EU-tukien julkisuudesta väitös:

EU-tukien jaosta päättää suppea eliitti

- Miljardien markkojen jaosta päättää suppea poliittinen- ja virkamieseliitti, huomauttaa Etelä-Suomen Sanomissa tutkivana toimittajana työskentelevä toimittaja Asko Hynninen. Hänen journalistiikan väitöskirja Periaatteessa julkista. Julkisuusperiaatteen käytäntö EU-Suomen päätöksenteossa ja journalismissa tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa viime viikon lauantaina.

Hynninen kiinnostui aiheesta toimiessaan maakuntalehden kotimaanosaston päällikkönä Suomen liittyessä Euroopan unioniin.

Journalistin oli aluksi hankala hahmottaa uutta päätöksentekojärjestelmää uudentyyppisten julkisten varojen jakamisessa.
- Vasta äskettäin hyväksytty uusi julkisuuslaki oli myös ajankohtainen jo silloin. Arveltiin, että salaileva EU tulee ja syö suomalaisen julkisuusperiaatteen, Hynninen sanoo.

Kävikin toisinpäin. Hynnisen mukaan tukiaisten jakoon ja niiden tulosten seurantaan on tullut avoimuutta vasta EU-jäsenyyden aikana, koska varsinkin komissio on edellyttänyt huolellisempaa valvontaa tukikäytäntöihin.

Päätöksenteko monen portaan takana

Asko Hynninen havaitsi tutkimuksessaan tukihallinnon julkisuuden keskeiseksi esteeksi maakuntahallinnon epädemokraattisen rakenteen. Periaatteessa maakuntavaltuusto valvoo EU:n rakenneohjelmien toteutuksesta vastaavan maakunnallisen yhteistyöryhmän toimintaa.

- Maakuntavaltuusto on seremoniallinen elin, joka lounastaa pari kertaa vuodessa. Niissä on usein kuntapäättäjien kakkos- tai kolmosketjua, jotka eivät pysty valvomaan päätöksentekoa ja rahanjakoa, Hynninen sanoo.

Valta on keskittynyt viranomaisille sekä maakuntahallituksen valitseman yhteistyöryhmän jäsenille.

- Kunnat, koulutuslaitokset, alueviranomaiset, ay-järjestöt ja maakuntaliitto, jotka ovat edustettuina yhteistyöryhmässä ovat usein juuri niitä, jotka hyötyvät asemastaan myös taloudellisesti, Hynninen toteaa.

- Päätöksenteko on niin monen portaan takana kansanvaltaisesta valvonnasta, että on esitetty epäilyjä hyvä-veli-verkostoista ja jääviydestä. Hynnisen mukaan muutos, joka nosti yhteistyöryhmien johtoon poliitikon maakuntajohtajan sijasta, ei tuonut merkittävää muutosta tilanteeseen. Valmisteluvalta pysyy virkamiehillä.

Tutkija uskoo vasta Euroopan neuvoston Suomellekin suosittelemien yleisten maakuntavaalien kohentavan maakunnallisen päätöksenteon kansanvaltaista kontrollia.

- Myös media voisi osaltaan lisätä avoimuutta omilla levikkialueillaan. Maakuntalehdillä on maakunnissa tähän parhaat edellytykset, Hynninen katsoo ja esittää ensiaskeleeksi yhteistyöryhmien kokousten avaamista tiedotusvälineille Etelä-Karjalan esimerkkiä seuraten.

Yritystuissa salassapito ohittanut julkisuusperiaatteen

Toisena tukihallinnon julkisuuden esteenä Hynninen mainitsee kauppa- ja teollisuusministeriön tulkinnan liikesalaisuudesta.

- KTM:n lähtökohtana on ollut pikemminkin salassapito- kuin julkisuusperiaate. Äärimmillään vastikkeettomatkin yritystuet on ministeriössä rinnastettu pankkisalaisuuteen, ja jopa tukea saaneiden yritysten nimen julkistamisen on epäilty vaarantavan yrityssalaisuuden, Hynninen sanoo.

Erityisen salaileva tutkijan mielestä on Teknologian kehittämiskeskus TEKES, jonka osuus KTM:n budjetista on kasvanut muutamassa vuodessa puoleen.

- Samalla entistä suurempi osa tukipäätöksistä on pidetty salassa. Näin merkittävä osa julkisten varojen valvonnasta on etääntynyt näkymättömiin, Asko Hynninen huomauttaa.

STT-MH
21.1.2000

Politiikka -sivulle