Sähköpaimen

21.1.2000

Surutyötä

Uusi vuosi - nyt jopa vuosituhat - teetättää aina koko joukon hyviä päätöksiä. Yksi laihduttaa, toinen lihottaa, kolmas lopettaa röökaamisen, neljäs viinalla lotraamisen ja joku pölkkypää luopuu samppakaljahuuruissaan jopa kiroilusta.

Kunhan tammikuu ehättää noin puoliväliinsä niin työpaikoilla ja jalkakäytävillä alkaa näkyä muitakin synkkäilmeisiä kanssaihmisiämme kuin Helvetin Enkeleitä sun muita Kanuunakuulapoikia… Lupaukset alkavat olla menneen talven lumia.

Vanhana ja kokeneena lupauksien tekijänä Sähköpaimen neuvoo ensi vuodenvaihdetta silmällä pitäen: harkitkaa tarkoin mitä lupaatte.

Sähköpaimen esimerkiksi on jo vuosia pitänyt lupauksensa olla kivittämättä naapurin akkaa - edes ihan pienillä kivillä. Toisaalta on niin, että jos naapurissa asuisi eräs Topi niin kivi olisi lentänyt jo aikaa sitten.

Ruoka-, juoma- ja muu nautintapuoli kannattaa sekin listata vettä pitäväksi. Sähköpaimen esimerkiksi on jo ikimuistoisista ajoista saakka kieltäytynyt kaviaarista. Kotimaassa. Kun Neuvostoliitto vielä oli, sitä syötiin rajan takana lusikalla… ellei kauhalla.

Tupakkalakon tai litrattoman tammikuun mentyä kiville on surutyön aika. Pullo kossua parantaa asiaa - tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kännissä ei muista kaikkia hölmöyksiään. Eikä selvittyään. Onneksi.

Surutyötä riittää tänä vuonna jonkin verran myös politiikan puolella. Presidenttiä ei valittu ihan niin kuin Kokoomus oli suunnitellut. Siitäkin selviää hengissä - kunhan osaa asennoitua: kuuden vuoden kuluttua on taas mahdollisuus…

Silmäpusseista ja luudalla lentelijästä Sähköpaimen ei nyt kirjoittele - presidentti-instituutiota syvästi kunnioittavana kansalaisena…

Ja siunatuksi lopuksi perinteiseen tapaan viikon kevennys… Kaupantekoa ruotsalaisittain:
- Minkä hintaisia nämä ovat?
- Kolme kruunua tusina.
- Kuinka monta niitä menee tusinaan?
- Kahdeksan.
- Laita yhdeksän niin otan koko tusinan.

Kolumnit -sivulle