Susille ja karhuille asennetaan lisää radiolähettimiä
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos laajentaa radiolähettimien avulla tehtävää suurpetotutkimustaan. Lisää lähettimiä aiotaan asentaa tänä vuonna sekä susille että karhuille.- Lähettimiä kantavien karhujen joukkoon pyritään saamaan ensisijaisesti naaraskarhuja, jotta karhukannan lisääntyvyydestä saataisiin aikaa myöten täsmällisempää tietoa. Uroskarhuja merkitään myös pelkillä muovisilla korvamerkeillä, kertoo suurpetotutkija Ilpo Kojola.
Karhujen osalta tutkimuksen painopistettä siirretään sisämaahan päin. Tarkoituksena on, että Kainuu ja Ylä-Savo muodostavat yhden tutkimusalueen. Jos rahoitusraami sallii, karhujen radioseurantaa tehdään myös Etelä-Karjalassa ja Itä-Lapissa.
Susitutkimus keskittyy jatkossakin Kainuuseen.
Radiolähettimet hangen alla
Susihanke alkoi kaksi vuotta sitten ja
karhuprojekti viime vuonna.
- Tutkimustietoa kertyy hitaasti ja yhteenvetojen
aika alkaa vasta 3-4 vuoden kuluttua, kertoi
Kojola Pohjois-Savon riistanhoitopiirin
suurpetoillassa keskiviikkona Kuopiossa.
Kainuussa elelee nyt seitsemän radiolähettimellä pannoitettua sutta, jotka kuuluvat neljään eri laumaan. Kolme laumoista asustaa Kuhmossa ja yksi Sotkamossa.
Karhuille lähettimiä on asennettu toistakymmentä. Suomen ja Venäjän välisellä raja-alueella nukkuu talviuntaan kymmenen uroskarhua, jotka kantavat Kuhmossa asennettua radiolähetintä.
Yksi radiolähettimen saanut uroskarhu viettää talvilepoa Sulkavalla Etelä-Karjalassa.
Susien reviirit pienentyneet
Suomessa arvioidaan olevan noin sata sutta ja tuhat karhua.
- Tutkimuksen tavoitteena on saada yksiselitteistä tietoa kantojen koosta ja tuotosta. Karhukannan koon luotettava määrittely on erittäin vaikeaa. Suden osalta ongelmana ovat yksinään kuljeskelevat eläimet, joilla ei ole vakituista reviiriä.
Kojolan mukaan susi voidaan kansainvälisen standardin mukaan luokitella erittäin uhanalaiseksi eläinlajiksi Suomessa. Suomessa syntyy vuosittain 6-8 susipentuetta, karhulla pentueiden määrä on arviolta 80-90.
Radiopantatutkimuksen keskeisimpiä tavoitteita on myös selvittää susien reviirin koko. Ensimmäinen seurantavuosi osoitti, että sudet elivät noin 1 600 neliökilometrin (40 km x 40 km) laajuudella. Nyt kahden vuoden jälkeen reviirit ovat hiukan pienentyneet susikannan kasvettua.
- Tällä hetkellä Kuhmon alueelle ei näyttäisi sopivan enempää susia, reviirit peittävät alueen siinä määrin kattavasti, arvioi tutkija.
Susien ravinnoksi hirviä ja metsäpeuroja
Susien levittäytymismallin selvittämiseksi radiopantoja aiotaan asentaa viime vuonna syntyneille susille. Näin selviää, minne nuoret sudet vaeltavat alueelta.
Tutkimuksessa paneudutaan myös susien ravinnon koostumukseen ja käyttöön. Kainuussa pannoitettujen susien ravinnon koostumuksesta on valmistunut nyt pro gradu -tutkimus Jyväskylän yliopistossa.
Ulostusnäytteisiin perustuva tutkimus osoittaa, että susien ravinnokseen käyttämästä lihasta on hirvenlihaa noin 70 prosenttia. Metsäpeuran osuus on noin 20 prosenttia.
Ulostenäytteet löytyvät helpoimmin sieltä, missä sudet ovat pitempään oleskelleet pienellä alueella eli tapetun hirven tai peuran lähistöltä. Kojola katsoo, että tämä mahdollisesti heijastuu tutkimukseen niin, että suurten saaliseläinten osuus tuloksissa korostuu.
STT-IA
21.1.2000
