Valtakunnallinen kartoitus osoitti:
Käytöstä poistettuja kaatopaikkoja myös riskialueilla
Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan maassamme on noin 1 500 käytöstä poistettua kaatopaikkaa, joista 32 sijaitsee asutuksen välittömässä läheisyydessä. Joka viides vanha kaatopaikka on pohjavesialueella ja noin 200 vesistön läheisyydessä. Kaatopaikoista kaksi kolmasosaa on vanhoja yhdyskuntajätteen kaatopaikkoja, mutta myös osalle näistä ns. tavallisista kaatopaikoista vietiin aikoinaan erilaisia teollisuusjätteitä ongelmajätehuollon ja lainsäädännön kehittymättömyyden takia. Varsinaisia ongelmajätteen kaatopaikkoja selvitykseen ilmoitettiin parikymmentä.
Kolmannes kaatopaikoista on jo kunnostettu, mutta kunnostustarve ei koske kaikkia käytöstä poistettuja kaatopaikkoja. Tarve arvioidaan tapauskohtaisten selvitysten ja tutkimusten perusteella. Käytöstä poistettujen kaatopaikkojen kunnostustarpeen arviointia ja kunnostushankkeiden suunnittelua jatketaan.
Joka viides pohjavesialueella
Vaikka kaatopaikat vuonna 1973 annettujen suositusten mukaisesti perustamisvaiheessa sijoitettiinkin etäämmälle asutuksesta, asutuksen leviäminen on tuonut ne hiljalleen asujaimistoon.
Selvityksen mukaan lähes 200 käytöstä poistettua kaatopaikkaa sijaitsee nykyisin alle 100 metrin päässä ja noin 800 kaatopaikkaa alle puolen kilometrin etäisyydellä asutuksesta. Asutuksen välittömässä läheisyydessä on 32 vanhaa kaatopaikkaa.
Joka viides käytöstä poistettu kaatopaikka sijaitsee pohjavesialueella, useimmiten entisellä soranottoalueella. Pohjavesialueella sijaitseva kaatopaikka muodostaa lähes poikkeuksetta riskin pohjaveden laadulle. Kaatopaikan vaikutukset pohjaveden laatuun ja kunnostustarve on selvitettävä silloin, jos alueelta otetaan vettä.
Valtaosa käytöstä poistetuista kaatopaikoista sijaitsee yli puolen kilometrin päässä vedenottamoista. Alle sadan metrin etäisyydellä vedenottamosta on kaksi vanhaa kaatopaikkaa.
Kymmeniä vanhoja kaatopaikkoja on aivan vesistön välittömässä läheisyydessä tai jopa vesistössä, sillä jätettä on aikoinaan viety myös ranta-alueille tai jätteellä on täytetty vesialuetta.
Kolmannes kunnostettu
Kymmenesosalla vanhoista kaatopaikoista on tarkemmin arvioitu riskit tutkimalla etenkin pinta- ja pohjavettä, maaperää, jätetäyttöä ja kaasuja.
Arvioinnin perusteella 74 tapauksessa suositeltiin kaatopaikan kunnollista peittämistä, pinnan tiivistystä ja maisemointia. Kaatopaikan siirtoa suositeltiin 48 tapauksessa.
Kolmannes käytöstä poistetuista kaatopaikoista on jo kunnostettu. Monen kaatopaikan kunnostus on lisäksi vireillä tai alkamassa.
Lopetetuista 20 ongelmajätteen kaatopaikoista kolme on kunnostettu, yleisimmin peittämällä, järjestämällä ojitus ja maisemoimalla. Lisäksi paremmin hoidetuille kaatopaikoille on siirretty 35 käytöstä poistetun kaatopaikan jätteet.
Kunnostustarpeen arviointia jatketaan
Kaatopaikan jälkihoidosta ja kunnostuksesta on vastuussa kaatopaikan pitäjä tai kiinteistön haltija. Kaatopaikan vastuullinen hoitaja voidaan tarvittaessa velvoittaa selvittämään kaatopaikan tila ja kunnostamaan kaatopaikka.
Jos kaatopaikalle ei löydy vastuullista hoitajaa, alueellinen ympäristökeskus panee kaatopaikan kuntoon yhdessä kunnan kanssa.
Suomen ympäristökeskuksen kokoamat tiedot kaatopaikoista ja niiden aiheuttamista riskeistä perustuvat alueellisilta ympäristökeskuksilta saatuihin tietoihin.
Vanhojen käytöstä poistettujen kaatopaikkojen sijainti otetaan entistä paremmin huomioon maankäytön suunnittelussa, kun kaavoitetaan uusia asuinalueita.
Alueelliset ympäristökeskukset jatkavat suljettujen kaatopaikkojen kunnostustarpeen arviointia ja huolehtivat siitä, että kaatopaikat kunnostetaan riittävällä tavalla. Suomen ympäristökeskus pitää nyt tehdyn selvityksen tiedot ajan tasalla maankäytön suunnittelun ja kunnostuksen tarpeisiin.
IKK
21.4.2000
