Muut lehdet perjantaina 17.3.2000

Aamulehden mukaan paperin lakko on eliittilakko

Solidaarisuus on ylevä sana, jota ammattiyhdistysliike viljelee juhlapuheissaan. Sanakirjan mukaan solidaarisuus merkitsee yhteisvastuuta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä.

Käytännön elämässä ay-liike harjoittaa solidaarisuutta usein varsin valikoivasti - lähinnä silloin kuin se sopii muihin suunnitelmiin eikä aiheuta liikaa kustannuksia.

Ay-solidaarisuus voi myös saada kummallisia muotoja. Tämän kevään ns. tukilakot tarjoavat hyvän esimerkin kieroon kasvaneesta solidaarisuudesta: etujen puristaminen pienelle joukolle on yritetty naamioida spontaaniksi myötätunnon osoitukseksi avun tarpeessa oleville veljille ja siskoille.

Eiköhän vain Paperiliittokin keksi vielä solidaarisuuteen vivahtavia perusteluja paperitehtaiden seisauttamiselle. Todellisella perustelulla eli itsekkyydellä on niin ikävä kaiku, ettei kovapintainenkaan ay-johtaja oikein kehtaa sitä ääneen julistaa lakon syyksi.

Tiistaina alkanut paperiteollisuuden lakko edustaa työmarkkinoiden ryhmäitsekkyyttä puhtaimmillaan. Se on oman aseman ja oman voiman käyttöä omaksi hyödyksi, muista piittaamatta.

Tavoitteena on yksinkertaisesti saada enemmän kuin muut saavat. Siksi Paperiliitto romutti syksyllä tulopoliittisen kokonaisratkaisun. Ja samasta syystä liitto on taistojen tiellä nyt, kun käytännöllisesti katsoen koko muu palkansaajakunta on yleistä linjaa noudattavien alakohtaisten sopimusten piirissä.

Muita parempien etujen saalistaminen voimakeinoin ei ole tietenkään kiellettyä, jos pysytään pykälien rajoissa. Työmarkkinatkin ovat markkinat, ja eräänlaisen markkinamekanismin toiminnasta paperiteollisuuden sopimusriidoissakin on kyse.

Mutta yleistä hyväksyntää ryhmäitsekkyydelleen paperityöläiset eivät varmasti saa. Muiden on vaikea ymmärtää, miksi juuri paperin väen pitäisi saada isommat palkankorotukset, lyhyemmät työajat ja ylipäätään paremmat sopimusedut hetkellä, jolloin muiden on tyydyttävä malttiin koko kansantalouden edun nimessä.

Paperityöläisethän ovat jo ennestään teollisuuden palkkaeliittiä. Vuosiansiot nousevat kepeästi yli 200000 markkaan. Esimerkiksi 260000 markan ansioissa ammattikoulupohjalta ei luulisi olevan valittamista. Keskimääräinen suomalainen teollisuustyöläinen joutuu tyytymään 150000 markkaan vuodessa.

Todellinen vuosityöaika on paperitehtaissa ilman uusia lyhennyksiäkin varsin siedettävä - 1496 tuntia. Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Ranskassa tehdään pitempää työaikaa, puhumattakaan Yhdysvalloista ja Kanadasta. Ilmeisesti meillä on Emu-aikanakin varaa sellaiseen, mihin kilpailijamaillamme ei ole?

Paperiliiton lakko on eliitin lyhytnäköistä taistelua omien etujensa puolesta. Yhteisvastuusta siinä ei ole tietoakaan.

Demari kirjoittaa paperin lakosta otsikolla "Vaikea työtaistelu"

Eilen alkanut, yli 200 miljoonan markan menetykset vuorokausittain aiheuttava paperiteollisuuden lakko on erittäin valitettava asia. Taloudelliset tappiot kohdistuvat niin työnantajiin, työntekijöihin kuin koko suotuisassa tilassa olevaan kansantalouteen.

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton vaikea tilanne olisi saatava laukaistuksi mahdollisimman pian. Ikävä kyllä valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen keinot ovat olemattomat, mikäli osapuolet eivät osoita neuvotteluhalua ja tingi selvästi vaatimuksistaan.

Alan neuvottelusuma on valtava, sillä siihen ovat kasautuneet kaikki olennaiset kysymykset: palkka- ja työaikaratkaisut, ulkopuolisen työvoiman käyttö, työntekijöiden lomautusturva sekä tulos- ja voittopalkkioiden pelisäännöt.

Pelkästään jo työnantajien ja työntekijöiden näkemykset neuvottelujen palkkahaarukasta poikkeavat selvästi toisistaan. Se on kuitenkin selvää, että kättä väännetään selvästi yläpuolella liittoratkaisujen yleisen linjan eli 3,1 prosentin palkankorotustason.

