Muut lehdet tiistaina 25.1.2000

Aamulehden mukaan Turkilla on vielä matkaa EU-kelpoiseksi

Euroopan unionin jäsenehdokkaaksi hyväksytyllä Turkilla on vielä pitkä matka kuljettavanaan ennen kuin demokraattisen yhteiskunnan edellytykset täyttyvät.

Viime päivinä paljastuneet kymmenet murhat heittävät synkän varjon ääri-islamilaisuutta edustavan Hizbollah-järjestön ja samalla koko turkkilaisen yhteiskunnan ylle.

On tyypillistä juuri Turkille, että maan turvallisuuspalvelun epäillään tukeneen Hizbollahia, jonka uhreista useimmat ovat ilmeisesti olleet kurdeja. Islamistit ja kurdien työväenpuolue PKK ovat olleet verivihollisia 1980-luvun puolivälistä saakka.

Turkin rasitteena ei ole pelkästään suuren kurdivähemmistön julma kohtelu, mistä terroristijärjestöksi muuttuneen PKK:n toiminta on yksi osoitus. Järjestö viettää tosin juuri nyt hiljaiseloa menetettyään johtajansa Abdullah Öcalanin, jonka kuolemantuomion täytäntöönpanoa Turkin hallitus maineensa pelastamiseksi hiljan lykkäsi.

Rasitteena on myös islamilainen liike eikä pelkästään Hizbollahin raakuuden takia. Islamisteilla on paljon kannatusta köyhän väestön keskuudessa. Liike menestyi taannoin vaaleissa niin hyvin, että sai johtajansa Turkin pääministeriksi. Hänen uransa katkaisivat kuitenkin kenraalit vuonna 1997, mikä sekin oli osoitus turkkilaisen demokratian hauraudesta.

Tuo demokratia ei näytä kestävän islamistien valtaannousua vaalien avulla eli tapahtuu sama kuin Algeriassa 1990-luvun alussa. Sotilaat peruuttivat vaalien toisen kierroksen, kun islamilainen puolue uhkasi saada enemmistön parlamenttiin.

Fundamentalistien valtaannousu on selvästikin vaara demokratialle, mutta niin on myös heidän menestyksensä väkivaltainen estäminen. Pitkälle maallistuneen Turkin ei kuitenkaan uskota luisuvan samalle tielle, vaikka vaara onkin olemassa.

Turkin sisäpolitiikassa on paljon muuttamista - perustuslaki kieltää paitsi vähemmistöt myös presidentin ja kenraaleiden "häpäisemisen" - mutta asemansa puolesta maata pidetään arvossa. Varsinkin Yhdysvallat korostaa Turkin merkitystä Euroopan ja islamilaisen maailman välisenä siltana.

Aivan viime aikoina ovat myös Turkin suhteet Kreikkaan selvästi kohentuneet. Kreikan ulkoministeri teki viime viikolla ensimmäisen virallisen vierailun Ankaraan sitten 1950-luvun. Maat allekirjoittivat useita sopimuksia, joilla vahvistetaan mm. taloussuhteita.

Egeanmeren aluekiistoissa päästiin hieman eteenpäin ja edistysaskeleet ovat mahdollisia jopa Kyproksen kriisissä. Kreikka on luvannut "auttaa" Turkkia EU-neuvotteluissa.

Turkin ihmisoikeustilanne ei parane ennen kuin maa uusii vuoden 1982 perustuslakinsa, joka kieltää Turkin kansallisia etuja vastaan olevat ajatukset ja mielipiteet. Sananvapautta kahlitaan EU-jäsenelle sopimattomalla tavalla.

Ilkka ylistää Pohjanmaan porvarisopimusta

Kokoomuksen ja keskustan piirien puheenjohtajien yhteisymmärrys yhteistyöstä presidentinvaaleissa ja sitten maakunnan politiikassa on parhaita uutisia Etelä-Pohjanmaalla pitkiin aikoihin. Epäsovusta ovat pitkään kärsineet sekä molemmat puolueet että maakunta.

