Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Tulkkipula haittaa kuulovammaisten opiskelua

Kunnat eivät tunne puhevammaisten oikeuksia



Vain pieni osa vaikeasti puhevammaisista saa tarvitsemiaan tulkkipalveluja. Kunnat hylkäävät puhevammaisten hakemuksia useammin kuin kuulovammaisten hakemuksia.


Aina kunnat eivät edes tiedä, että puhevammaisillakin on lainmukainen oikeus näihin palveluihin, sanoo erikoistutkija Päivi Topo Stakesista.

Stakes on selvittänyt sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä, miten tulkkipalvelut ovat viime vuosina kehittyneet. Selvityksen mukaan kuulovammaisten tulkkipalvelujen suurin este oli tulkkipula, mutta puhevammaisilla ongelmana oli myös tietämättömyys.

Kaikki puhevammaiset eivät tiedä edes itse, että heillä olisi oikeus käyttää tulkkipalvelua.
- Toisin sanoen laki on, mutta se ei toistaiseksi toteudu, tiivistää Topo.


Päätöksiä tehdään mutta palvelua ei saa

Jokainen tulkkipalvelun käyttäjä tarvitsee palvelun saadakseen yksilöllisen päätöksen. Tulkkipulan vuoksi palvelua eivät aina saa nekään vammaiset, jotka ovat tällaisen päätöksen saaneet, sanoo erikoissuunnittelija Marja-Liisa Heiskanen Stakesista.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun tulkkikeskuksessa 42 prosenttia ja Lahdessa sekä Hämeenlinnassa 29 prosenttia tulkkitilauksista jäi Heiskasen mukaan toteutumatta.

- Jos verrataan tilannetta esimerkiksi päivähoitoon, kunnassa nousisi mitä ilmeisemmin kansanliike, jos myönteinen päätös päivähoidosta jäisi ainoastaan paperille, sanoo Heiskanen.

Huolestuttavana hän pitää sitä, että äkillisissä tilanteissa, esimerkiksi lapsen sairastuessa, tulkkipalveluja on harvoin mahdollista saada.

Vanhempien kertomusten mukaan usein tulkin joutuu tilaamaan jo kuukautta aiemmin, vaikka tarvetta on vaikea ennustaa etukäteen.

Vaikeasti puhevammaisia ihmisiä on Suomessa useita tuhansia, mutta vain 1-2 prosenttia kuntien tekemistä tulkkipalvelupäätöksistä koskee heitä.

Noin 98 prosenttia tulkkipalveluista menee kuulovammaisille. Tulkkipalvelua tarvitsevia kuulovammaisia on noin 5 000-6 000. Palvelujen lainmukaiset vähimmäismäärät ovat vakiintuneet lähes poikkeuksetta enimmäistuntimääriksi.


Tulkit lähteneet muihin hommiin

Suomeen on viime vuosina perustettu jo 23 tulkkikeskusta, mutta kaikissa niistä ei ole yhtään päätoimista tulkkia.

Puhevammaisia tulkitsevia tulkkeja on koulutettukin vasta hyvin vähän. Sen sijaan kuulovammaisille tulkkeja koulutetaan paljon, mutta suuri osa heistä siirtyy toisiin tehtäviin, koska palkkaus on huono ja työsuhteet usein satunnaisia. Myös ilta- ja viikonloppulisiä maksetaan hyvin kirjavasti, eikä niitä joillakin alueilla makseta lainkaan.

Kymmenen vuotta sitten ministeriön työryhmä laski, että Suomeen pitäisi perustaa 250 päätoimisen tulkin virkaa. Toisin on käynyt, päätoimisia tulkkeja on nyt vain 38 ja tulkkipalvelut hoidetaan pääasiassa freelancetulkkien voimin. Opiskelutulkkausta tekee lisäksi satakunta tulkkia, sanoo Heiskanen.

Selvityksen mukaan uusien päätoimisten tulkkien tarve olisi kaikkiaan noin 300.


Opiskelutulkkauksessa kinataan myös maksajasta

Opiskelijoille tulkkipalveluja pitää lain mukaan tarjota sen verran kuin opinnoista suoriutuminen vaatii.

Todellisuudessa koulunkäyntiä vaikeuttavat tulkkiongelmat kärjistyvät usein peruskoulun jälkeen. Esimerkiksi lukiota aloittavalla nuorella oli vaihtoehtona muuttaa satojen kilometrien päähän perheestään tai aloittaa opintonsa ilman minkäänlaista tulkkausta.

Opiskelutulkkauksessa hiertää Heiskasen mukaan myös vastuukysymysten epäselvyys. Periaatteessa vastuun kustannuksista pitäisi kuulua opetustoimelle, mutta kiistojen jälkeen ne kaatuvat usein sosiaalitoimelle.

STT-MH
20.10.2000


Kotimaa -sivulle