Ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssissa on paljon pelissä
Ydinsulkusopimuksen maanantaina alkavan tarkastelukonferenssin vaikeana tehtävänä on pohtia, kuinka ydinaseiden leviämisen estämisessä ja ydinaseriisunnassa päästäisiin eteenpäin.
Edellisen, vuonna 1995 pidetyn
tarkastelukonferenssin jälkeen ei ole edetty
kuten toivottiin: viiden ydinasevallan
näkemykset ovat erkaantuneet toisistaan,
ydinkoekieltosopimuksen
valmistumisen jälkeen Intia ja Pakistan ovat
tehneet uusia ydinkokeita ja
Lähi-idän maista Israel on yhä sopimuksen
ulkopuolella.
- Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna kokous on
ydinsulkusopimuksen
tehokkuuden ja sen tulevaisuuden kannalta
erittäin tärkeä, sanoo Geneven
aseidenriisuntakonferenssissa työskentelevä
suurlähettiläs Markku Reimaa, joka
johtaa Suomen valtuuskuntaa New Yorkissa
pidettävässä kokouksessa.
Hän
myös toimii puheenjohtajana siinä komiteassa,
joka pohtii ydinteknologian
rauhanomaista käyttöä.
Vuonna 1968 solmittu ydinsulkusopimus (NPT)
muutettiin pysyväksi viisi vuotta
sitten.
- Samaan pakettiin liitettiin konkreettinen
seurantajärjestelmä, jonka osia
ovat täydellisestä ydinkoekiellosta sopiminen ja
neuvottelujen aloittaminen
ydinaseisiin tarvittavan materiaalin
valmistamisen kieltämisestä.
Ydinkoekieltosopimus valmistui vuonna 1996,
mutta ydinasevalloista sen ovat
ratifioineet eli hyväksyneet lopullisesti vain
Britannia ja Ranska. Yhdysvaltain
senaatti torjui ratifioinnin viime vuonna eikä
Kiinakaan ole sitä ratifioinut.
Venäjän
duuma käsittelee ydinkoekieltosopimusta
pitkänäperjantaina.
Ydinkoekieltosopimus tulee voimaan, kun kaikki
44 ydinteknologiaa käyttävää
maata ovat mukana. Noista valtioista vasta noin
puolet on ratifioinut
sopimuksen.
Neuvotteluja ydinaseisiin tarvittavan
materiaalin valmistamisen kieltämisestä ei
ole päästy aloittamaan, vaikka sitä varten
perustettiinkin työryhmä vuonna
1998. Viime vuonna Kiina esitti noita
tuotantokieltoneuvotteluja "tasapainoisen ja
kokonaisvaltaisen" aseidenriisunnan osaksi.
Sen arvioitiin merkitsevän Kiinan
painopistealueiden muuttumista niin, että
avaruuden varustamisen ehkäiseminen
onkin keskeistä nyt Yhdysvaltain rajoitetun
kansallisen ohjustorjuntahankkeen
myötä.
- Kokous on siis uudenlainen testi siitä, millä
tavalla viisi ydinasevaltiota
puhaltavat yhä samaan hiileen, toteaa Reimaa.
Monet ydinaseettomat maat vaativat
konferenssissa ydinasemaita
nopeuttamaan ydinaseriisuntaa, johon ne
sitoutuivat ydinsulkusopimuksessa.
Etelä-Afrikasta, Egyptistä, Meksikosta,
Brasiliasta, Uudesta-Seelannista,
Ruotsista ja Irlannista koostuva ryhmä on jo
kahtena syksynä vaatinut YK:ssa
uutta aseidenriisunnan asialistaa.
Ne aikovat esittää NPT-konferenssissa mm.,
että ydinasevallat tekisivät yhteisen lupauksen
olla käyttämättä ydinaseita
ensimmäisenä.
Ydinaseuhkan poistamiseen on tarttunut myös YK:n
pääsihteeri Kofi Annan, joka
esitti runsaat kaksi viikkoa sitten
Millenium-raportissaan aiheesta
maailmanlaajuista konferenssia.
Israel, Intia ja Pakistan
eivät ole liittyneet NPT:hen
Viisi vuotta sitten sovittuun pakettiin kuului
myös Lähi-itää koskeva
päätöslauselma, jossa kehotettiin
NPT-sopimukseen vielä kuulumattomia maita
liittymään siihen. Arabimaat ovat liittyneet,
mutta Israel ei.
