Muut lehdet

Demari kirjoittaa keskustan uskottavuuskriisistä

Suomen Keskustan puoluevaltuuskunnan kokous viime viikonvaihteessa ei tuonut vastausta olennaisimpiin puoluetta juuri tällä hetkellä koskettaviin kysymyksiin: kuka aikoo johtaa pääoppositiopuoluetta ja keillä on siihen ylipäätään tahtoa sekä uskallusta?

Keskusta on ajelehtinut uskottavuuden ohenevilla kevätjäillä presidentinvaalin toisesta kierroksesta ja puheenjohtajan Harvard-vapaaprojektista lähtien. Pääoppositiopuolue on onnistunut kehittämään ympärilleen sekavan tunnelman, vaikka siihen ei pitäisi olla pelkästään presidentinvaalin perusteella mitään aihetta.

Liioitellusti on kylläkin väitetty, että puheenjohtaja Esko Ahon puolisentoista miljoonaa ääntä ja kakkossija presidentinvaalissa olisi avannut jonkin aivan huikean poliittisen näköalan Keskustan eteen. Tällaiset äänet ovat lainatavaraa eivätkä periydy muihin vaaleihin. Lainassa olleet löyhät äänet ovat palanneet tavanomaistakin nopeammin uuteen kiertoon Keskustan sekoilujen takia.

Aho tavoitteli yllätysmomenttia ilmoittaessaan suuntaamisestaan kymmeneksi kuukaudeksi loppukesästä Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Hän aliarvioi kuitenkin sen, mikä pulma asiasta syntyy eduskunnalle.

Ahon edessä on lähes ollut nöyryytysten tie, kun eduskunta aivan vakavasti on pyrkinyt laatimaan järjestelmän, jonka puitteissa kansanedustajien pitkiä vapautusanomuksia on mahdollista käsitellä johdonmukaisesti. Eduskunnan keskusteluissa on erottunut aiheen tiimoilta vain vähäisen halpahintaista politikointia.

Kysymyksessä on julkinen ja yleinen asia, minkä vuoksi säädösten uusiminen on myös pitänyt käsitellä perusteellisesti. Ahohan kiistää itsekin toimineensa yksityishenkilönä.

Eduskunnan kannalta olisi tyylikkäintä antaa Ahon mennä Harvardiin. Mutta vaikka päätös olisi myönteinenkin, siitä saattaa tulla tiukka äänestysratkaisu.

Kesäkuun puoluekokoukseen valmistautuva Keskusta potee samalla vakavaa johtajapulaa sekä Ahon määräaikaisen vetäytymisen että tuuraajien köykäisyyden vuoksi. Näin puolueen poliittisen uskottavuuden laari vuotaa kaikista nurkistaan, vaikka puheenjohtajan yliopistoprojektin piti olla läpihuutojuttu.

Puoluevaltuuskunnan kokous osoitti, että Keskusta on täysin riippuvainen jo 10 vuotta puoluetta johtaneesta Ahosta. Keskustan kenttäväki on aiemmin vaihtanut rivakasti puheenjohtajia näiden jatkohaluista huolimatta. Tämä kantti on nyt kulunut pois, vaikka puheenjohtaja välillä empiikin jatkamistaan.

Kansan Uutisten mukaan Aho-sirkus menee toiselle kierrokselle

Keskustan puheenjohtaja kansanedustaja Esko Aho jättää tänään uuden hakemuksen saadakseen olla poissa eduskunnan työstä Harvardin matkansa ajan. Aho uskoo eduskunnan puhemiesneuvoston perjantaina vahvistamien pelisääntöjen parantavan hänen mahdollisuuksiaan saada lupa. Se taitaa olla kuitenkin toiveajattelua: pikemminkin säännöt estävät juuri sellaisen poissaolon, jota Aho on suunnitellut.

Ahon Harvardin matkasta kehkeytyneen sirkuksen mittasuhteet menevät yli kaiken kohtuuden. Eduskuntaakin yhden kansanedustajan poissalohakemus on työllistänyt jo kuukauden päivät. Aho sanoo, että hänen lomahakemuksestaan on tullut presidentinvaalien kolmas kierros, ja syyttää hankkeen vastustajia asian politisoimisesta. Aho saa kuitenkin syyttää ennen muita itseään, koska hän odottaa itselleen erityiskohtelua.

Uudet poissaolosäännöt sopivat harvinaisen huonosti Ahon aiempaan lomahakemukseen. Lupa kahta viikkoa pitempään poissaoloon voidaan myöntää "julkisen merkittävän kansainvälisen tehtävän vuoksi, jolla on riittävät kansalliseen yleiseen etuun ankkuroittuvat perusteet". Esimerkkeinä mainitaan toiminta YK:n, Etyjin tai niihin verrattaan kansainvälisen järjestön tai yhteisön tehtävissä. Pääsihteeri Seppo Tiitinen oli ehdottanut myös "kansainvälisesti arvostetun laitoksen vaativia tehtäviä", mutta puhemiesneuvosto poisti kohdan.