Aivan ilmeisesti Paperiliitto ei ollut täysin perillä siitä, miten valmiita työnantajat olivat ottamaan viimein alan valtakunnallisen lakon vastaan. Alan sisäinen tunnelma on kiristynyt kiristymistään vuosien mittaan. Siihen ovat vaikuttaneet sekä työnantajat että työntekijät, mutta mukana on myös yleisiä syitä.

Meneillään on henkinen taistelu sopimuspolitiikasta. Työnantajat haluavat kyseenalaistaa Paperiliiton ja sen puheenjohtajan Jarmo Lähteenmäen kivikovan liittokohtaisen neuvottelulinjan. Pyrkimyksenä on saada ratkaisuja siirtymään hankalalta liittotasolta yrityskohtaisiksi, ja se saa maksaa vaikka yli 200 miljoonaa markkaa vuorokaudessa.

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välillä on erittäin surkea neuvottelukulttuuri, joka periytyy vuosien takaa. Juridinen kikkailu, keskinäinen pottuilu ja hetken etujen hyväksikäytöt ovat tehneet rakentavan sopimisen mahdottomaksi, ja sitä kylvöä nyt niitetään.

Yritysfuusiot ovat lisäksi tuoneet alalle epävarmuutta ja irrallisuuden tunnetta. Perinteiset yrityskulttuurit ovat katomassa ja uusia ei ole kehittynyt tilalle. Enää ei ole vanhan ajan sopimiseen pystyviä patruunoita, ja kun tehtaanjohtajien käytännöllistä päätösvaltaa on siirretty tehdaspaikkakunnilta Helsinkiin, kaikki on latautunut tulehtuneessa tilanteessa valtakunnansovittelijan pöydän ääreen.

Paperialan lakon on kuitenkin loputtava joskus. Järki sanoo, että mitä nopeammin, sitä parempi. Nyt tarvitaan sopimista, tappelua on nähty jo riittämiin.

Kansan Uutiset odottaa pitkää lakkoa

Koko maan metsäteollisuus pysähtyi eilen kello neljätoista. Hetki oli historiallinen, sillä alalla ei ole ollut vastaavaa työtaistelua koskaan aikaisemmin. Työtaistelusta saattaa tulla pitkä - ja erittäin kallis. Osapuolet ovat neuvotelleet työehtosopimuksista yli viisi kuukautta, ja valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen johdolla käydyissä viime päivien neuvotteluissa ratkaisua yritettiin tosissaan. Yhdestäkään olennaisesta asiasta ei kuitenkaan löytynyt sopua, eikä Salonius voinut jättää edes sovintoesitystä.

Lakko ei lopu ainakaan Paperiliiton lakkokassan tyhjenemiseen. Varakas liitto, jonka ei ole koskaan tarvinnut käydä valtakunnallista työtaistelua, on pannut vuosikymmenten varrella riittävästi sivuun tällaisen tilanteen varalle. Liitto on yrittänyt turhaan jo vuosien ajan ratkoa mm. ulkopuolisen työvoiman käyttöön ja alinhankintaan liittyviä ongelmia. Henki on liitossa nyt se, että nämä asiat hoidetaan tällä kertaa kuntoon.

Paperiteollisuus on tehnyt viime vuosina ennätystuloksia, joten myös työnantajilla on varaa antaa koneiden seisoa. Tosin menetyksetkin ovat suuria. UPM-Kymmene ja Metsä-Serla laskevat menettävänsä 300 miljoonaa markkaa viikossa, Stora-Enso 90 miljoonaa markkaa päivässä. Paperin kysyntä on maailmalla huipussaan, eikä tekemättömiä paperitonneja voida korvata lakon jälkeen. Paineet sovun nopeaan löytämiseen ovatkin työnantajapuolella suuremmat kuin työntekijäpuolella.

Sovinto ei kaatunut johonkin yksityiskohtaan, vaan siihen, ettei kokonaisuudesta päästy yhteisymmärrykseen. Työntekijäpuoli uskoo kuitenkin, että ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva kiista oli avainsyy neuvotteluiden lukkiutumiselle. Paperiliitto olisi hyväksynyt Saloniuksen asiasta esittämän kompromissin, Metsäteollisuus ei.

Osapuolten käsitykset riitahaarukasta ovat kaukana toisistaan. Osapuolet laskevat eri tavoin esimerkiksi palkankorotusvaatimusten kustannusvaikutukset. Paperiliitto puhuu 4,6 prosentin korotuksista tänä ja 4,1:n ensi vuonna, Metsäteollisuus 6,7 ja 5,7 prosentin korotuksista.

