Muut lehdet

Pohjalainen pohtii presidentin etujen tarveharkintaistamista

Eduskunta hyväksyi viime syksynä presidenttien eläke-edut, eikä asiasta noussut suurta haloota. Se tuli vasta nyt kevään korvalla, kun kävi ilmi, että presidentti Martti Ahtisaari on eläkepäivillään monessa mukana ja saa huomattavia tuloja toimistaan.

Eduskunnan tahdon mukaisesti presidentti saa verotonta eläkettä 30 300 markkaa kuukaudessa. Lain mukaan eläkeläispresidentille kustannetaan myös kohtuuhintainen vuokra-asunto, työtilat sekä avustajia julkisten tehtävien hoitamiseksi.

Ilta-Sanomat kyseli kansanedustajilta, mitä mieltä he ovat Ahtisaaren valtiolta ja elinkeinoelämältä saamien etujen yhteensopivuudesta. Kansanedustajat olivat hyvin kriittisiä. Ainakin tavoitetuista enemmistö tuomitsee Ahtisaaren valtiolta saamat etuudet.

Eniten tuomiohenkeä vasemmistolaisen presidentin etuja kohtaan on vasemmalla ja vihreissä. Hyväksyntä kasvaa kokoomusta kohti mentäessä.

Yleisestä mielipiteestä herrojen eläkkeille ja erityiseduille tulee aina pikatuomio. Ehkäpä kansanedustajatkin ovat kuulolla sinne päin ja myötäilevät. Eduskunta voi kokea myös tulleensa höynäytetyksi, kun se sääti entisille presidenteille hyvät edut osaamatta ottaa huomioon, että Ahtisaari heittäytyy bisnesmieheksi heti vapauduttuaan presidentin virasta.

Kun nyt koetaan, että eläkepresidentin suuret tulot ovat ongelma, on etsittävä siihen ratkaisua eikä vain paheksuttava. Tällöin pitää ensin ratkaista, mikä luonne on presidenttien eläkepäiviä varten säädetyillä eduilla.

Ovatko ne toimeentulotukea, jota presidentille annetaan, ettei hän joutuisi virkakautensa jälkeen pulaan muiden tulolähteiden puuttuessa? Vai liittyvätkö laissa säädetyt eläkeajan etuudet presidentin virkaan ja asemaan?

Jos valitaan ensin mainittu vaihtoehto, nykyisten kahden ja joskus ehkä useammankin entisen presidentin etuudet valtiolta eriytyvät toisistaan. Presidenttien on ruvettava tekemään selkoa omistuksistaan ja tuloistaan. Niiden perusteella kullekin sitten sovitellaan kohtuulliset edut valtiolta. Jotta etujen yhteensovittaminen pysyy ajan tasalla, arviointi on tarpeen vuosittain.

Olisi yllättävää, jos ne kansanedustajat, jotka arvostelevat nykyistä tilannetta, haluaisivat tällaista systeemiä. Veronmaksajien varoja se varmaan säästäisi jonkin verran. Mutta samaan tulokseen voi päästä siinäkin tapauksessa, ettei presidenttien eläke-etuja muuteta tulosidonnaisiksi tai tarveharkintaisiksi.

Martti Ahtisaaren menettelyt eivät kaikilta osiltaan vahvista presidentti-instituution arvostusta. Mutta asiaa vielä pahentaisi spekulointi presidenttien eläke-eduilla.

Tasavallan presidentti on virkakautensa jälkeen presidentti lopun ikäänsä. On luontevaa, että eläke-ajan edut liittyvät tähän asemaan. Silloin on presidentin oma asia, saako hän lisäksi muita tuloja omista toimistaan tai omistuksistaan.

Ilkka kysyy saiko CDU pelastavan enkelin

Saksan oikeisto-opposition pääpuolue eli kristillisdemokraattinen puolue CDU valitsi maanantaina yksimielisesti puheenjohtajakseen puoluesihteeri Angela Merkelin. Valinta oli hyvin tärkeä CDU:n, Saksan ja koko Euroopan kannalta.

45-vuotias Merkel on täydellisesti uusi tyyppi Saksan konservatiivien johdossa. Hän on nainen ja itäsaksalainen, luterilaisen papin tytär. Tähän asti CDU:n johdossa on aina ollut mies ja katolinen ja luonnollisesti läntisestä Saksasta. DDR:n kansalaisena Merkel koki Stasin valvonnan ja toisinajattelijaan kohdistuneen syrjinnän, mutta ei lannistunut.

"Käänteen" eli Berliinin muurin murtumisen jälkeen Merkelistä tuli DDR:n viimeisen hallituksen tiedottaja, ja yhdistymisen jälkeen hänet valittiin CDU:n riveistä liittopäiville ensimmäisissä vaaleissa. Saman tien aukesi tie Kohlin hallituksen ministeriksi ja 1998 CDU:n pääsihteeriksi.

Angela Merkel oli jo Kohlin valtakaudella Saksan vaikutusvaltaisin naispoliitikko. CDU:n rahoitusskandaalin paljastuttua Merkel otti heti etäisyyttä Kohliin ja vaati sotkujen selvittämistä samaan aikaan kun Kohlin kruununprinssi, puolueen uusi puheenjohtaja Wolfgang Schäuble yritti puolustella Kohlia.

Merkelin uskottavuus puolueen uskottavuuden parantajana on monin tavoin suurempi kuin yhdenkään toisen CDU-poliitikon. Ei ihme, että hänestä odotetaan puolueelle nimeään myöten pelastavaa enkeliä.

Angela Merkelistä voi pelastaja tulla. CDU:n kannatus ei todellisuudessa ole pahasti romahtanut, kuten äskeisissä Schleswig-Holsteinin osavaltiovaaleissa nähtiin. Tosiasiassa Schröderin hallituksen epäsuosio ei ole mihinkään kadonnut. Jos CDU saa rivinsä järjestykseen, punavihreiden tappiosarja saattaa jatkua sellaisena kuin se oli ennen Kohlin skandaalia.

Saksalaiset eivät pidä Itävallan boikottia sen viisaampana kuin suomalaisetkaan. CDU:lla on monia kansallistunteeseen vetoavia aitosaksalaisia teemoja samalla kun hallitus on pakotettu epämieluisiin talousratkaisuihin.

Merkelillä on erinomaiset mahdollisuudet nostaa CDU:n kannatus nousuun juuri itäisissä osavaltioissa, joissa porvarihallituksen vaalitappio 1998 sinetöityi. Itä luotti ensiksi Saksan suureen yhdistäjään Kohliin, mutta joutui pettymään, kun integraatio osoittautui paljon odotettua vaikeammaksi. Nyt itäsaksalaiset ovat ehtineet pettyä vasemmistoon ja osoittaa sen äänillään. Selvää on, että todennäköisen kansleriehdokkaan kuuluminen "omiin" on merkittävämpää idässä kuin lännessä.

Toinen suuri mahdollisuus liittyy uuden puoluejohtajan naiseuteen. Saksan politiikka on yhä miehinen, eikä suuren puolueen johdossa ole koskaan ollut naista. On mahdollista ja luultavaakin, että Merkel kykenee tässäkin mielessä menestyksellä haastamaan Saksan vanhoja traditioita. Maailma muuttuu Saksassakin.

Kuinka Saksan valtasuhteet kehittyvät, riippuu tietysti monesta muustakin asiasta kuin Angela Merkelin valinnasta ja hänen onnistumisestaan. Hän on joka tapauksessa jo nyt Euroopan poliittisesti merkittävin nainen.

Kansan Uutiset tuomitsee Jaakko Laakson populismin rauhaan pakottamisessa

Vanha, ääri- ja populistisille liikkeille ominainen politiikan tekotapa on, että ensin tekaistaan itse uhkakuva ja ryhdytään sitten taistelemaan ankarasti sitä vastaan. Tätä kaavaa noudattaa myös kansanedustaja Jaakko Laakson tapa käsitellä tiistaina eduskunnan lähetekeskustelussa ollutta uutta rauhanturvalakia.

Laakso väittää lain vievän suomalaissotilaat rauhaan pakottamiseen ja Naton komentajien määräiltäviksi. Todellisuudessa uusi laki säilyttää nyt vallitsevan tilanteen ja tekee sen vain yksiselitteisemmäksi.

Kun nykyinen laki säädettiin vuona 1995, eduskunta lisäsi siihen pykälän, joka kieltää osallistumisen paitsi rauhaanpakottamiseen myös "muuhun rauhaanpakottamiseksi katsottavaan toimintaan". Tämä kaksoisvarmistus ei ole varmistanut mitään, vaan aiheuttanut sekaannusta. Suomalaisjoukkojen komentajat ovat joutuneet hanakaliin tulkintatilanteisiin. Nykyinen laki ei myöskään salli osallistumista humanitaarisiin YK:n alaisten järjestöjen avustusoperaatioihin sotilaan puvussa.

Uusi laki poistaa hämärän sivulauseen, mutta sulkee edelleen pois sotilaalliseen pakottamiseen osallistumisen. Uusikin laki sallii vain YK:n ja Etyj:n alaisiin rauhanturvaoperaatioihin osallistumisen. Uudenkin lain mukaan operaatioihin osallistumisesta päättää aina viimekädessä eduskunta. Huomattava parannus nykyiseen lakiin on, että eduskunta päättäisi myös voimankäytön rajoista jo silloin, kun päättä Suomen osallistumisesta.

