Laittomat kopiot jo 20 prosenttia äänitemarkkinoista:
Piratismi vaarantaa popmusiikin tulevaisuuden
Vuosi 2000 on ollut suomalaiselle popmusiikille historiallista aikaa. HIM, Bomfunk MC's ja viimeisimpänä Darude ovat nousseet listoille eri puolilla maailmaa. Varauksettomaan riemuun ei silti ole syytä, koska laittomien kopioiden kauppa uhkaa yhä vakavammin koko musiikkiteollisuutta.
Viimeisimpien arvioiden mukaan laittomien kopioiden eli piraattien myynti kattaa jo 20 prosenttia kotimaisesta levykaupasta. Osuus on suuri, suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa.
Syykin on selvä: naapurimaamme Viro ja Venäjä ovat merkittäviä laittomien kopioiden tuottaja-alueita. Tallinnaan tai Viipuriin matkustavan turistin on helppo ostaa suosikkinsa halpoina kopioina.
Tänä vuonna eivät ole menestyneet ainoastaan HIM ja Bomfunk MC's, vaan myös piraatit. Ne saavuttivat toistaiseksi huimimman voittonsa Nightwish-yhtyeen tuoreen Wishmaster-albumin kohdalla. Sitä oli saatavilla piraattina jo ennen virallista julkaisupäivää, ja näin ollen levy-yhtiön oli kiidätettävä levy kauppoihin suunniteltua aiemmin.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun piratismi saneli Suomessa levy-yhtiön päätöksiä.
Mitä piraattituotteen ostaminen merkitsee
Yksittäisellä ihmisellä on kovin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa artisteihin, joista sattuu pitämään. Käytännössä hän voi vain ostaa tai olla ostamatta levyjä.
Piraattilevyn ostaminen ei artistia tue, koska laittoman kaupan voitoista ei mene penniäkään musiikin tekijöille. Kun siis musiikinystävä ostaa suosikkinsa levyn piraattina, hän vaikeuttaa tämän toimintaa. Hän voi jopa aiheuttaa sen, että artistin on pantava pillit pussiin.
Laittoman musiikin myynti ei ole harrastelijatoimintaa. Piraattikauppiaiden nopeus, yhtäläinen hintataso ja poliisin voimattomuus ongelman edessä viittaavat siihen, että kyseessä on yksi järjestäytyneen rikollisuuden eli mafian haara.
Kun keneltä tahansa kysyy, olisiko huume- ja väkivaltarikollisuus saatava kuriin, vastaus on myönteinen. Tähän nähden on omituista, että yllättävän moni kuitenkin ostaa piraattilevyjä eli rahoittaa mafian toimintaa.
Piratismia tukevat asenteet
Kun Metallica-yhtyeen Lars Ulrich nousi vastustamaan Internetissä toimivaa piraattihenkistä Napster-järjestelmää, monet ihailijat pahastuivat. Mitä oikeutta upporikkaalla Ulrichilla on valittaa siitä, että hänen musiikkiaan kopioidaan?
Ihailijoiden röyhkeys on poikkeuksellista. Kysymyshän antaa ymmärtää, että Ulrichin ei tarvitse ansaita työllään, mutta muilla sen sijaan on oikeus saada hänen työnsä tulokset korvauksetta kuultavakseen.
Tällaiset itsekkyyteen, kateuteen ja tietämättömyyteen perustuvat asenteet mahdollistavat nykyisen piratismin. Iltapäivä- ja juorulehdistön ylläpitämä kuva rahassa kylpevistä tähdistä on myös osaltaan aiheuttanut sen, että piraattilevyjen ostajat eivät koe olevansa varkaita. Oletettavasti he eivät kuitenkaan haluaisi itse olla työpaikassa, jossa osa palkoista katoaa salaperäisesti jonnekin.
Musiikin epävarma tulevaisuus
Laittomien levyjen ostaminen on lyhytnäköistä toimintaa, josta hyötyvät vain rikolliset tahot. Myös piraattien ostajat ovat viime kädessä häviäjiä, sillä he edesauttavat koko musiikkikentän ajautumista konkurssiin. Jos niin käy, musiikkia ei enää julkaista.
Viro on erinomainen esimerkki: paikallisten muusikkojen ei kannata ottaa riskejä, koska piratismi on niin laajamittaista, että levyjen julkaisijat eivät saa myynnistä tuloja. Niinpä musiikkikulttuuri kituu.
Musiikin tekijät ja kustantajat ovat aina olleet ostajien armoilla. Kuluttajan on helppo ajatella halvan piraattilevyn äärellä, että kukaan ei kärsi, jos vain hän ostaa laittoman kopion. Ongelma on siinä, että jokainen piraattilevyn ostaja voi ajatella olevansa juuri se yksi, jonka päätös ei vahingoita ketään.
Ongelman ratkaisemiseksi vaaditaankin kuluttajia, jotka tietävät mihin heidän valintansa johtavat. Kuluttajia, jotka ymmärtävät, että juuri heidän rahansa tukevat joko musiikkikulttuuria tai rikollisuutta.
STT-IKK
21.7.2000
