Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kunnilta kouluihin 1,5 miljardia ylimääräistä



Kunnat käyttivät toissa vuonna peruskouluihinsa yhteensä 1,5 miljardia markkaa enemmän kuin valtion niukaksi moititut laskentaperusteet edellyttäisivät. Siitä huolimatta Suomesta löytyi kolmisenkymmentä kuntaa, jossa opetusta annettiin laskettua halvemmalla.


Suhteessa edullisimmin opetus onnistuu yleensä pienessä kunnassa, jossa ei ole omaa yläastetta. Yläasteen menoja on jo vaikea karsia alle laskennallisten hintojen, todetaan Kuntaliitosta.

Opetushallituksen tilaston mukaan "alihinnalla" opettavien kuntien kärjessä olivatkin Sammatti ja Ylikiiminki, joista kumpikin pani peruskouluihinsa viidenneksen vähemmän kuin valtio laski niiden olosuhteiden edellyttävän. Näin ne säästivät muihin menoihinsa nelisentuhatta markkaa oppilasta kohden.

Monissa "suositushinnan" alittaneissa kunnissa säästöt olivat muutamia satoja markkoja oppilaalta. Parintuhannen markan erotukseen ylsivät Lestijärvi, Pyhäntä, Ranua, Rautavaara, Sievi ja Yli-Ii, ja yli tuhannen markan säästöt saivat aikaan myös Kestilä, Vahto, Temmes, Pieksämäki, Ullava, Maksamaa, Liljendal, Liminka ja Joensuu.

Toisaalta myös suurimmat yksikköhintojen ylitykset löytyvät pienistä kunnista. Ehdoton ykkönen on eteläsavolainen Kangaslampi, jossa jokainen oppilas maksoi lähes 20 000 markkaa valtion laskelmia enemmän.

Särkisalo, Houtskär ja Korsnäs ylittivät kaikki laskennallisen oppilashintansa yli 15 000 markalla. Yli 10 000 markkaa ylimääräistä investoitiin myös Kauniaisten, Kiikalan, Kuusjoen, Leivonmäen, Pertunmaan ja Siikaisten koululaisiin.


Joka kunnalla oma hinta

Koulujen valtionosuusjärjestelmässä jokaiselle kunnalle lasketaan oppilaskohtainen "yksikköhinta", josta valtio maksaa periaatteessa runsaat puolet. Kunnat saavat kuitenkin kaikki valtionosuutensa yhtenä kokonaisuutena, eikä eri aloille suunnattuja rahoja ole enää korvamerkitty.

Periaatteessa voi ajatella, että alihintaan opettava kunta siirtää valtion koulutukea muille toimialoilleen. Toisaalta valtionsosuuksia leikattiin lama-ajan säästölaeilla kunkin kunnan asukasmäärän mukaan, joten kunnat ovat joka tapauksessa maksaneet koulukuluista enemmän kuin muodollisen osuutensa.

Esimerkiksi Sammatin kunnassa lasketaan, että kunta saa koko sivistystoimeen kaksi miljoonaa markkaa valtionosuutta vuodessa ja palauttaa niistä valtiolle 1,1 miljoonaa.

Kunkin kunnan oman yksikköhinnan laskennassa otetaan huomioon koulujen koko, sillä pienimmissä kouluissa opetus tulee oppilasta kohden yleensä selvästi kalliimmaksi kuin suurissa. Myös esimerkiksi erityisoppilaiden määrä kasvattaa valtionosuutta.

Yksi keskiarvo-oppilas maksoi 1998 veronmaksajille 23 655 markkaa, kun valtion laskentaperusteiden mukaan oppimisen piti onnistua keskimäärin 20 986 markalla.


Lomautuksia ja säästöjä

Tilastossa tarkasteltu vuosi 1998 muistetaan opettajien lomautuksista, jotka vähenivät selvästi koululain muututtua vuoden 1999 alussa. Uusi laki painottaa oppilaiden oikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen, jota lomautukset tosin eivät automaattisesti estä.

Lomautusten lisäksi säästöjä syntyy esimerkiksi suurempien opetusryhmien avulla. Kalliita työtunteja säästyy myös, kun opetusta järjestetään kaikissa aineissa vain tuntikehyksen sallima vähimmäismäärä.

Suurin säästö saattaa syntyä pienien koulujen lakkauttamisesta, mutta tuolloin myös kunnalle laskettu yksikköhinta ja sen myötä valtionosuudet laskevat ja toisaalta esimerkiksi koulukuljetusten tarve lisääntyy.

Kovinta julkista arvostelua sai opettajien lomautuksista Vantaa. Sekin kuitenkin pani jokaisen peruskoululaisen opetukseen runsaat 900 mk ylimääräistä yksikköhintaansa verrattuna. Toisaalta suuret naapurit Helsinki ja Espoo satsasivat kouluihinsa selvästi enemmän: Helsinki yli 5 300 markkaa ja Espookin liki 3 000 markkaa yli oppilaskohtaisen laskentahinnan.

Myös Kemi turvautui viikkojen lomautuksiin ja muihin säästöihin, mutta sielläkin jokainen oppilas maksoi kunnalle noin 1 300 markkaa laskettua enemmän.

STT-IKK
21.7.2000


Politiikka -sivulle