Uusikin laki edellyttää, että pääosapuolet ovat päässeet sopimukseen tai sopimuksen omaiseen tilaan, ennen kuin suomalaisjoukot voivat lähteä turvaamaan rauhaa. Jo tämä sulkee pois rauhaanpakottamisen. Ainoa lievä askel entistä väljempään voiman käyttöön on, että nyt sallittaisiin voiman käyttö myös silloin, kun osapuolten välisen sopimuksen toimeenpano sitä edellyttää. Tämä lavennus on kuitenkin paikallaan, sillä se mahdollistaa mm. avustussaattueiden perille viemisen. Tällaisia tilanteita oli paljon esimerkiksi Bosnian sodassa.

Muutos nykyiseen ei ole myöskään Laakson maalailema uhka joutua Nato-komentajien alaisuuteen. Jo nyt suomalaisia rauhanturvaajia - venäläisiä ja monia muita myös - toimii Nato-komentajien alaisuudessa Bosniassa ja Kosovossa. Ylensäkin monikansallisissa operaatioissa joudutaan toimimaan jonkin vierasmaalaisen komennon alaisuudessa. Eri asia on, että Suomi itse päättää omien joukkojensa toiminnan rajat, nyt ja jatkossa.

Vasemmistoliitto ja sen eduskuntaryhmä hyväksyvät rauhanturvalain muutokset, kuten syytä onkin. Laakso tekee asiasta politiikkaa pelkästään omaan pussiinsa - ja mitä ilmeisimmin kylmästi vastoin parempaa tietoaan. Hänen vilpittömyyteensä olisi helpompi uskoa, jos hän olisi periaatteellinen pasifisti, mutta sitä ei hän ole. Hänellä ei ole mitään raakaakaan sotilaallisen voiman käyttöä vastaan, kunhan käyttäjä ja kohde ovat oikeita.

Aikanaan hän hurrasi Tshekkoslovakian miehitykselle ja Neuvostoliiton varustautumiselle, nyt hän puolustaa sokeasti Venäjän barbaarista sotaa omia kansalaisiaan, tshetsheenejä vastaan.

Satakunnan Työn mukaan paperipatruunoilla on varaa palkankorotuksiin

Paperiliiton tiistaina alkanut lakko pysäytti kerralla koko maan paperiteollisuuden. Ensimmäisenä alakohtaisena ja valtakunnallisena lakkona se on historiallinen. Taistelusta ennakoidaan pitkää - ja kallista.

Sovintoa hierottiin viime hetkiin asti SAK:n ja TT:n nokkamiesten avustuksella. Turhaan. Yksimielisyyttä ei löytynyt sen paremmin palkkoihin kuin muihinkaan vaatimuksiin. Myös paperi on heittänyt kehiin vaatimuksen työajan lyhentämisestä. Ulkopuolisen työvoiman käyttämisessä on ollut ongelmia.

Paperin palkkavaatimusten kustannusvaikutukset olisivat työntekijäpuolen laskelmien mukaan tänä vuonna 4,6 ja ensi vuonna 4,1 prosenttia. Enemmän kuin ensimmäisten joukossa sopimuksensa tehneiden saama 3,1 prosenttia.

Liiton puheenjohtaja Jarmo Lähteenmäki totesi vaatimukset suurin piirtein pikkurahoiksi verrattuina työnantajien omilleen jakamiin optioihin. Varaa paperiteollisuudella palkankorotuksiin olisikin. Sen verran hyvin alalla on viime vuosina mennyt. Siitä kakusta työntekijät haluavat osansa. Ovathan he olleet tulostakin tekemässä.

Paperin työntekijät eivät ole tottuneet napilla pelaamaan. Ala on parhaiten palkattuja. Ammattitaitoa vaaditaan, eikä vuorotyöstä nurista.

Siitä huolimatta paperin vaatimukset saattavat aiheuttaa katkeruutta muiden alojen keskuudessa. Ammattitaitoa ja vastuullisuutta vaaditaan sairaanhoitajilta, lähihoitajilta, lastentarhanopettajilta, perhepäivähoitajilta, sosiaalityöntekijöiltä ja kaupanmyyjiltä. Mutta edelleen he saavat palkkaa, joka ei työn vaativuutta vastaa. Muualla pohjoismaissa maksetaan ainakin hoitoaloilla huomattavasti paremmin. Sinne menevät, jotka kynnelle kykenevät.

Työläinen on palkkansa ansainnut - kaikilla ammattialoilla. Jos paperi nyt pystyy vetämään pohjat, täytyy vain toivoa, että se ennenpitkää vetää perässään niitäkin, jotka huomattavasti huonommin ansaitsevat. Se on todennäköistä, että seuraavilla sopimuskierroksilla myös muiden liittojen vaatimukset kovenevat. Toivottavasti siinä säpinässä ei solidaarisuus jää jalkoihin.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle