Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Sukupuolten roolijako säilyy koulusta työmarkkinoille



Suomalainen yhteiskunta näyttää 2000-luvun alkaessa hyvin samanlaiselta kuin muutaman vuosikymmenen takaisissa aapiskirjoissa. Vaikka naiset ja miehet voivat halutessaan poiketa uralle kuin uralle, tilastoissa erottuvat yhä selvästi naisten työt ja miesten työt.


Naiset työskentelevät hoito- ja palvelualalla, usein julkisella sektorilla. Miehiä houkuttelee teollisuus ja yleensä yksityinen sektori.

Työmarkkinoiden sukupuolijako on Pohjoismaissa jopa jyrkempi kuin muualla Euroopassa. Osasyynä on se, ettei lasten ja vanhusten hoitaminen kotona kirjaudu palkallisen hoivatyön tavoin työmarkkinatilastoihin.

Kun pohjoismaiset naiset käyvät muita eurooppalaisia laajemmin palkkatyössä, he ovat siis osittain vain tuoneet "virallisesti" näkyviin naisten panoksen esimerkiksi lastenhoidossa.

Suomalaisen tasa-arvon ominaispiirre näyttääkin olevan se, ettei naisten odoteta olevan kovin erilaisia kuin miesten, mutta silti he tekevät yhteiskunnassa eri asioita kuin miehet.

Yliassistentti Leena Kosken artikkeli viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Suomalainen koulu ja kulttuuri kertoo, että kuva todella muistuttaa erehdyttävästi aapisten ja lukukirjojen maailmaa.


Isältä turva, äidiltä lämpö

- Kuvaukset isän ja äidin ammateista, viittaukset muihin ammatteihin ja niiden suorittajiin ovat aapisissa ja lukukirjoissa systemaattisesti sukupuolitettujen työmarkkinoiden mukaisia, kirjoittaa Koski.

Hänen mukaansa ihanteet kyllä muuttuivat 60-luvun murroksissa. Ideaali sukupuolten tasa-arvosta näkyy 1960-luvulta lähtien aapisissa ja lukukirjoissa selkeänä.

Tarinat eivät siis enää toistele yhtä selvästi kuin ennen ihannetytön ja ihannepojan eroja, mutta silti lasten isä ja äiti näyttäytyvät edelleen erilaisina ja eri tehtävissä.

Äidit hääräävät kotitöiden parissa illat pitkät, muut perheenjäsenet ovat vain apuna. Isä on kiireinen, keskittyy lehdenlukuun tai veroilmoitukseen, tekee uraa vaikkapa arkkitehtina. Tehtaassakin äiti ompelee tai lajittelee, isä on vastuutehtävissä.

Pojan tuleva maailma näyttää liittyvän elämän puitteisiin ja tytön sen sisältöihin. Mies takaa turvan ja nainen antaa lämmön, tutkija summaa.

Koulukirjojen maailmankuvat eivät ole satunnaisia, sillä kyse ei ole mistä tahansa kertomuskirjoista. Koski muistuttaa aapisten olevan tärkeitä kulttuurisia symboleita, aikansa "virallinen näkökulma", joka välittää lapsille halutun kuvan maailmasta.

Sukupuolten erojen sivuuttaminen ei epätasa-arvoa poista, vaan saattaa jopa syventää sitä. Dosentti Elina Lahelma kirjoittaa Suomalainen koulu ja kulttuuri -kirjassa, ettei aihetta koulussakaan juuri oteta esiin.

- Suomalaisessa tasa-arvoajattelussa ei useinkaan korosteta eroja. Paradoksaalista on, että tällöin erot muuttuvat itsestäänselvyyksiksi ja jopa syvenevät, hän arvioi.

- Jos opettaja pitää luonnollisina asioina esimerkiksi tytön vetäytymistä julkisesta keskustelusta, pojan vähäistä kykyä ottaa toiset huomioon tai ristiriitoja eri etnisistä ryhmistä olevien nuorten välillä, hän ei ehkä koe asioihin puuttumista pedagogiseksi velvollisuudekseen.

Tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu on kuitenkin tullut esiin esimerkiksi matematiikan opetusta tai opettajan huomion jakautumista koskevissa tutkimuksissa.


Hiljaiset tytöt, äänekkäät pojat

Erilaiset odotukset voivat ilmetä hyvinkin hienovaraisissa ja huomaamattomissa yhteyksissä itse oppimisen ulkopuolella. Tavallinen tyttö on yhä toisenlainen kuin tavallinen poika.

Koulu ja kulttuuri -kirjassa todetaan, että opettajien lisäksi myös oppilaat asettavat odotuksensa sukupuolen mukaan. Esimerkiksi äänenkäyttöön suhtaudutaan eri tavoin sen mukaan, kuka äänessä on.

Vaikka hyvä käytös periaatteessa merkitsee koulussa ennen muuta riittävän hiljaista käytöstä, pojilta ääntä suvaitaan ja jopa odotetaan. Osa opettajista sallii puheliaisuuden kaikille pojille, osa tietynlaisille pojille.

Pojille itselleen ääni voi olla keino etsiä paikkaansa kaveriporukassa, eikä hiljaisilla pojilla ole helppoa. Tyttöjen taas oletetaan hallitsevan itsensä ja äänensä, ja monet tytöt sanovat puhuvansa liikaa. He saavat kuulla asiasta niin muilta tytöiltä kuin pojilta ja opettajiltakin.

Tutkijat pitävät tyypillisenä juuri sitä, että tyttöjen käyttäytymistä pyrkii säätelemään sekä oma vertaisryhmä että yhteisön muut jäsenet, kun taas pojat luovat keskenään omat sääntönsä.


Roolit opitaan varhain

Sukupuolierot näkyvät koulussa jopa tilankäytössä, sillä tytöt liikkuvat luokassa vähemmän ja pyrkivät keskittymään. Lapset myös sisäistävät rooliodotukset hyvin varhain: maailmalla jo päiväkoti-ikäisten tiedetään suhtautuvan torjuvasti satuihin, joissa tytöt ja pojat on sijoitettu epäsovinnaisiin rooleihin.

Tuoreiden selvitysten ja tilastojen perusteella näyttää siltä, ettei suomalainen kasvatus ole lähentämässä tyttöjen ja poikien maailmoja toisiinsa.

Peruskoulun tuoreet oppimisarvioinnit ovat osoittaneet, että tytöt pärjäävät äidinkielessä ja englannissa selvästi poikia paremmin.

Pojat menestyvät hieman paremmin matematiikassa, mutta suurin ero löytyy asenteesta: tytöt uskovat osaamiseensa vasta vähintään kahdeksikon arvosanan saatuaan, kun taas kehnostikin pärjäävät pojat arvioivat itse taitonsa hyviksi.

Nuorisoasiain neuvottelukunnan syksyllä julkaisema selvitys puolestaan kertoi, ettei muutoksesta ole oireita myöskään suurilla työmarkkina-aloilla.

20-24-vuotiaista naisista kaksi kolmasosaa tekee palvelu-, terveys-, hoito- tai kaupan alan työtä. Samanikäisistä miehistä lähes puolet löytää uransa teollisuudesta.

MINNA HOLOPAINEN
21.4.2000


Politiikka -sivulle