Lama-ajan säästöt kostautuvat lasten pahoinvointina
Yhä useampi huostaanotettu on murrosikäinen
Huostaanotettujen lasten määrä on lisääntynyt 1990-luvun alusta lähtien.Yhä useampi huostaanotettu on jo murrosikään ehtinyt lapsi, jonka ongelmat ovat liian pitkän odottelun vuoksi päässeet pahenemaan.
- Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä vähemmän hänellä on aikaa odottaa huostaanottoa, Pelastakaa Lapset ry:n lastenpsykiatri Jari Sinkkonen muistutti Rokualla, jossa Pohjois-Suomen sijaisvanhemmat viettivät koulutus- ja virkistyspäiviä viikonvaihteessa.
Sinkkonen viittaa lausahduksellaan tutkimuksiin, joiden mukaan varhainen vuorovaikutus vaikuttaa keskushermoston kehitykseen.
- Jos lapsi elää ensimmäiset ikävuotensa äärimmäisen epätyydyttävissä olosuhteissa eli hänen hoitoaan laiminlyödään ja hänen kanssaan ei olla vuorovaikutuksessa, siitä seuraa aivovaurio, Sinkkonen kärjistää.
Murrosikäisen murhe
Monissa kunnissa etenkin pahimpaan lama-aikaan jäätiin odottelemaan. Huostaanottoihin suhtauduttiin nuivasti, ja erityisesti laitossijoituksia yritettiin rahapulan kurimuksessa viimeiseen asti välttää. Osin tätä satoa korjataan nyt, mutta vieläkin suurempana syynä lasten pahan olon oireiluun Sinkkonen pitää kiireistä elämänmenoa.
Se näkyy mm. HYKS:in Lastenlinnan lastenpsykiatrian osastolla, jossa hoidetaan yhä enemmän äkillisessä kriisissä olevia lapsia.
- Nykyään kriisejä tulee kriisin perään, kun niitä oli aiemmin pari kolme vuodessa. Kun itse työskentelin sairaalaosastolla, siellä hoidettiin noin 30 lasta vuodessa. Viime vuonna lapsia oli yli tuplasti enemmän, Sinkkonen tuskittelee.
Viime aikaisena kehityksenä on nähtävissä myös se, että pienten lasten osuus huostaanotoista on vähentynyt. Vastaavasti murrosikäisten osuus on entistä suurempi.
- Pantataan ja pantataan asioita, kunnes lapsi tulee murrosikään. Tuolloin ongelmat räjähtävät silmille, Sinkkonen selvittää hidastelun syitä ja seurauksia.
Pallottelu riittää
Sinkkonen on huolissaan avohuollon tukitoimena tapahtuvasta lasten sijoituksesta. Siinä lasta ei huostaanoteta, vaan häntä pidetään "tallessa" siihen asti, kunnes hänen vanhempansa ovat kuntoutuneet.
- Lapsesta tulee helposti ping-pong -pallo. Kun äiti kännäilee, lapsi otetaan pois. Kun hän on selvin päin, lapsi päästetään takaisin kotiin, Sinkkonen paheksuu.
Hän ottaa esimerkkinä tapauksen, jossa 7-vuotias lapsi oli sijoitettu jo kaksitoista kertaa.
- Miten lapsi luo tämmöisessä tilanteessa ihmissuhteita? Ei yhtään mitenkään!
Sinkkosen mukaan yksi syy pompotteluun on se, että vanhemmat viimeiseen asti vastustavat huostaanottoa tai sijoitusta. Voi olla että lapsi vain piipahtaa lastenkodissa pahimman kriisiajan yli.
Sinkkonen myöntää, että lasten huostaanotot ovat muutenkin kuuma peruna. Edelleen jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen ja vanhempien etu ei voi koskaan olla ristiriidassa.
Sinkkosella on useita esimerkkejä siitä, että tämä ei pidä paikkaansa. Psykoottinen äiti haluaisi pitää lapsestaan huolta, mutta ei käytännössä siihen kuitenkaan pysty.
Kiistana on myös kysymys siitä, pitäisikö huostaanoton tähtäimessä aina olla lapsen palauttaminen omaan biologiseen perheeseen.
Vaihtoehtona on pyrkimys siihen, että huostaanotetut lapset luovat tärkeitä ihmissuhteita sijaisperheissä ja biologiset vanhemmat ovat mukana sen verran kuin pystyvät.
- On olemassa tilanteita, joissa lapsilla on kahdet vanhemmat. Se olisi ihanne.
STT-MH
21.4.2000