Työntekijäryhmien välisen solidaarisuuden kannalta paperin lakko on hankala. Paperityöntekijät kuuluvat parhaiten ansaitseviin työläisiin. He tekevät vaativaa ammattityötä enimmäkseen vuorotyönä, mutta niin tekevät esimerkiksi terveydenhuollon työntekijätkin, ja koulutuksen nähden vaatimattomin palkoin. Yli 90 prosenttia palkansaajista on tyytynyt yleisen linjan mukaisiin 3,1 prosentin palkankorotuksiin. Paperiliiton vaatimukset menevät reilusti tämän yli - laski ne miten tahansa.

Paperiliitto perustelee muita kovempia vaatimuksiaan alan hyvillä suhdanteilla. Perustelua ei voi noin vain sivuuttaa. Työntekijät ovat oikeutettuja saamaan osan metsäyhtiöiden ennätysvoitoista. Muuten ne valuvat kokonaan ulos osinkoina ja optiovoittoina, osin ulkomaille. Toistaiseksi ei ole keksitty mekanismia, joka siirtäisi paperityöläisen ottamatta jättämän palkankorotuksen esimerkiksi tekstiilityöläisen pussin.

Kattavan tupon tekeminen on ensi syksynä ja myöhemminkin erittäin vaikeaa, kun sopimukset nyt hajoavat sekä tasoltaan että kestoltaan. Myös työntekijäryhmien välinen solidaarisuus saattaa pysyä pitkään hukassa.

Suomenmaa odottaa jo Halosen apua lakon lopettamiseksi

Työmarkkinakierros huipentuu paperityöntekijöiden lakkoon. Se oli ennustettu ja odotettu. Asetelmat olivat niin selvät, että valtakunnansovittelija ei löytänyt aineksia edes sovintoesitykselle.

Paperiliitto lähti hakemaan selvästi muita suurempia korotuksia. Pöydällä on lisäksi joukko alakohtaisiksi ongelmiksi kutsuttuja vaatimuksia. Mukana on myös vaatimus työajan lyhentämisestä.

On selvää, että työnantajapuoli ei voi suostua tuloratkaisuun, joka olisi huomattavasti yleistä tasoa korkeampi. Rahakkaaksi tunnetulla teollisuudenalalla ei ole edes varaa löysään palkkapolitiikkaan. Kilpailupaineet ovat ankaria, ja korkeasuhdanne ei jatku loputtomiin.

Paperityöntekijöiden lakko on paljossa liiton puheenjohtajan Jarmo Lähteenmäen (sd) henkilökohtainen projekti. Hän haluaa lunastaa kannuksensa näyttävällä työtaistelulla, johon hän on valmistautunut vuosien ajan. Puheenjohtaja saakoon kannuksensa, mutta täytyy toivoa, etteivät ne tule maalle kohtalokkaan kalliiksi.

Paperin lakko perustuu paitsi pitkään psyykkaukseen ja uhoon myös realistiseen voimantuntoon. Alalla on mennyt pitkään hyvin. Paperityöntekijät tietävät olevansa avainhenkilöitä. Sitä korostaa tosiasia, että paperiteollisuus on kehittynyt vähemmän työvoimavaltaiseksi. Palkkakustannusten osuus on suurtuotannossa suhteellisen pieni. Kun solidaarisuus ei ole muodissa, paperityöntekijöiden vaatimuksille ei ole liiemmin esteitä.

Tässäkin rahastuksessa on kuitenkin perälauta. Kansainvälistynyt teollisuus ja ylikansalliset yhtiöt voivat siirtää tuotantoa vaivattomasti maasta toiseen. Osaaminen on yhteistä omaisuutta ja raaka-ainehuoltokin voidaan järjestää suurin piirtein missä vain. Suomalaisen paperiteollisuuden alasajo voidaan tarvittaessa toteuttaa parin yhtiön sisäisellä päätöksellä.

Kun paperin tilanne on niin pahasti levällään, ettei sovittelulle ole edellytyksiä, tarvittaisiin apuun korkeampia voimia. Katseet kääntyvät maan hallitukseen, jossa istuu paperityöntekijöille tuttuja miehiä ja naisia. On siellä tuttuja työnantajillakin. Nyt on käyttöä demarivetoisen hallituksen toimiviksi mainostetuille työmarkkinasuhteille.

Näytön paikka voi ennen pitkää olla tarjolla myös tasavallan presidentti Tarja Haloselle, joka on ammattiyhdistysliikkeen kasvatti. Vaarana vain on, että ay-liikkeen ratkaiseva tuki presidentinvaaleissa on vienyt häneltä puhevallan.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle