Kuntaliiton Majoinen tyrmää seutukunnat uusina rajoina
Kuntien määrään ei ole odotettavissa rajua vähennystä
Kuntien määrä vähenee Suomessa lähivuosina, mutta ei kovinkaan rajusti, uskoo Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysyksikön päällikkö Kaija Majoinen.
Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa
kuntaliitoksiin ajaa kiristynyt kuntatalous, mutta
muualla maassa yhä vankemmin se, että
kuntarajat ovat yhteistyön tiivistymisen ja
verkottumisen myötä hämärtyneet muutenkin.
Majoinen tyrmää ajatuksen siitä, että seutukunnat
muodostaisivat tulevaisuuden kuntarajat.
- Joissakin seutukunnissa on erittäin pitkät
välimatkat kuntien välillä, joten kuntien palvelut
kärsisivät sellaisessa rakenteessa, Majoinen
perustelee.
Hän luennoi Oulun läänin vihreiden
järjestämässä Kuntajako uusiksi? -seminaarissa
Oulussa keskiviikkona.
Majoinen uskoo, että järkevä kuntarakenne löytyy
parhaiten paikallisesti kunnallisen itsehallinnon
perusteella.
Hän ei halua lähteä arvioimaan, mikä olisi sopiva
kuntaluku Suomessa. Nykyään kuntia on 452, ja
julkisuudessa on esitetty määrän pudottamista
jopa sataan.
Viime vuoden alkupuolella Kuntaliitto haastatteli
kuntajohtajia ja johtavia poliitikkoja ja kysyi
heidän kantaansa kuntaliitoksiin. Majoisen
mukaan kysely viittaa siihen, että Suomen
kuntaluku alenee lähivuosina kenties muutamalla
kymmenellä.
Moni kunta pohtii
Päätös yhdistymisestä ensi vuoden alusta lähtien
on tehty Mikkelin, Mikkelin maalaiskunnan ja
Anttolan osalta, Temmeksen ja Tyrnävän osalta
sekä Kuoreveden ja Jämsän osalta.
Majoisen mukaan näiden lisäksi liitoksen
järkevyyttä pähkäillään useissa muissakin
kunnissa, mm. Keurusselän seudun alueella.
Majoinen näkee perustan kuntien hynttyiden
yhteen lyömisessä yhteiskunnallisessa
tilanteessa. Niin kuntalaiset kuin yrityksetkin ovat
verkostoituneet ja siten ajatus kotikunnasta on
muuttanut hieman merkitystään.
- Yhdessä kunnassa asutaan, toisessa käydään
töissä ja kolmanteen suuntautuvat vaikkapa
ostosmatkat, Majoinen havainnollistaa.
Osaltaan liitosten myötämielisyyteen on
vaikuttanut myös seutuyhteistyön tiivistyminen.
Varsinkin EU-hankkeiden myötä yhteistyöstä on
saatu tuloksia, mikä on johtanut kysymykseen
nykyisen kuntarakenteen sopivuudesta.
- Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa uusien
rakenteiden myötä etsitään tehokkuutta
palvelujen tuottamiseen, hän sanoo.
Majoinen tosin huomauttaa, että pienet kunnat
ovat yhteistyöllä pystyneet järjestämään
palvelujaan. Liitos sinällään ei lisää kunnan
tehokkuutta.
Tahtoa oltava
Toteutuneita kuntaliitoksia tutkiva Majoinen
katsoo, että kuntaliitoksen on tärkeä perustua
paikalliseen harkintaan ja paikkakuntalaisten
tahtoon.
Prosessia on lisäksi johdettava taidolla.
Muuten koko homma voi mennä pieleen.
- Yksistään se, että kunnat saadaan yhteen, ei
takaa hyvää lopputulosta, hän muistuttaa.
Paikallista tahtoa voidaan selvittää
kansalaiskyselyillä ja avoimella keskustelulla.
Käyttökelpoisena ratkaisuna Majoinen pitää myös
ulkopuolisen selvitysmiehen käyttöä, kunhan
paikallinen sitoutuminen liitokselle on
varmistettu.
Majoinen tähdentää kriittisyyttä
kuntaliitossopimusten teossa.
- Uuden kunnan taloudelle ei ole syytä asettaa
hirttosilmukkaan ylisuurilla odotuksilla.
Majoinen pitää kuntaliitoksen malliesimerkkinä
muutama vuosi sitten toteutettua Lohjan
kaupungin ja Lohjan maalaiskunnan liitosta. Siinä
edettiin askel askeleelta hyötyjä ja haittoja
punniten.
- Siellä lähdettiin miettimään, mikä on uuden
kunnan visio, toimintaidea sekä strategia, ja sitä
kautta muotoiltiin sopimukset.
STT-IA
21.1.2000
Kotimaa -sivulle
|