Kokoomuksen piiri suosittelee kokoomuksen pohjalaisille äänestäjille ja kannattajille, että he presidentinvaaleissa äänestävät Eskoa Ahoa. Samalla piirit sopivat, että maakunnallisen ja kunnallisen tason politiikassa puolueet parantavat yhteistyötään. Siihen kuuluu kunnallisvaalien tuloksen mahdollisimman tarkka noudattaminen.

On ilmeistä, että suosituksella on huomattava vaikutus. Totta kai kokoomuksen riviäänestäjälle pohjalainen Esko Aho on luonnollisempi valinta kuin Tarja Halonen, helsinkiläinen sosiaalidemokraatti. Tuskin koko suositusta olisi syntynyt, elleivät paineet kokoomuksen kentällä olisi olleet niin voimakkaat.

Piiritason suositus ei ole myöskään ristiriidassa puoluejohdon linjanvedon kanssa. Sauli Niinistö on nimenomaan korostanut, että puoluejohto ei kiellä jäseniltä - ei jäsenjärjestöiltäkään - kannanottoja, se vain itse on pidättyväinen.

Linjassa pohjalaiskokoomuslaisten päätös on senkin kanssa, mitä Niinistö puoluekokouksessa sanoi: ensimmäinen kierros oli porvariehdokkaiden esivaali ja toisella sitten ryhmitytään eniten kannatusta saaneen taakse vasemmiston voittoa torjumaan.

Suositus ei voi eikä halua äänestäjiä määräillä, mutta helpottaa epäröivien ratkaisua ja tekee kokoomuslaisille helpommaksi tulla mukaan Ahon vaalityöhön. Siihen on kokoomuksen kentässä voimakasta halua, aivan kuten viime kerrallakin, jolloin yhteisenä ehdokkaana oli Elisabeth Rehn.

Porvaripuolueiden paremmasta yhteistyöstä sovittiin tietysti yleisellä tasolla - eihän kukaan voi kunnallisvaalien jälkeisestä tulevaisuudesta muuta sopia kuin että noudatetaan vaalien tulosta. Kuntatason päätökset tehdään kunnissa.

SDP:n kannalta jo tämä on kuitenkin vakava asia, koska porvarien epäsovun takia sillä on yliedustus tärkeillä paikoilla, esimerkiksi Seinäjoen kaupunginhallituksen ja Etelä-Pohjanmaan liiton liittohallituksen puheenjohtajuudet, jotka vaalien perusteella kuuluisivat toinen keskustalle ja toinen kokoomukselle. Demarien raivokkaan hyökkäyksen suositusta vastaan ymmärtää hyvin.

Erityisen tärkeä tällainen suositus on maakunnan ilmapiirille. Etelä-Pohjanmaan asioita on erittäin vaikea menestyksellä hoitaa, elleivät sen kaksi suurinta puoluetta puhalla rehellisesti yhteen hiileen. Tässä mielessä Salon ja Vihriälän sopu rohkaisee koko maakuntaa.

Avainasemassa yhteisymmärryksen syntymisessä oli tietysti maakunnan kokoomuksen piiritason johto ja ennen muuta piirin puheenjohtaja, kansanedustaja Petri Salo. Salo osoitti ratkaisun tehdessään aitoa johtajuutta. Tiedossa oli ankara ryöpytys, jossa voimansa yhdistävät säikähtäneet sosiaalidemokraatit ja oman puolueen leppymätön laita, mutta ei johtaja voi tällaisessa tilanteessa perunakellariin linnoittautua.

Suurin osa kokoomuslaisista on sopuun tyytyväinen, ja loppujenkin kiukku haihtuu, kun ihmiset pysähtyvät hetkeksi ajattelemaan historiallisen porvarisovun myönteistä vaikutusta maakunnan tulevaisuudelle. Vaikea on myöskään ymmärtää, kuinka pohjalaisen porvarillisen presidentin valitseminen yhteisvoimin voisi rasittaa kokoomuksen kannatusta.

Myös Pohjalainen pohdiskelee porvariyhteistyötä

Kaksi pohjalaista piirijohtajaa ja kansanedustajaa, kokoomuksen Petri Salo ja keskustan Jukka Vihriälä löivät pohjalaisäänestäjät ällikällä, kun eilen kävi ilmi, että herrat ovat tehneet sunnuntaina "historiallisen porvarisopimuksen".

Se tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että Pohjanmaan kokoomus ja Etelä-Pohjanmaan keskusta koplaavat yhteen presidentinvaalit, kunnallisvaalit sekä sairaanhoitopiirin ja maakuntaliiton luottamusmiespaikat.

Kokoomuspiiri suosittaa sopimuksen sinetiksi kannattajilleen Esko Ahon valitsemista tasavallan presidentiksi, ja siitä hyvästä keskusta suostuu antamaan kokoomukselle seuraavien kunnallisvaalien jälkeen ne luottamusmiespaikat, jotka kokoomukselle ääniosuuden perusteella kuuluvat.

Keskustan näkökulmasta sopimus on ymmärrettävä, mutta osassa kokoomuksen kannattajia uutinen herätti runsaasti kysymyksiä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö on toistuvasti korostanut, ja puoluehallitus niin myös päättänyt, ettei kokoomus puolueena ota kantaa siihen, kumpaa ehdokasta, Ahoa vai Tarja Halosta, puolueen kannattajien pitäisi äänestää.

Niinistö on yhtä usein ilmoittanut, ettei presidentinvaaleja pidä kytkeä eduskuntavaaleihin, vaan on käytävä yhdet vaalit kerrallaan.

Pohjanmaan kokoomuksen puheenjohtaja Petri Salo istuu puoluehallituksessa, joten hän ei ole koplaillut vahingossa. Ellei olisi kyse näin vakavasta asiasta, voisi vitsailla, että Salo löysi kätevän kiertotien. Niinistö epäsi yksinkertaisen koplauksen, mutta ei virkannut mitään moninkertaisesta niputuksesta.

Kokoomuksen piirin kannalta on kiusallista, ettei puheenjohtaja pitänyt ajan tasalla edes piirin toiminnanjohtajaa, joka vielä lauantaina sekä Pohjalaisessa että maakuntaradiossa vakuutti piirin toimivan puoluehallituksen päätöksen mukaisesti; ei äänestyssuosituksia.

Kummastusta herättää muutenkin se tapa, jolla Salo ja Vihriälä tiedottivat aikaansaannoksestaan. Pohjalaisen lukijat ja maakuntaradion kuuntelijat syrjäytettiin. Paikalle oli kutsuttu ainoastaan toista sopimuspuolta lähellä oleva julkaisu, sanomalehti Ilkka, syystä, jonka ainoastaan sopijat tietävät.

Kumpikin puolue vannoo avoimen tiedotuspolitiikan nimiin, joten olisi luullut, että historialliseksi luonnehditusta sopimuksesta olisi kehdattu kertoa avoimesti ja kiertelemättä.

Sopimuksen sisältö ei kestä yksityiskohtaista tarkastelua, sillä myyjä ja ostaja käyttävät pelimerkkejä, joiden arvosta ei ole takuita. Miksi ihmeessä kokoomus joutuu ostamaan erityisellä sopimuksella keskustalta sitä, mikä puolueelle joka tapauksessa kunnallisvaalituloksen perusteella kuuluisi?

Onko keskusta uhonnut, ettei se muuten jatkossakaan luovu ikimuistoisesta oikeudestaan yliedustukseen? Miten kohdellaan kunnallisvaaleihin osallistuvia muita puolueita? Millä ilveellä Vihriälä ja kumppanit voivat olla varmoja, että kokoomuslaiset tottelevat Salon neuvottelemaa ukaasia? Raukeaako sopimus, jos Halonen saa Vaasan vaalipiiristä liikaa ääniä?

Pohjalaisen uutissivut kertovat, että porvarisopimus jakaa kokoomuslaisia eri leireihin. Tämä on sinänsä onnetonta, sillä maan ja maakunnan politiikan kannalta olisi eduksi, jos vanhat riitapukarit pystyisivät hyvään yhteistyöhön. Keskustan ja kokoomuksen olisi pitänyt käydä presidentinvaalit riidoitta ja kiihkotta, jotta jatkossa olisi voitu rauhassa istua miettimään, tarvitaanko nyky-Suomessa enää kahta porvarilliseksi tunnustautuvaa puoluetta.

Puoluekentän vasemmalla puolella voimien kokoaminen näyttää sujuvan huomattavasti paremmin. Jos ei muussa, niin ainakin siinä porvareilla on selkeästi opiksi otettavaa.

Kainuun Sanomat käsittelee ulkopoliittista värisuoraa

Puheet sosialidemokraattien värisuorasta maan ulkopolitiikan johdossa ovat saaneet pääministerin pillastumaan. Esko Ahon olisi hyvä kertoa, miten ulkopolitiikan hoito muuttuisi, jos värisuora katkeaisi.

Kiista pullahti esille jälleen viikonloppuna, kun pääministeri Paavo Lipponen (sd.) arvosteli keskustaa ja presidenttiehdokas Esko Ahoa "kansalaisten painostamisesta". Aho jatkoi kritiikkiään Yleisradion tv-tentissä. Hänen mielestään Suomea viedään EU:ssa "kuin pässiä narussa", ellei ulkopolitiikkaa hoideta laajemmalla rintamalla.

SDP:n ehdokas Tarja Halonen ihmetteli kohua ja teilasi värisuorapuheet sillä, että ulkoministeriössä on myös kokoomuslainen ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi ja vihreä kehitysyhteistyöministeri Satu Hassi. Lipponen on aiemmin huomauttanut, että ulkopoliittista värisuoraa on katkomassa myös Esko Aho itse, sillä hän johtaa EU-asioita valvovaa suurta valiokuntaa.

Tuo Lipposen argumentti on kyllä melko hataralla pohjalla. Suuri valiokunta käsittelee kyllä EU-asioita, mutta ei ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Nämä asiat on nimenomaan pudistettu suuren valiokunnan pöydältä. Pääministerin luulisi sen tietävän.

Kiistämätön tosiasia on, että sekä presidentti, pääministeri että ulkoministeri tulevat samasta puolueesta. Myös valtioneuvoston kanslian ja ulkoministeriön virkamiesjohto on SDP:n käsissä. Sosialidemokraateilla on kansan keskuudessa neljänneksen kannatus, mutta koko ulkopolitiikka hanskassaan, arvostelijat huomauttavat.

Aivan noin yksioikoinen ei tilanne tietenkään ole. Suuret ulkopolitiikan linjat vedetään hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Siellä istuu muitakin kuin sosialidemokraatteja, muun muassa kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Sauli Niinistö.

Lipponen kuittasi taannoin Turun Sanomien kolumnissaan värisuorapuheet vanhakantaisiksi. Hän oli kaivanut motokseen presidentti Mauno Koiviston 80-luvun alussa Kajaanissa "keskellä suuren rahan kustantamaa sosialismilla pelottelukampanjaa" pitämän vaalipuheen. Siinä Koivisto huomautti, ettei rintamalle lähtijöiltä kysytty oletko sosialisti vai porvari.

Värisuorasta ovat nurisseet sosialidemokraatitkin. Urho Kekkosen pitkällä presidenttikaudella tosin vain harvoin ulko- ja pääministeri tulivat samasta puolueesta, mutta ulkoministeriö oli tiukasti keskustalaisten miehittämä.

Jos Esko Aho haluaa pitää yllä värisuorapuheita, hänen on syytä kertoa, mikä muuttuisi, jos suora katkeaisi. Pelkkä pärstägallerian esittely ei vielä tee ulkopolitiikasta huonosti hoidettua. Ahon on syytä tarkkaan harkita sanomisiaan. Kansalaiset ovat useissa tutkimuksissa antaneet tunnustusta ulkopoliittiselle johdollemme.

Toisaalta myös pääministerin olisi viisasta hillitä ärtymystään. Kipakat tokaisut suvaitsemattomuudesta ja pelottelusta saattavat kääntyä hänen ehdokastaan vastaan.

Koonnut: TK
25.1.2000

Muut lehdet -sivulle