Uuden vuosituhannen pelot ovat yhtä tunteenomaisia kuin edellisetkin
Geenimanipulointi luo symbolisen vaaran
Geeniruoka on suomalaisten uusi symbolinen, tämän vuosisadan järjenvastainen pelko, koska meillä kuulemma täytyykin olla aina joku pelko. - Pelot ovat enimmäkseen irrationaalisia. Joskus pelko on ydinsota tai ydinvoima, joskus korkea kolesteroli, nyt se on geenimuunneltu ruoka tai ihmisen kloonaus, sanoo lääketieteen eettisiä kysymyksiä tutkiva lääketieteen tohtori Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta.
Louhiala sanoo olevansa lastenlääkäri, joka harrastaa filosofiaa. Juuri nyt hän tekee tutkimusta kehitysvammaisuuteen liittyvästä eettisestä problematiikasta.
Ihmiskuntaa mahdollisesti uhkaavista aihepiireistä on yleensä alkuun tietoa vain hyvin harvoilla. Siksi mielipiteitä muodostetaan kummallisten tuntemusten perusteella. Joku tarkemmin selittämättä jäänyt pelko tyhjensi apteekit joditableteista vuosituhannen vaihtuessa.
- En ole missään mielessä kasvigenetiikan tuntija, mutta kuitenkin pitkälle koulutettu ihminen, mutta minulla ei ole harmainta aavistusta tiedollisella tasolla siitä, mitä merkitystä sillä on, onko syömäni tomaatti geenimuunneltu vai ei. Puhumattakaan henkilöstä, joka ei yleisellä tasolla ole tämänkään verran koulutettu, Louhiala sanoo.
- Ihmisillä voi olla mielikuvia, joiden mukaan geenimuunnellun tomaatin syöminen tekee lapsista kaksipäisiä.
Ensin tietoa, sitten arviointia
Oikeata arvokeskustelua tällaisesta aihepiiristä voi Louhialan mukaan syntyäkin vasta sen jälkeen, kun on väännetty rautalangasta, mistä puhutaan, mitä tietoa on olemassa, mitä termit tarkoittavat ja mitä uhat oikeasti voivat olla. Tämä pätee tietysti kaikkeen eettiseen keskusteluun.
- Itse haluaisin ensiksi perehtyä mahdollisimman hyvin niihin uhkiin, joita nykyisen ymmärryksen mukaan voisi asiaan liittyä. Mitä geenimuunnellun ruuan syöminen tarkoittaa ihmisille ja toisaalta mitä ekosysteemille seuraa siitä, että geenimuunneltua tavaraa kasvaa jossakin pellossa.
Louhiala törmäsi oman alansa amerikkalaistutkimuksessa siihen, että tieto, joka välitettiin raskauden aikaista seulontatutkimusta harkitseville ja toisaalta perheille, joille oli jo syntynyt Downin syndroomasta kärsivä lapsi, oli sävyltään erilaista vaikka faktat olivat oikein.
Eli vaikka esitetään jostakin uhasta oikeata tietoa, on aina kyse tiedon valikoimisesta, valikoijasta ja tavasta esittää tietoa.
Kuluttajilla on oikeus tietää
Professori Matti Häyry Kuopion yliopistosta on työkseen tutkinut geenimuunneltujen ruokien merkintöjä ja pohtinut pitäisikö ihmisten saada tietää, syövätkö he geenimuunneltua vai eivät.
Yhdysvalloissa ei olla halukkaita kertomaan kuluttajille, onko heidän ostamansa maito tai juusto tuotettu naudan kasvuhormonien avulla.
Maassa, jossa kuluttajan pitäisi olla kuningas, ei haluta kertoa sitäkään, että maidon tai juuston tuotannossa ei ole käytetty kasvuhormonia. Ei siis saisi kertoa sitäkään, että ei olla syyllistytty johonkin epäilyttävään. Häyryn mielestä amerikkalaiset ovat tässä asiassa pölvästejä.
Euroopassa ei näin saa menetellä. Paineita ulottaa ilmoituskielto Eurooppaan on olemassa.
Kiusatuilla eläimillä ei ole hyvä olla
Kuluttajan ruokavalintoihin vaikuttavat monenlaiset seikat. Häyryn mukaan olennaista on, jos ruuan tuotannossa on kiusattu eläimiä kuten lehmiä Amerikassa antamalle niille naudan kasvuhormonia.
- Eläimillä, joita käsitellään tällä tavalla, ei ole kauhean hyvä olla. Kuluttajiin vaikuttaa myös se, että tuote tai ruoka on toisenlaista kuin se luonnonmukaisesti tehtynä olisi. Voimme ajatella, että se on kummallista tai vaarallista.
Kolmantena tapauksena Häyry mainitsee tilanteen, että jossain valmistusprosessin vaiheessa on käytetty geenimuuntelua, joka ei vaikuta lopputuotteeseen.
Tarjolla oleva ruoka on samanlaista kuin ennenkin. Silti ihmisiä saattaa jäytää pelko geneettisen manipulaation ja DNA-ketjuihin puuttumisen seurauksista.
- Jos lähdetään siitä, että kuluttajilla on oikeus tietää, mitä he kuluttavat, tämäkin pitäisi merkitä.
Merkitsemispakkoa vastustavat suuret ruuan valmistajat ja jalostajat. Ei kuulemma ole järkeä merkitä sellaista, kuten geenimuunnellun soijan käyttöä, josta lopputuotteessa ei ole jälkeäkään. Häyryn mukaan tämä on usein luultavasti totta, mutta senkin voisi kuluttajalle kertoa.
Ruokaan on aina liittynyt symboliikkaa
Viranomaistasolla Suomessa pohditaan, voidaanko tieteellisesti todistaa, että uusi tekniikka sisältää jonkin suuruisen riskin ihmisen terveydelle tai ympäristölle.
- Teknokraatit ja tuottajat ovat sitä mieltä, että ihmiset ovat järjettömiä halutessaan tietää tämmöisiä asioita. Me ihmiset taas olemme mielestämme järkeviä, kun haluamme tietää. Nämä kaksi asiaa eivät koskaan kohtaa.
Järjenvastaiseen, tunteenomaiseen pelkoon ei geeniruuan suhteen ole Häyryn mukaan mitään suurta syytä. Tekniset toimikunnat Suomessa sulkevat vaarallisuuden pois.
Häyry kutsuukin vaaraa symboliseksi. Jos valitsemme ajattelutavaksemme, että geeniruoka on pahasta, onhan se huono juttu, jos ruokaa mennään muuntelemaan.
Ruokaan ja ruokavalintoihin on aina liittynyt symboliikkaa. Joku ei syö sianlihaa siksi, että se mielletään likaiseksi. Suomalaiset eivät syö apinan käsiä eivätkä koiran aivoja, koska ne ovat jollakin tavoin symbolisesti epäpuhtaita, vaikka olisivat kuinka turvallisia.
- Argumentti olisi siis se, että kun ihmisruokaan ei saa sekoittaa apinan käsiä tai koiran aivoja, niin miten siihen saisi sekoittaa mitään ilmoittamatta jotain muuta, jota ihmiset eivät halua ruokaan sekoitettavan.
Jos viranomaiset eivät ota huomioon ihmisten symbolisia pelkoja, olemme Häyryn mukaan kernaasti sitä mieltä, että joku sahaa meitä vahvasti linssiin.
- Sitten, kun olemme 10-20 vuotta natustelleet geenisoijaa ja muuta vastaavaa, huomaamme, ettei se nyt ollutkaan sen kummempaa, keksimme uuden pelon.
MARGIT HARA
21.1.2000
