Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Sureva nuori joutuu elämään kahta elämää



Uusimmat surututkimukset ovat paljastaneet surun paljon moniulotteisemmaksi kuin mitä aiemmin on ajateltu.


Vanhempien ja sisarusten surua tutkinut amerikkalainen surututkija Nancy Hogan kirjoittaa juuri ilmestyneessä Mielenterveys -lehdessä, kuinka hän on huomannut miten sisarensa tai veljensä menettäneet nuoret joutuvat elämään kahta elämää.

He elävät normaalia murrosikäisen elämää ja elämää, jonka täyttää menetyksen aiheuttama suru. Sureva nuori haluaa kuulua ikäistensä joukkoon ja nauttia elämästä. Samalla hän kuitenkin tuntee syyllisyyttä, koska kuollut sisarus ei saa kokea samaa nuoruuden iloa ja riemua kuin hän.

Nuori myös yrittää usein peittää oman surunsa ja näyttelee perheessä iloista ja hyvin selviytyvää.

Vanhemmat voivat päätellä nuoren käyttäytymisestä, ettei tämä sure tarpeeksi tai on jo unohtanut kuolleen sisaruksensa, vaikka nuori itse asiassa vain haluaa olla aiheuttamatta vanhemmilleen lisää surua.

Jollei perheessä tunnisteta surun erilaisia ilmenemismuotoja, seurauksena voi olla vakaviakin ristiriitoja.

Osasyynä nuoren surun peittämiseen voi olla myös se, että olemme tottuneet ottamaan huomioon vain pääsurijat.

Jos toinen vanhemmista kuolee, pääsurijana on pidetty jäljelle jäänyttä vanhempaa. Tai jos perheen lapsi kuolee, pääsurijat ovat vanhemmat. Näin nuoren surulle ei jää tilaa, eikä sitä osata käsitellä. Hän jää surun sivurooliin.

Lapsensa menettäneiden vanhempien surussa on voimakasta eristyneisyyden tunne. Sitä pahentaa se, että vanhemmat usein tuntevat etääntyvänsä myös toisistaan, eivätkä enää oikein tunne itseäänkään.

Surevalla pariskunnalla on usein ongelmia myös rakkauselämässä. Toinen puolisoista saattaa kaivata seksiä hetken helpotuksensa surusta, toinen taas voi pitää koko ajatusta vastenmielisenä ja torjuu kumppaninsa lähestymisyritykset.

Jos surevia vanhempia ei varoiteta tästä, he voivat tulkita hellyyden välttelyn torjunnaksi, eivätkä tavanomaiseksi osaksi surua.

Kuoleman ammatillistaminen sairaaloissa ja yleisesti hyväksytty rationaalinen surun malli on vahingoittanut monia surevia. Ei tarvitse kulkea kauaskaan taaksepäin kohdatakseen tämän.

- Esimerkiksi raskauden myöhäisvaiheessa keskenmenon saaneet perheet eivät voineet jättää jäähyväisiä tai saaneet edes tietää, mihin heidän lapsensa haudattiin, kertoo psykologi Soili Poijula Oulun Traumaterapiakeskuksesta Mielenterveys -lehden haastattelussa.

Vanhat surukäsitykset ja myytit ovat pitäneet pintansa, koska vaikutusvaltaisten tutkijoiden ja kliinikkojen tutkimukset ovat tukeneet niitä.

Useimmiten niissä on kuitenkin tutkittu patologista surua ja suurin osa surututkimuksesta on käsitellyt surevia leskiä. Nämä tulokset eivät ole yleistettävissä koko väestöön, mutta juurin niin on tehty.

STT-IA
21.4.2000


Ajassa -sivulle