meri-, maa- ja ilmavoimien toimintaa sodan aikana. Lain päämääränä on saada sodankäyntiin yhteiset pelisäännöt, "reilu peli".

Kuten keskiajalla ritareilla oli sovitut taistelusäännöt, myös nykyään tulisi kaikilla sodanjohdosta rivimiehiin olla selkärangassaan Geneven säännöt.

Geneven sopimukset syntyivät Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) aloitteesta. Aivan ensimmäinen sopimus sotilaiden suojelemiseksi taistelukentällä tehtiin 1864.

Myöhemmin se ulotettiin koskemaan myös merivoimien sotilaita ja sotavankeja. Geneven sopimuksen neljäs osa syntyi 1949, ja se koskee mm. siviilien suojelua sodan aikana.

Vuonna 1977 hyväksyttiin kaksi lisäpöytäkirjaa, jotka laajensivat sopimusten suojan vapautussotiin ja valtioiden sisäisiin selkkauksiin. Lähes kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet Geneven sopimukset. Suomi ratifioi yleissopimukset 1955 ja lisäpöytäkirjat 1980.

Pysyvä tuomioistuin

- Sodankäynnin tavoilla on poliittista vaikutusta, sillä jokainen sota loppuu aikanaan, muistuttaa Punaisen Ristin lakimies, Geneven pöytäkirjan erikoisasiantuntija Raoul Forster.

Täten jokaisen sodanjohdon kannattaa muistaa sotaa koskeva laki. Usein sodan jälkeen maassa vallitsee sotilasvalta. Demokratiaan siirtymistä helpottaisi tieto siitä, että sotaa käytiin "oikein".

Forster mainitsi oikein sodituksi Britannian ja Argentiinan sodan, sillä hänen mukaansa molemmat osapuolet kunnioittivat sääntöjä.

- Vielä kymmenen vuotta sitten moni sodanjohto ajatteli, ettei sen tarvitse välittää sotaa koskevasta laista, mutta nykyään sodanjohtojen on entistä enemmän pakko kunnioittaa lakia käytännössä, koska lehdistön valta on kasvanut.

- Kenraaleilla on nykyään entiseen verrattuna kaksi uutta heille tärkeää upseeria; tiedottaja ja lakimies. Sodanjohto toimisi epäviisaasti ilman näitä kahta, toteaa Forster.

Tekeillä on pysyvä kansainvälinen tuomioistuin, joka jakaisi Geneven pöytäkirjan mukaista oikeutta. Tällä hetkellä maailmassa toimii vain erityistapauksiin erikoistuneita sotarikostuomioistuimia, kuten Haagin Jugoslavian sotarikoksia käsittelevä tuomioistuin.

Suomen puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellisen osaston apulaisosastopäällikön Teemu Penttilän mukaan ensisijaisesti jokainen maa olisi vastuussa tuomittaessa sotarikoksia.

Kansainvälinen tuomioistuin toimisi vain siinä tapauksessa, että sotarikollisia ei onnistuta tuomitsemaan kansallisesti.

Laki velvoittaa kouluttamaan

Geneven pöytäkirjan mukaan valtioiden on koulutettava armeijansa sodan oikeuskysymyksissä. Ulkoministeriön alaisuudessa toimii vuonna 1993 perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on tehdä Geneven sopimukset tunnetuiksi Suomessa.

Työryhmään kuuluu henkilöitä puolustusvoimista, oikeus-, opetus- ja muista ministeriöistä sekä edustaja Suomen Punaisesta Rististä.

Varusmieskoulutuksessa käsitellään Geneven sopimuksia yhdellä teoriatunnilla, ja alokkaille näytetään käytännön tilanteita kuvaava video. Päällystöä kurssitetaan San Remon instituutissa vuosittain.

Kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin lähtevät suomalaiset koulutetaan Porin prikaatissa. Tosin suomalaiset eivät toimi varsinaisilla sotatoimialueilla, joten heillä ei ole vihollista, muistutti prikaatin komentaja eversti Arto Räty.

Rauhanturvaajien voimankäyttöä ohjaavat lisäksi operaatiokohtaiset toimintasäännöt. Säännöissä on kuitenkin kansallisia väritteitä: esimerkiksi Pohjoismaissa on tiukemmat säännöstöt koskien voimankäyttöä.

Rauhanturvaajat joutuvat takavarikoimaan omaisuutta, pidättämään ihmisiä, tekemään kotietsintöjä ja uhkaamaan voiman käytöllä.

- Sodan oikeussäännöt antavat pohjan, mutta ne eivät riitä käytännön rauhanturvatyössä, missä ollaan syvällä yhteiskunnassa. Siellä tarvitaan tarkempia sääntöjä, sanoi Räty.

Kansainväliset sopimukset tukevat Suomen laissa määriteltyjä sääntöjä, sanoi pääesikunnan oikeudellisen osaston apulaisosastopäällikkö Teemu Penttilä.
- Säännöt eivät tee sodankäyntiä mahdottomaksi, korosti Penttilä.

Pohjoismaat ja Sveitsi ovat perinteisesti edelläkävijöitä sodan oikeuskysymyksissä, mutta esimerkiksi entisen Neuvostoliiton maat innostuivat kansainvälisistä laeista 1990-luvulla, jolloin ne aloittivat yhteiskuntiensa rakentamisen alusta, kertoi Penttilä.

Suomalaista sotilasta velvoittavat sotilaan säännöt

1. Ole kurinalainen sotilas. Sodan oikeussääntöjen rikkominen tahraa Isänmaasi, joukko-osastosi ja oman maineesi sekä aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Julmuus ei heikennä vihollisen taistelutahtoa, vaan lisää sitä.

2. Taistele ainoastaan vihollisen sotilaita ja sotilaallisia kohteita vastaan. Älä tuhoa enempää kuin tehtäväsi vaatii.

3. Älä surmaa tai haavoita taistelukyvyttömiä tai antautuvia vihollisia. Riisu heidät aseista ja luovuta esimiehellesi. Kokoa haavoittuneet ja sairaat sekä huolehdi heistä, olivatpa he ystäviä tai vihollisia.

4. Kohtele asiallisesti kaikkia vallassasi olevia vihollisia ja siviilejä.

5. Sotavankia ei saa pakottaa antamaan muita tietoja kuin omat henkilötietonsa. Sotavankien ruumiillinen ja henkinen kidutus on kielletty.

6. Panttivankien ottaminen on kielletty.

7. Pidättäydy kaikista kostotoimista.

8. Älä vahingoita Punaisen Ristin ja väestönsuojelun tunnuksella varustettuja henkilöitä ja kohteita. Kunnioita valkoista neuvottelulippua sekä kulttuurikohteen ja vaarallisen kohteen suojatunnusta.

9. Kunnioita toisen omaisuutta. Ryöstäminen on kielletty.

10. Pyri estämään näiden sääntöjen rikkominen. Ilmoita havaitsemasi sääntöjen rikkominen esimiehellesi. Sodan oikeussääntöjen rikkomisesta rangaistaan Suomen rikoslain mukaisesti.

STT-IA
20.10.2000

Ulkomaat -sivulle