Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Muut lehdet



Katsaus lehtien pääkirjoituksiin tiistaina 11.4.2000


Demari pohtii tukilakkojen tulevaisuutta

Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ja työministeri Tarja Filatov (sd.) ovat ilmaisseet valmiutensa harkita tukilakkojen ennakkoilmoitusaikoja. Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet menettelystä, jonka mukaan tukilakoista ilmoitetaan neljä päivää ennen lakon aiottua alkua.

Asetelma on sellainen, että työnantajat kieltäisivät tukilakot kokonaan, hallituksessa harkitaan niiden ilmoitusaikojen pidentämistä ja ay-liikkeessä ei haluta muutoksia nykyiseen käytäntöön.

Keskustelu aiheesta vilkastui kevään sopimuskierroksella, jolloin on muutamaan otteeseen ilmoitettu tukilakkoon ryhtymisestä. Lakot ylipäätään ja tukilakot erityisesti ovat olleet harvinaisia poikkeuksia viime vuosina työehtosopimuksia uudistettaessa.

Menettelytavoissa on lisäksi noudatettu lakia ja sopimuksia. Siksi tarve uudistuksiin on arvioitava myös tätä taustaa vasten.

Kun tukilakkoon ryhtymisestä ilmoitetaan ennakolta työmarkkinajärjestöjen sopimalla tavalla, luontevaa olisi, jos nykyisen käytännön mahdollisista muutoksista sovittaisiin samojen osapuolten kesken. Hallituksen kiinnostus asiaa kohtaan on ymmärrettävää, sillä se vastaa kokonaiskehityksestä, jota työmarkkinakentän levottomuudet saattaisivat uhata.

Tukilakoista keskustelu on silti sivujuonne tämänkertaisella neuvottelukierroksella. Kokonaisuutena yleisen talouskehityksen vaatimukset ovat toteutuneet hyvin, varsinkin jos ajatellaan kuumana käyvän pörssin yhteiskuntaan levittämää optio- ja osakehuumaa. Ay-liike on pitänyt jalat tukevasti maassa sopimuksia uudistettaessa.

Liittokierroksen kokemukset ja aikaansaadut tulokset luovat perustaa paluulle pitkäaikaiseen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun.


Kansan Uutisten mukaan Ahtisaaren toiminta luo varjon politiikan ylle

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes tuomitsi ensimmäisenä puoluejohtajana ja ministerinä presidentti Martti Ahtisaaren optiot ja osallistumisen yksityisten yritysten hallintoon. Ahtisaaren viimeaikainen toiminta heittää Siimeksen mukaan varjon koko politiikan ylle ja ennen kaikkea poliitikkojen arvokeskusteluyritysten ylle.

Siimeksen kritiikki osuu. Ahtisaaren toiminta on ilmiselvästi epäjohdonmukaista, kun hän presidenttinä tuomitsi yritysjohdon optiot moraalittomana öykkäröintinä, mutta ottaa niitä heti itse vastaan, kun "vapautui" presidentin virastaan. Siitä voidaan tehdä vain johtopäätös, että presidenttinä pidetyt puheet olivat sananhelinää viran puolesta ja että todellinen asenne tulee esiin vasta nyt. Ahneus näyttää voittavan moraalin aina, kun tilaisuus osuu omalle kohdalle.

Ahtisaari puhui virassa ollessaan usein lämpimästi ns. kolmannesta sektorista ja kansalaisyhteiskunnasta. Olisi ollut luontevaa, että hän olisi eläkeläispresidenttinä käyttänyt aktiviteettiaan, jota on epäilemättä vielä runsaasti jäljellä, näihin asioihin eikä yksityisten yritysten hyväksi - ja omaksi hyväkseen. Asiaa ei muuta se, että yritystoimintakin on enimmäkseen tärkeää, hyödyllistä ja kunnioitettavaa

Ahtisaari syyllistyy juuri siihen, mistä kansalaiset ovat aina poliitikkoja syyttäneet: sanojen ja tekojen ristiriitaan. Tilanne on hyvin paradoksaalinen; Ahtisaari ei ollut poliitikko presidentiksi tullessaan, ei juuri presidenttinä ollessakaan, puhumattakaan, että tuntisi itsensä poliitikoksi virasta päästyään. Hänen lienee vaikeaa ymmärtää syytöksiä, että juuri hän olisi heittämässä varjon koko politiikan ylle.

Presidentin virkaa Ahtisaari hoiti menestyksellisesti, vaikka ei olekaan suuri ajattelija, vaan käytännön mies. Ei hän itse juuri kirjoittanut presidenttinä pitämiään puheitakaan. Siksi hän ei niiden sanomaakaan ilmeisesti kovin syvästi sisäistänyt. Kaikesta päätellen hän tuntee olevansa nyt vapaa mies tekemään, mitä parhaaksi katsoo. Tämä näkemys on jyrkässä ristiriidassa useimpien kansalaisten odotusten kanssa.

Kansalaiset nostaisivat eläkeläispresidentin kansakunnan kaapin päälle, harvakseen viisaita puhumaan. Samoin tekisivät poliitikot, jotka ovat rakentaneet entisille presidenteille tukevat eläkkeet ja muut edut. Kansalaisten ja poliitikkojen toiveissa kummittelee Urho Kekkosen neljännesvuosisadan mittainen kausi, jolloin maassa ei ollut yhtään eläkeläispresidenttiä paitsi muutamana alkukuukautena.

Ahtisaari rikkoi presidenttinä vanhoja kaavoja ja tekee sitä nyt eläkeläisenä. Siinä on - jos sivuutetaan optioista ja muista sidonnaisuuksista johtuvat moraaliset ristiriidat - hyvätkin puolensa. Uutta eläkeläispresidentin mallia todella tarvitaan.

Valtiosääntöuudistus on karsinut presidentin valtaa. Meillä on nyt kaksi eläkeläispresidenttiä, parinkymmenen vuoden kuluttua varmaan 3-4. Miksi ihmeessä jokaisen heistä olisi oltava lopun ikäänsä "kansallinen instituutio"? Suomessa on aiemmilta ajoiltakin kokemusta presidenteistä, jotka palaavat normaaliin työelämään virkakautensa jälkeen. Tämän pitäisi olla itsestään selvää nyt, kun presidentin virka on terveesti maallistunut.


Suomenmaan mukaan kilpailupolitiikka pitää saada raiteilleen

Kilpailuvirasto, joka toimii eräänlaisena poliisiviranomaisena, on iskenyt silmänsä kotimaisen maidonjalostuksen fuusiohankkeisiin. Sen mukaan suomalaisen meijeriteollisuuden voimien kokoaminen voisi olla kilpailun vapauden nimissä tuomittava hanke.

Suomalainen meijeriteollisuus ryntäsi vapaille markkinoille kuin vasikat kesälaitumelle, mutta arkitodellisuus on pakottanut etsimään kannattavuutta voimien kokoamisesta. Vaikka tahtoa yhdistymiseen olisi, tarvitaan asialle Suomen ja lopulta myös Euroopan unionin kilpailuviranomaisten suostumus. Paineet yhdentymiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ovat kuitenkin kasvavia.

Vapaa ja esteetön kilpailu on nostettu yhdeksi EU:n uskonkappaleeksi. Keskeinen kriteeri kilpailunvapautta arvioitaessa on olennainen ja yrityksen asema siinä. Sen mukaan katsotaan että suurella kansallisen tason meijeriyrityksellä on määräävä markkina-asema, vaikka maitotuotteiden tuonti on EU-periaatteiden mukaan vapaata.

Valion ja ruotsalaisen Arlan fuusiolle kilpailusäännökset eivät olisi asettaneet mitään esteitä. Esteitä ei ollut myöskään sittemmin toteutuneelle ruotsalais-tanskalaiselle suurfuusiolle. Suomalaiset maitojalostajat joutuvat kilpailemaan yksin ja erikseen suurta kansainvälistä konsernia vastaan. Kuljetukset eivät ole maitotuotteissakaan mikään ongelma. Ulkomainen suuryritys voi myös napsia omistukseensa vapaasti suomalaisia meijeriyhtiöitä, ja Valio joutuu katsomaan sivusta, jos kilpailupoliisit pysyvät tiukoissa kannoissaan.

Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi levitteli käsiään eduskunnan kyselytunnilla kilpailupolitiikan vinoutumien edessä. Ministeri ei voi mitään enempää Euroopan unionille kuin kotoiselle kilpailuvirastollekaan. Pitäisi voida.

Yhdessä asiassa kilpailuvirastolle on nostettava hattua. Se että virasto otti jämäkän kannan puunostajien kartelliin, lisää uskoa aitoon kilpailunedistämiseen.


Savon Sanomat pohtii Tarja Halosen asemaa

Presidentti Tarja Halosen kausi on käynnistynyt kansansuosion osalta lupaavasti. Ensimmäiset mittaukset hänen luottamuksestaan kertovat, että presidentti nauttii kansalaisten selkeän enemmistön tukea.

Suomen Kuvalehden teettämässä mittauksessa 72 prosenttia vastaajista ilmoitti, että uusi presidentti nauttii heidän luottamustaan. Viidennes vastaa kielteisesti ja vajaa kymmenen prosenttia empii suhtautumistaan. Luvut vastaavat melko tarkasti kuuden vuoden takaisia presidentti Martti Ahtisaaren kannatuslukuja samana ajankohtana.

Ahtisaaren nauttima pari prosenttiyksikköä korkeampi luottamus selittynee paljolti hänen taustallaan. Ahtisaari tuli SDP:n ulkopuolelta, Halonen sen ytimestä.

Tarja Halosen valinnasta on kulunut melko tarkalleen kaksi kuukautta ja hän on hoitanut virkaansa runsaan kuukauden. Hänen nousuvauhtinsa koko kansan presidentiksi on vähintäänkin kohtuullisen hyvä. Sosiaalidemokraattien ja vihreiden kannattajat ovat hänen takanaan lähes täydellisesti. Vasemmistoliittolaisistakin yhdeksän kymmenestä on Halosen takana.

Sitä vastoin suurissa porvaripuolueissa Halosella on vielä tekemistä täyden luottamuksen saamiseksi. Kokoomuslaisista 40 prosenttia pitää häntä sopimattomana tehtäväänsä, keskustalaisten keskuudessa luottamuksensa evää vielä enemmistö, noin 60 prosenttia.

Vähintäänkin yhtä varauksellinen suhteutuminen lienee kristillisten joukoissa, käytiinhän vaalitaistelun arvokeskustelu paljolti juuri avoliiton ja kirkollisten kysymysten ympärillä.

Selkänojaa uusi presidentti saa myös toisesta tuoreesta mielimittauksesta, jossa kysyttiin kansalaisten suhtautumista Halosen avoliittoon ja eroamiseen kirkosta. Noin 70 prosenttia vastaajista hyväksyi presidentin avoliiton ja suhteen kirkkoon. (I-S. 10.4.) Tulos on melko yllättävä, mutta korreloi toisaalta varsin hyvin luottamusmittauksen kanssa. Vähintäänkin kaksi kolmesta suomalaisesta luottaa Haloseen ja suo hänelle vapauden ratkaista suhteensa niin elämänkumppaniinsa kuin kirkkoonkin vapaasti.

Tarja Halosen kauden alkua voi pitää kansansuosion osalta lupaavana - varsinkin kun muistetaan hänen yksi "kompurointinsa", matkustaminen Chilen vasemmistopresidentin virkaanastujaisiin Talvisodan 60-vuotispäiväksi. Tätä monet hänen vastustajansa ja vanhan polven ihmiset pitivät vääränä valintana koko kansan presidentiksi pyrkivältä valtionpäämieheltä. Siihen sisältyi arvostelijoiden mielestä liian räikeä arvovalinta.

Tarja Halonen on aloittanut kautensa ehkä yllättävänkin matalalla profiililla. Ensimmäinen kotimainen haastattelu irtosi vasta kuluneena viikonloppuna, kun sanomalehti Kaleva julkaisi hänen laajan haastattelunsa. Pidättyväinen linja julkisuuteen samoin kuin reissaamiseenkin saattaa olla viisaasti harkittu. Mikä sopi Ahtisaarelle, ei välttämättä sovi Haloselle.

