Luovutetun Karjalan tilanne uusien tietojen valossa

Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen luovutettujen alueiden lähihistorian ja nykyisen tilan selvittäminen on tullut mahdolliseksi Venäjän arkistojen avautumisen ja lähialueyhteistyön kautta.

Nyt on käytettävissä tietoja Käkisalmesta Sortavalaan ja Viipurista Lahdenpohjaan, kun hoksattiin irrottaa ne laajempien alueiden kuten oblastien, kaupunkien ja tasavaltojen tilastoista.

Joensuun yliopiston tekemien tutkimusten mukaan alueella asuu yli 400 000 ihmistä, joiden elintaso on vuoden 1991 jälkeen romahtanut.

Tutkija Erkka Mattinen Turun yliopistosta on analysoinut itärajaltamme ammottavaa elintasokuilua. Venäläisistä lähteistä syntyvä kuva on järkyttävä.

Kun ylitetään Suomen raja, putoavat nimellispalkat siten, että teollisuudessa suhde on 1/33, terveydenhuollossa 1/55 ja koulutuksessa 1/73 Suomen eduksi.

Jos suomalainen opettaja ostaa kilon lihaa, pystyy hänen rajantakainen kollegansa ostamaan samalla työpanoksella lihaa vain 14 grammaa.

Kun suomalainen mies uskoo elävänsä yli 70 vuotiaaksi, venäläinen mies joutuu tyytymään 57 elinvuoteen ja Petsamon seuduilla nikkelikaivoksilla ja -sulatoilla 42 elinvuoteen.

Vertailtaessa Venäjän ja Suomen kansalaisten ostovoimaa on kuitenkin otettava huomioon, että Venäjällä hinnat ovat alemmat ja siksi maan keskipalkalla saa monia hyödykkeitä enemmän kuin vastaavalla suomalaisella palkalla.

Suomen ja Venäjän hintoja on toisaalta vaikea verrata toisiinsa, koska talouden rakenteet ovat niin erilaiset: suomalaiset ja venäläiset käyttävät rahansa eri asioihin.

Jos verrataan peruselintarvikkeiden (maito, leipä, voi) hintoja Venäjällä ja Suomessa, pienenee palkkojen osoittama elintasoero vain noin kolmin- tai nelinkertaiseksi. Tämä merkitsee silti, että venäläinen elintaso vastaa suurin piirtein vuotta 1939 Suomessa.

Jyrkkä elintasokuilu

Kulutuksen toisessa ääripäässä ovat ulkomaiset kulutustavarat, erityisesti korkean tekniikan tuotteet.

Ne eivät ole merkittävästi edullisempia Venäjällä: esimerkiksi Nokian uusimman puhelinmallin hinta ylittää moninkertaisesti venäläisen keskikuukausipalkan ja tässä mielessä nimellispalkkojen vertailu osoittaa myös todellisen elintasokuilun.

Kuilu on yksi jyrkimmistä naapurimaiden väillä koko maailmassa.

Karjalan kannaksella, Laatokan Karjalassa ja Raja-Karjalassa vanhaan sovhoosijärjestelmään perustuneen tuotannon romahdus näkyy parhaiten kotieläinten määristä.

Lahdenpohjassa ja Suojärvellä esim. sikojen määrä on vähentynyt alle kymmenenteen osaan siitä, mitä se oli 1990-luvun alussa. Viipurissa oli 18 000 sikaa vuonna 1991, mutta vuonna 1997 enää alle 5 000.

Sama trendi koskee kaikkia kotielämiä. Tämä kehitys hakee vertaistaan toisesta Venäjän maatalouden historian katastrofista, pakkokollektivoinnista 30-luvulla. Tuolloinkin talonpojat teurastivat karjansa.

Lihan tuotanto on Pietarin alueella pudonnut keskimäärin 60 prosenttia, Karjalassa miltei 80 prosenttia. Liki ainoa maataloustuotannon ala, jolla on havaittavissa kasvua on perunanviljely.

Selityksenä ovat yksityispalstat ja siirtyminen laajasti muutenkin luontaistalouteen. Ihmiset ovat reagoineet elintarvikkeiden kalleuteen aktivoimalla palstaviljelyä, keräämällä marjoja ja sieniä, kalastamalla ja sanottakoon asia suoraan: varastamalla.

Tästä puhuva todistus on Karjalan tasavallassa syyskuussa 1999 julkaistu ukaasi, että ihmisten pitää järjestää vartiointi perunapelloilleen varkauksien estämiseksi.

Palveluiden heikkenemiseen on vastattu verkostoitumalla, monenlaisia epävirallisia jakeluketjuja on käytössä ja tuotteita vaihdetaan tuotteisiin: minä sinulle - sinä minulle.

Ihmisten ravinto on rajantakaisilla alueilla yksipuolistunut nopeasti ja on yhdessä alkoholin liikakäytön kanssa tärkeä selittäjä väestön kuolevuuden kasvulle.

Harhauttavat väestötilastot

Samanaikaisesti puolestaan syntyvyys on nopeasti laskenut. Kun muuttoliikekin on ollut vähäistä, väestön pitäisi kaiken järjen mukaan luovutetuilla alueilla vähentyä. Se on kuitenkin noussut demografisesta trendistä huolimatta. Mistä on siis kysymys?

Kuten niin usein Venäjällä, kyse on "sielujen" laskentatavasta. Neuvostoliiton aikana sotilaat rekisteröitiin Moskovaan tai muuhun varuskuntakaupunkiin olipa heidän sijoituspaikkansa sitten Vladivostokissa, Dagestanissa tai Karjalassa.

Upseerien ja aliupseerien mukana rekisteröitiin vaimot ja lapset. Neuvostoliiton luhistuttua sotilaat perheineen rekisteröitiin sinne missä he asuvatkin.

Suomen Neuvostoliitolle luovuttamat alueet Karjala, Salla ja Petsamo ovat kuin moniongelmaisia potilaita. Niiden pahoinvointia lisäävät rikollisuus ja kasaantuvat ympäristöongelmat.

Ainoastaan Sallan alue on puhdas. Se on erämaanomainen helmi, joka poikkeaa kuunmaisemaa muistuttavasta Petsamosta, jossa nikkelisulattojen ympäristö on tuhoutunut kymmenien kilometrien säteellä kokonaan. Saastevaurioita on havaittavissa myös Norjan ja Suomen puolella.

Talouden alamäki on vaikuttanut myönteisesti Karjalan ympäristön tilaan. Laatokkaa pidettiin vielä kaksi vuosikymmentä sitten uhanalaisena, kuolevana "Karjalan merenä". Jätevesikuormitus on nyt vähentynyt sellu- ja paperitehtaiden tuotantovaikeuksien vuoksi.

Ihmisten terveyteen tällä hetkellä eniten vaikuttavat pintavesien saastuminen ja saastuneen veden käyttö juomavetenä. Tällainen tilanne vallitsee esim. Suojärvellä, Sortavalassa ja Viipurin seudulla.

Paikalliset ekologit pitävät luovutettujen alueiden suurimpana ekologisena uhkana öljysataman rakentamista Suomenlahden perukkaan Koivistolle.

Suurisuuntainen hanke on toistaiseksi jäänyt suunnittelun asteelle. Rahoja hankkeeseen ei ole löytynyt. Tämä on hyvä, sillä satamainvestoinnit olisivat suuri uhka Suomenlahden ekologialle.

Venäjän johtava ympäristötieteilijä akateemikko Aleksei Jablokov pitää öljysatamahanketta yhtenä kaikkein vaarallisimpana ympäristöuhkana koko Luoteis-Venäjän ja Pohjois-Euroopan mitassa.

Öljyä tulisi tihkumaan veteen ja idästä länteen Suomenlahden pohjoista rantaa myötäilevien merivirtojen mukana sitä ajelehtisi nimenomaan Suomen rannikolle.

Mutta myös lahden eteläpuolella pelätään. Sosnovyj Borin ydinvoimalan väki on huolissaan merivettä käyttävän voimalansa jäähdytyslaitteiston puolesta. Mitä tapahtuu, jos putket öljyyntyvät? Miten käyttäytyy ydinvoimala, jonka jäähdytyslaitteisto on rikki?

STT-ILMARI SUSILUOTO
21.1.2000

Kirjoittaja on valtiotieteitten tohtori ja Venäjän tutkija. Hän on toimittanut myöhemmin syksyllä ilmestyvän tietokirjan Karjalasta.

Ajassa -sivulle