Sukupuolten roolijako säilyy koulusta työmarkkinoille
Suomalainen yhteiskunta näyttää 2000-luvun alkaessa hyvin samanlaiselta kuin muutaman vuosikymmenen takaisissa aapiskirjoissa. Vaikka naiset ja miehet voivat halutessaan poiketa uralle kuin uralle, tilastoissa erottuvat yhä selvästi naisten työt ja miesten työt.
Naiset työskentelevät hoito- ja palvelualalla, usein julkisella
sektorilla. Miehiä houkuttelee teollisuus ja yleensä yksityinen
sektori.
Työmarkkinoiden sukupuolijako on Pohjoismaissa jopa jyrkempi
kuin muualla Euroopassa. Osasyynä on se, ettei lasten ja
vanhusten hoitaminen kotona kirjaudu palkallisen hoivatyön
tavoin työmarkkinatilastoihin.
Kun pohjoismaiset naiset käyvät
muita eurooppalaisia laajemmin palkkatyössä, he ovat siis
osittain vain tuoneet "virallisesti" näkyviin naisten panoksen
esimerkiksi lastenhoidossa.
Suomalaisen tasa-arvon ominaispiirre näyttääkin olevan se,
ettei naisten odoteta olevan kovin erilaisia kuin miesten, mutta
silti he tekevät yhteiskunnassa eri asioita kuin miehet.
Yliassistentti Leena Kosken artikkeli viime vuonna
ilmestyneessä kirjassa Suomalainen koulu ja kulttuuri kertoo,
että kuva todella muistuttaa erehdyttävästi aapisten ja
lukukirjojen maailmaa.
Isältä turva, äidiltä lämpö
- Kuvaukset isän ja äidin ammateista, viittaukset muihin
ammatteihin ja niiden suorittajiin ovat aapisissa ja lukukirjoissa
systemaattisesti sukupuolitettujen työmarkkinoiden mukaisia,
kirjoittaa Koski.
Hänen mukaansa ihanteet kyllä muuttuivat
60-luvun murroksissa. Ideaali sukupuolten tasa-arvosta näkyy
1960-luvulta lähtien aapisissa ja lukukirjoissa selkeänä.
Tarinat
eivät siis enää toistele yhtä selvästi kuin ennen ihannetytön ja
ihannepojan eroja, mutta silti lasten isä ja äiti näyttäytyvät
edelleen erilaisina ja eri tehtävissä.
Äidit hääräävät kotitöiden parissa illat pitkät, muut
perheenjäsenet ovat vain apuna. Isä on kiireinen, keskittyy
lehdenlukuun tai veroilmoitukseen, tekee uraa vaikkapa
arkkitehtina. Tehtaassakin äiti ompelee tai lajittelee, isä on
vastuutehtävissä.
Pojan tuleva maailma näyttää liittyvän elämän puitteisiin ja
tytön sen sisältöihin. Mies takaa turvan ja nainen antaa
lämmön, tutkija summaa.
Koulukirjojen maailmankuvat eivät ole satunnaisia, sillä kyse ei
ole mistä tahansa kertomuskirjoista. Koski muistuttaa aapisten
olevan tärkeitä kulttuurisia symboleita, aikansa "virallinen
näkökulma", joka välittää lapsille halutun kuvan maailmasta.
Sukupuolten erojen sivuuttaminen ei epätasa-arvoa poista,
vaan saattaa jopa syventää sitä. Dosentti Elina Lahelma
kirjoittaa Suomalainen koulu ja kulttuuri -kirjassa, ettei aihetta
koulussakaan juuri oteta esiin.
- Suomalaisessa tasa-arvoajattelussa ei useinkaan korosteta
eroja. Paradoksaalista on, että tällöin erot muuttuvat
itsestäänselvyyksiksi ja jopa syvenevät, hän arvioi.
- Jos
opettaja pitää luonnollisina asioina esimerkiksi tytön
vetäytymistä julkisesta keskustelusta, pojan vähäistä kykyä
ottaa toiset huomioon tai ristiriitoja eri etnisistä ryhmistä
olevien nuorten välillä, hän ei ehkä koe asioihin puuttumista
pedagogiseksi velvollisuudekseen.
Tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu on kuitenkin tullut esiin
esimerkiksi matematiikan opetusta tai opettajan huomion
jakautumista koskevissa tutkimuksissa.
Hiljaiset tytöt, äänekkäät pojat
Erilaiset odotukset voivat ilmetä hyvinkin hienovaraisissa ja
huomaamattomissa yhteyksissä itse oppimisen ulkopuolella.
Tavallinen tyttö on yhä toisenlainen kuin tavallinen poika.
Koulu ja kulttuuri -kirjassa todetaan, että opettajien lisäksi
myös oppilaat asettavat odotuksensa sukupuolen mukaan.
Esimerkiksi äänenkäyttöön suhtaudutaan eri tavoin sen
mukaan, kuka äänessä on.
Vaikka hyvä käytös periaatteessa
merkitsee koulussa ennen muuta riittävän hiljaista käytöstä,
pojilta ääntä suvaitaan ja jopa odotetaan. Osa opettajista sallii
puheliaisuuden kaikille pojille, osa tietynlaisille pojille.
Pojille itselleen ääni voi olla keino etsiä paikkaansa
kaveriporukassa, eikä hiljaisilla pojilla ole helppoa. Tyttöjen
taas oletetaan hallitsevan itsensä ja äänensä, ja monet tytöt
sanovat puhuvansa liikaa. He saavat kuulla asiasta niin muilta
tytöiltä kuin pojilta ja opettajiltakin.
Tutkijat pitävät tyypillisenä juuri sitä, että tyttöjen
käyttäytymistä pyrkii säätelemään sekä oma vertaisryhmä että
yhteisön muut jäsenet, kun taas pojat luovat keskenään omat
sääntönsä.
Roolit opitaan varhain
Sukupuolierot näkyvät koulussa jopa tilankäytössä, sillä tytöt
liikkuvat luokassa vähemmän ja pyrkivät keskittymään. Lapset
myös sisäistävät rooliodotukset hyvin varhain: maailmalla jo
päiväkoti-ikäisten tiedetään suhtautuvan torjuvasti satuihin,
joissa tytöt ja pojat on sijoitettu epäsovinnaisiin rooleihin.
Tuoreiden selvitysten ja tilastojen perusteella näyttää siltä,
ettei suomalainen kasvatus ole lähentämässä tyttöjen ja
poikien maailmoja toisiinsa.
Peruskoulun tuoreet
oppimisarvioinnit ovat osoittaneet, että tytöt pärjäävät
äidinkielessä ja englannissa selvästi poikia paremmin.
Pojat
menestyvät hieman paremmin matematiikassa, mutta suurin
ero löytyy asenteesta: tytöt uskovat osaamiseensa vasta
vähintään kahdeksikon arvosanan saatuaan, kun taas
kehnostikin pärjäävät pojat arvioivat itse taitonsa hyviksi.
Nuorisoasiain neuvottelukunnan syksyllä julkaisema selvitys
puolestaan kertoi, ettei muutoksesta ole oireita myöskään
suurilla työmarkkina-aloilla.
20-24-vuotiaista naisista kaksi
kolmasosaa tekee palvelu-, terveys-, hoito- tai kaupan alan
työtä. Samanikäisistä miehistä lähes puolet löytää uransa
teollisuudesta.
MINNA HOLOPAINEN
21.4.2000
Politiikka -sivulle
|