Arabimaiden odotetaan esittävän Israelille
neuvotteluja Lähi-idän
ydinaseettomasta vyöhykkeestä. Vyöhyke
sisältäisi myös kemialliset ja biologiset
aseet.
NPT-sopimuksen ulkopuolella ovat Israelin
lisäksi enää vain Intia, Pakistan ja
Kuuba. Kuuba on solminut IAEA:n kanssa
pöytäkirjan turvatakuujärjestelmästä.
Ydinsulkusopimuksen tavoitteena on estää
ydinaseiden leviäminen, mutta se ei
kuitenkaan estänyt Intiaa ja Pakistania
rakentamasta ydinasetta. Se
huolestuttaa varsinkin Etelä-Aasian maita. Intia
ja Pakistan eivät ole
allekirjoittaneet täydellistä
ydinkoekieltosopimustakaan.
Intian ja Pakistanin ydinkokeet vuonna 1998 ovat
mutkistaneet niiden
mahdollista liittymistä ydinsulkusopimukseen,
sillä siinä määritellään
ydinasevalloiksi ainoastaan Yhdysvallat, Venäjä,
Britannia, Kiina ja Ranska.
Myös uutta aseidenriisunnan asialistaa haluava
ryhmä tuo kokouksessa esille
Lähi-idän ja Etelä-Aasian ongelmat.
Reimaa arveleekin, että Lähi-itä ja Aasian
tilanne nousevat keskeisesti esille
toukokuun 19. päivään asti kestävässä
konferenssissa.
Ydinsulkusopimus eli NPT-sopimus
Ydinsulkusopimus solmittiin vuonna 1968 estämään ydinaseiden
leviämistä. Se
tuli voimaan vuonna 1970.
Ydinsulkusopimuksessa Yhdysvallat, Venäjä,
Britannia, Ranska ja Kiina
lupautuivat olemaan toimittamatta ydinaseita tai
niiden valmistustarvikkeita
maille, joilla ei ole hallussaan ydinaseita.
Lisäksi ne ovat sitoutuneet luopumaan
ydinaseistaan.
Ydinaseita omistamattomat maat puolestaan
lupautuivat olemaan hankkimatta
ydinaseita ja sallimaan Kansainvälisen
atomienergiajärjestön IAEA:n
tarkastukset ydinvoimaloissaan. Vastineeksi
ydinaseettomille maille luvattiin
apua ydinvoiman rauhanomaisessa käytössä.
Ydinteknologian rauhanomaisen käytön valvontaa
on tehostettu, jottei Irakin
tapaus toistuisi - Irakhan kehitti sotilaallista
ydinohjelmaansa muissa kuin IAEA:n
tarkastettaviksi ilmoittamissaan laitoksissa.
Ydinsulkusopimuksen ulkopuolella ovat enää vain
Intia, Pakistan, Israel ja Kuuba.
Täydellinen ydinkoekielto
Täydellisestä ydinkoekiellosta sovittiin vuonna
1996 Geneven
aseidenriisuntakonferenssissa. Sitä edelsi
Yhdysvaltain, Neuvostoliiton ja
Britannian vuonna 1963 solmima osittainen
ydinkoekielto, joka kielsi ydinkokeet
ilmakehässä, ulkoavaruudessa ja veden alla.
Täydellinen ydinkoekielto tulee voimaan vasta,
kun kaikki ydinaseita
valmistamaan pystyvät maat ovat mukana. Yhteensä
noita maita on 44 eli
kaikki ne, joilla on Kansainvälisen
atomienergiajärjestön IAEA:n mukaan
ydinteknologiaa käytössään.
Ydinkoekiellon ovat ydinasevalloista
ratifioineet Britannia ja Ranska. Yhdysvaltain
senaatti torjui ratifioinnin viime vuonna. Kiina
ei ole ratifioinut. Venäjän duuma
käsittelee ratifiointia perjantaina. Ydinkokeet
tehneet Intia ja Pakistan eivät ole
allekirjoittaneet sopimusta.
Täydellinen ydinkoekielto kieltää ydinkokeet
ilmakehässä, merellä ja maan alla.
Sopimusta on arvosteltu siitä, ettei se kiellä
ns. alikriittisiä kokeita eli sellaisia
vanhojen ydinaseiden toiminnan testaamiseksi
tehtäviä kokeita, joissa ei tapahdu
ydinräjähdystä.
STT-VT
21.4.2000
Ulkomaat -sivulle
|