Lupa voidaan myöntää myös "muista erittäin painavista syistä". Sitä ei kuitenkaan myönnetä poissaoloon, "jonka perusteeksi on esitetty ensisijaisesti vain yksityisiä syitä".

Näyttää siltä kuin puhemiesneuvosto olisi laatinut säännökset nimenomaan torjuakseen Ahon uuden hakemuksen. Ahohan perusteli lupahakemustaan ensisijaisesti yksityisillä syillä, eikä Harvardin yliopistoa voi mitenkään rinnastaan YK:hon tai Etyjiin. Tiitinen lienee ajatellut Harvardia ja Ahoa tarjotessaan "kansainvälisesti arvostettavaa laitosta", mutta senhän puhemiesneuvosto torjui.

Tietenkin Aho ottaa toisessa hakemuksessaan huomioon puhemiesneuvoston uudet säännöt. Yksityiset syyt - akkujen lataaminen, uudistuminen, perheen kanssa vietettävä aika - muuttuvat sujuvasti yleisiksi syiksi, opiskelu luennoinniksi ja Suomen valtion edustamiseksi. Itse asia, matkan luonne, ei kuitenkaan muutu piiruakaan.

Aho sanoo lähtevänsä Harvardiin poliittisista (eli yleisistä) syistä. Kun käsitteitä kyllin venytetään, kaikki, mitä poliitikko tekee, on poliittista. Opiskelu ja perheen kanssa vietetty aikakin - tai mikä tahansa sapattivapaa - vaikuttaa hänen myöhempään työhönsä poliitikkona. Mutta tällöin on turha keskustella poissaolosäännöistä; kaikki syyt kelpaavat.

Eduskunta ei voi kohdella yhtä kansanedustajaa toisin kuin muita. Tämä kaatanee Ahon matkahaaveet. Toisaalta se on vahinko ja turhan tiukkapipoista politiikkaa. Reilua olisi päästää Aho menemään vaikka hiukan venyttäen käsitettä "muu erittäin painava syy", maksaa hänelle Harvardin ajalta täysi palkka ja antaa äänestäjien sanoa vajaan kolmen vuoden kuluttua, mitä he tällaisesta edustajastaan ajattelevat.

Savon Sanomat kehottaa tutkimaan tarkkaan Soininvaaran ideat

Harvalla ensimmäistä kertaa ministeriksi nimitettävällä on ollut kunnolla aikaa valmistautua tehtäväänsä. Osmo Soininvaaralle tämä etuoikeus suotiin, kun Lipposen toista hallitusta muodostettaessa sovittiin, että peruspalveluministerin salkku jaetaan puoliksi RKP:n ja vihreiden kesken.

Soininvaaran opiskeluaika tosin lyheni vuodella Eva Biaudetin raskauden vuoksi, mutta siitä huolimatta hän on hallituksen ensimmäisen elinvuoden aikana ehtinyt suunnitelmallisesti perehtyä tulevaan tehtäväänsä.

Sosiaalipolitiikka ei ole ollut Soininvaaralle outo asia aikaisemminkaan. Soininvaaralla on ekonomistin koulutus, mutta viime vuosina hän on noussut eturivin yhteiskuntapoliittiseksi keskustelijaksi. Hän on julkaissut lukuisia artikkeleita ja pari kirjaa, joissa hän pohdiskellut suomalaisen sosiaalipolitiikan tärkeintä kysymystä: miten kyetään säilyttämään nykyinen hyvinvointiyhteiskunta? Lisäksi hän on ollut kirjoittamassa sekä nykyisen hallituksen että sen edeltäjän ohjelmien sosiaalipoliittisia tavoitteita.

Joidenkin mielestä Soininvaaran vastaukset ovat olleet liian radikaaleja. Kieltämättä hänen lempiajatuksensa kansalaispalkasta radikaali onkin. Soininvaaran poliittista realiteettien tajua kuitenkin osoittaa, että hän viime viikolla antamissaan haastatteluissa myönsi kansalaispalkan mahdottomuuden lähitulevaisuudessa. Sen sijaan Soininvaaran muut ajatukset ja ideat tuntuvat sekä järkeviltä että poliittisesti mahdollisilta. Siksi on hyvä, että niiden todellinen sisältä seuraavan kahden vuoden aikana päästään katsomaan tarkasti.

Soininvaaran sosiaalipoliittisen ajattelun vahvuus nousee hänen vankasta kansantalouden tietämyksestään. Perinteinen suomalainen sosiaalipoliitikko lähtee liikkeelle inhimillisistä tarpeista - mikä onkin oikein - mutta ei valitettavasti kykene aina etenemään suurempiin kokonaisuuksiin.

Sosiaalisektorin tulonsiirroissa liikutellaan kuitenkin valtavia summia rahaa, minkä vuoksi sosiaalipolitiikka mitä suurimmassa määrin on myös talouspolitiikkaa. Jos ei ymmärrä talouden lainalaisuuksia, pystyy suunnittelemaan vain vahingossa hedelmällistä ja järkevää sosiaalipolitiikkaa.