Ratkaisevaa Halosen matkalla koko kansan presidentiksi on se, miten hän onnistuu luomaan luottamuksen keskustan kannattajiin ja nimenomaan maaseudun ihmisiin. Sillä suunnalla juopa on syvin, eikä se johdu välttämättä niinkään presidentin henkilöstä kuin hänen puolueestaan ja sen puheenjohtajasta. Tässä suhteessa presidentti Halonen on pääministeri Lipposen vanki.


Turun Sanomat tahtoo säännellä tukilakkoja

Kevään työmarkkinakierroksella on turvauduttu tavallista runsaammin tukilakkoihin. Puolisen tusinaa ammattiliittoa on neuvottelujen eri vaiheissa ilmaissut tukeaan työtaistelulla tai sen uhalla. Ei ihme, että aiheesta on noussut jopa poliittisella tasolla kriittinen keskustelu.

AKT, kemia, merimiesunioni, paperi, laivapäällystö ja satamien ahtaajat ovat viime viikkoina näyttäneet mallia toinen toistaan tukevien lakkojen dynamiikasta. Käytössä on ollut sekä suoria että niin sanottuja ristikkäisiä työtaistelutoimia.

Monenlaisista manöövereistä kenties paljon puhuvin oli Tampereen linja-autonkuljettajien paikallinen kolmen markan kiista, johon etsittiin ratkaisua pysäyttämällä ensin busseja eräissä muissa kaupungeissa ja lopettamalla sitten kaupan tuontitavaroiden purkaminen satamissa.

Ylevän tulkinnan mukaan tukilakoissa on kysymys ay-liikkeen sisäisestä solidaarisuudesta, pyyteettömästä auttamishalusta yli järjestö- ja sopimusrajojen. Valitettavasti käytäntö on paljon raadollisempi: usein tukilakoilla rikotaan tietoisesti työrauhan velvoitetta ja aiheutetaan ikävimmät vahingot ulkopuolisille.

Vaikka tukilakot erityisesti elinkeinoelämän avaintoimialoilla paisuvat laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan varsinaiseen riitaan nähden monasti täysin suhteettomiksi, niitä varten ei ole juuri minkäänlaisia pelisääntöjä. Sekä laki että työmarkkinain omat normit jättävät liitoille melkein vapaat kädet toimia niin kuin parhaaksi katsovat.

Paineet pelisääntöjen luomiseksi ovat kevään kokemusten myötä lisääntyneet. Vähintä, mitä tukilakkoon ryhtyviltä pitäisi voida edellyttää, on kohtuuajassa annettu etukäteisilmoitus. Nykyinen neljän päivän minimiennakko on vain suositus, jota kaikki liitot eivät ole edes allekirjoittaneet. Yksi niistä on yllätys yllätys AKT.

Ay-liikkeelle lakko-oikeus on vanhastaan pyhä ja kajoamaton. Myös poliittiselle vasemmistolle aiheeseen puuttumisen kynnys näyttää olevan edelleen pilven korkea.

Suhtautumista kuvaa hyvin vasemmistoliiton valtuuston viikonvaihteen kokous, jossa lakko-oikeuden kaikenlainen kaventaminen torjuttiin jyrkästi. Näin siitä huolimatta, että puoluesihteeri Ralf Sundin mukaan tukilakkojen käyttö on "paikka paikoin ollut kyseenalaisuuden rajamailla".

Tarkkaan on sanansa harkittava ja asetettava asiassa myös Sdp:n kellokkaiden. Mediassa syntynyt käsitys, jonka mukaan työministeri Tarja Filatof on tuonut esiin mahdollisuuden tukilakkojen ennakkoilmoitusajan pidentämiseksi oikaistaan ohessa korkeimman omakätisesti pääministeri Paavo Lipposen toimesta.

Samalla pääministeri korjaa väärinkäsityksiä, jotka liittyvät hänen itsensä antamaan lehtihaastatteluun. Lipponen ei ole kuulemma edellyttänyt selvitystä tukilakkojen ilmoitusajoista, vaan katsoo, että pallo on työmarkkinajärjestöillä.

Pääministerin antama osoite on epäilemättä aivan oikea. Silti ei olisi pahitteeksi, vaikka myös hallitus tahollaan ja tavallaan osoittaisi kiinnostusta tukilakkojen pelisääntöongelmaan.

Koonnut: TK


Muut lehdet -sivulle