Suomessa on nopeasti kyettävä pääsemään ulos nykyisestä umpikujasta, jossa hyvin koulutetusta työvoimasta on ylikysyntää, mutta jossa heikommin koulutettua tai muulla tavoin epäkuranttia työvoimaa uhkaa pysyvä syrjäytyminen. Syrjäytyneille ihmisille tilanne aiheuttaa inhimillistä hätää, yhteiskunnalle taas liikaa taloudellista taakkaa. Jos ratkaisua ei löydy, hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa romahtaa.

Soininvaaran käsitys yhteiskunnan tarjoamasta toimeentulotuesta on terve. Tuki on liian pieni, jos ihmisen on välttämättä elettävä sen varassa. Toisaalta tukea saa sen verran, että se saattaa houkutella antamaan periksi. Sosiaaliturva on rakennettava nykyistä kannustavammaksi. Yhteiskunnan kannattaa suunnata tukea niin, että se joutenolon sijasta kohdistuu pienipalkkaisiin töihin. Se olisi sekä inhimillisesti että taloudellisesti nykyistä parempi tapa.

Soininvaaralla on kaksi vuotta aikaa saada ajatuksiaan läpi hallituksessa ja eduskunnassa. Muilta ministereiltä ja hallituspuolueilta odottaisi nyt ennakkoluulotonta ja avointa suhtautumista. Soininvaaran ideat kannattaa tutkia tarkkaan.

Keskisuomalainen kannattaa Harvard-vapaan myöntämistä

Keskustan puheenjohtajan Esko Ahon kaavailut irtautua useammaksi kuukaudeksi päivänpolitiikan tehtävistä, yhtä hyvin eduskuntatyöstä kuin puolueen käytännön johtamisesta, ovat nostattaneet lämpötiloja politiikan painekattiloissa.

Varsin korkeita lukemia on mittailtu hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä, joiden muutamat höyrypäästöt ovat edustaneet vähäisempää suhteellisuudentajua. Tilanne ymmärrettävästi houkuttaa näpäytyksen antamiseen itsevarmuutta uhkuvalle Aholle.

Puheenjohtajan omassa puolueessa asiaan suhtaudutaan viileän rauhallisesti. Keskustan puoluevaltuuskunta katsoo Ahon Harvard-kaudesta olevan hyötyä sekä puheenjohtajalle että puolueelle. Pitkäaikainen poissaolo ei puoluevaltuuskunnan mielestä vaadi kärkimiehen vaihtamista. Syksyn kunnallisvaalit puolue aikoo hoitaa varapuheenjohtajiston ja muiden aktiivien voimin.

Esko Aho itse on viestittänyt, ettei halua väen väkisin pitää kiinni puheenjohtajuudestaan kesäkuun puoluekokouksessa. Käytettävissä hän on, mutta mikäli puolue haluaa uuden vetäjän, se sopii myös Aholle. Halukasta haastajaa ei kuitenkaan ole löytynyt, minkä puheenjohtaja itsekin hyvin tietää tarjoutuessaan tekemään tilaa mahdolliselle seuraajalleen.

Puolueen sisällä ei ole kasvanut kärkimiestä, joka karismaltaan, kyvyiltään ja kannatukseltaan nousisi edes lähelle Esko Ahon tasoa. Johtajanvaihdosta varten olisi koluttava vanhojen konkareiden kaappia tai sitten vedettävä hatusta tuore nimi ja toivottava, että aika ja asema tekevät tehtävänsä. Kumpikin vaihtoehto on riskipitoinen.

Esko Ahon lähtö Harvardiin on virallisen puolen osalta juuttunut eduskunnan käsittelyyn. Vielä ei ole selvää, millä tavalla eduskunta tulkitsee puhemiesneuvoston hyväksymät uudet pelisäännöt Esko Ahon loma-anomuksen käsittelyssä.

Tulkinnanvaraisina ohjeet antavat perusteita myös selvälle hylkäämiselle. Tällaista tilannetta varten Aholla on takataskussaan varasuunnitelma, jonka sisältöä hän kuitenkaan ei ole vielä julkisuuteen kertonut.

Eduskunta päättää pääsiäisen jälkeen Ahon uudesta anomuksesta. Tulkinnanvaraisuutta sisältää pelisääntöjen kohta, jonka mukaan lupia ei myönnetä ensisijaisesti yksityisten syiden perusteella.

Koska Ahon Harvard-kausi kytkeytyy selkeästi politiikkaan ja hänen pitkään vaikuttajanuraansa, yksityiseksi "lomamatkaksi" sitä ei voida tulkita, ja näin olleen lupa tulisi ilman muuta myöntää. Toisenlaiseen tulkintaan tarvitaan jo puoluelähtöistäkin näkökulmaa: oppositiojohtajalle ei kernaasti myönnetä erivapauksia, vaikka hänen pyrkimyksensä sinällään nähtäisiin kansanedustajan valmiuksia parantavaksi.

Yksinkertaisin ja selvin ratkaisu tässä kiusalliset mittasuhteet saaneessa eduskuntaongelmassa on myöntää lupa nikottelematta ja palata päiväjärjestykseen. Tuskin kenenkään etuja palvelee se, että Ahosta tehdään byrokratian kolhima marttyyri kotimaan politiikkaan ja laajemmillekin areenoille.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle