Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Schröder selvisi sittenkin?



Saksan vasemmistolaisella liittokanslerilla oli viime vuonna kosolti poliittisia vaikeuksia. Populistisin toimin hän kuitenkin säilytti puolueensa puheenjohtajuuden, ja nyt kaikki näyttää paremmalta kristillisdemokraattien sotkeuduttua lahjusskandaaleihin.


Vain muutama kuukausi sitten liittokansleri Gerhard Schröderin poliittinen asema näytti tuskalliselta. Sosiaalidemokraattien puoluekokous lähestyi joulukuussa, ja puolueen vihaisen vasemmiston arveltiin ajavan miehen pois puolueen puheenjohtajan paikalta.

Puolueen tappiot viidessä peräkkäisessä osavaltiovaalissa antoivat pontta Schröderin ajamien talousuudistusten arvostelijoille.

Schröderin hallituksen ensimmäinen vuosi oli sekava ja riitaisa. Vihreät pyrkivät poukkoilemaan aidan yli, ja vasemmiston lipunkantaja Oskar Lafontaine veti hallituksessa tiukan sosialistista talouspolitiikkaa, joka poikkesi melkoisesti Schröderin mainostamasta uudesta keskitien politiikasta.

Taistelu päättyi Lafontainen äkilliseen eroon, mutta "Punainen-Oskar" palasi vielä syksyllä takaisin mollaamaan muistelmakirjansa kanssa liittokansleria.

Hallituksen talousohjelma otettiin kitkerästi vastaan puolueen vasemmalla laidalla ja ammattiliitoissa. Mielenosoittajat lähtivät kaduille. Hallitusta pidettiin suurpääoman nöyristelijänä, kun se toisaalta ehdotti eläkkeiden ja sosiaaliturvan jäädytystä ja toisaalta halusi laskea yritysten veroja. Viime vuonna myös Saksan talouden tila näytti synkältä, ja työttömyys pysyi 4 miljoonan maagisen rajan yläpuolella.


Kumimies pompahti ylös lattialta

Vaikeudet eivät kuitenkaan lannistaneet Schröderiä, vaan hän onnistui kokoamaan ympärilleen lojaalin tiimin ja hallituksen suhteet sekä parlamenttiin että sosialidemokraattiseen puolueeseen saatiin paranemaan. Suuri voitto oli hallituksen haukutun vyönkiristusohjelman läpimeno suurelta osaltaan parlamentissa marraskuussa, ja joulukuussa esiteltiin hallituksen yritysveropaketti.

Joulukuun puoluekokoukseen Schröder valmistautui parhaaseen populistiseen tyyliin. Hän tuki ammattiliittojen vaatimuksia eläkeikärajan pudottamisesta 60 vuoteen.

Hän vastusti suureen ääneen englantilaisen teleyhtiön Vodafonen tekemää ostotarjousta saksalaisesta suuresta viestintäyhtiöstä Mannesmannista. Marraskuussa hän päätti pelastaa veronmaksajien rahoilla Holzmannin rakennusliikkeen konkurssilta, ja ammattillitot olivat onnesta kankeina.

Nämä toimet sotivat Schröderin omaa keskitien talouspolitiikka vastaan ja edustivat perinteistä sosialistista ohjailupolitiikkaa. Niiden avulla hän kuitenkin onnistui puolustautumaan mielipidetiedustelujen laskevia kannatuslukuja ja puolueensa kapinoivia vasemmistolaisia vastaan. Berliinin puoluekokouksessa hän sai taakseen vakuuttavan 86 prosentin kannatuksen puheenjohtajavaalissa.

Schröderiä auttaa myös talouden piristyminen. Talouskasvu jäi viime vuonna 1,4 prosenttiin, mutta tälle vuodelle on ennustettu merkittävää parannusta jopa 2,7 prosenttiin. Yhtenä tekijänä on heikentynyt euro, joka on edistänyt saksalaisten tuotteiden vientiä.


Kumimiehen rohkeat vastustajat kompastuivat omiin jaloihinsa

Parasta kaikessa Schröderin kannalta on kuitenkin kristillisdemokraattien ajautuminen täyteen sekasortoon lahjusskandaalin takia. CDU:n kannatus on mielipidemittausten mukaan pudonnut marraskuun 45 prosentista 29 prosenttiin. Uusia hämäriä miljoonalahjoituksia paljastuu jatkuvasti, viimeksi 19. tammikuuta puolueen tilintarkastus löysi 10 miljoonaa ylimääräistä D-markkaa.

Puolueet saavat Saksassa reilusti virallista puoluetukea, mutta se ei ole riittänyt CDU:lle. Kohl myönsi joulukuussa hyväksyneensä 1,5-2 miljoonan D-markan hämärät lahjoitukset vuosina 1993-98.

Kun hän ei halunnut paljastaa lahjoittajien nimiä, ei hänelle jäänyt tällä viikolla muuta vaihtoehtoa kuin erota CDU:n kunniapuheenjohtajan tehtävästä. Puoluejohdon kärsimyksiä lisäsi puoluejohtaja Wolfgang Schäublen ilmoitus, että hän on saanut tunnetulta asekauppiaalta satatuhatta markkaa.

Viime viikonvaihteessa Hessenin osavaltion kristillisdemokraatit kertoivat siirtäneensä 80-luvun alussa lähes 7 miljoonaa ulkomaisille tileille. Emopuolueelle oli vuosina 1989-96 siirretty 13 miljoonaa sveitsiläiseltä tililtä.

Hessenin CDU:n entinen johtaja Manfred Kanther luopui kansanedustajan paikastaan, ja Hessenin vaaleissa viime vuonna hävinneet sosiaalidemokraatit ovat nykyisen valtionvarainministeri Hans Eichelin johdolla vaatineet osavaltioon uusia vaaleja.


Helmut Kohlin hämmästyttävä toiminta

Ennen joulukuuta vielä näytti selvältä, että tämän vuoden kahdessa osavaltiovaalissa tulee sosiaalidemokraateille käymään huonosti. Helmikuussa järjestetään vaalit Schleswig-Holsteinissa, ja ensi toukokuussa ovat vuorossa tärkeät vaalit pohjoisessa Westfalenissa. Tilanne on nyt kuitenkin täysin toinen, kristillisdemokraatit tuskin tulevat välttymään rökäletappiolta.

25 vuotta CDU:n puheenjohtana toiminut entinen liittokansleri Helmut Kohl on järjestänyt todellisen sotkun. Kukaan ei tiedä, mitä hän vaikenemisellaan yrittää peittää. Mistä lahjusrahat ovat tulleet ja minne ne menivät? Kuinka paljon niitä on?

Kohl itse sai aikaan liittokanslerina vuonna 1994 poliittista rahoitusta koskevan lain, jonka mukaan kaikki yli 20 000 D-markan lahjoitukset on selvitettävä. Nyt hän on asettunut tuon lain yläpuolelle.

CDU:n johdon olisi nyt hyvä muistaa, että omat virheet on yleensä mahdollista korjata. Se ei tosin ole helppoa ja se edellyttää rehtejä, ripeitä ja päättäväisiä toimia.

Nämä toimet olisivat kohtuullista myös ajatellen puolueen uskollisia kannattajia, jotka nyt ovat suuresti hämmästyneitä. Tällä hetkellä toimintalinjaksi valittu epämääräinen salailupolitiikka voi pilata pahasti puolueen tulevaisuuden.


Kumimiehellä silti vaikeuksia jäljellä

Schröderin vaikeudet eivät kuitenkaan vielä ole kokonaan ohi. Vaikka talous on piristymään päin, on maassa yhä 10,5 prosentin työttömyys. Saksan tiukasti säänneltyjen työmarkkinoiden jäykät rakenteet pitävät huolen siitä, että työttömyys ei kovin nopeasti laske talouskasvun myötä.

Tästä on kokemusta myös meillä Suomessa, missä työttömyys on sitkeästi pysynyt suhteellisen korkealla koko 90-luvun ennätysmäisen nopean kasvun ajan.

Saksalaisia yrityksiä rasittavat maailman huippuluokkaa olevat palkkamenot ja työnantajamaksut. Vahvat ammattiliitot, kuten IG Metall, eivät ole turhan vaatimattomia vaatimuksissaan.

Valtion velka on kaksinkertaistunut 90-luvulla entisen Itä-Saksan jälleenrakennustyön takia. Itään on upotettu jo yli tuhat miljardia D-markkaan, mutta silti idässä tuottavuus on vain 60 prosenttia lännen tasosta ja työttömyys on 18 prosenttia.

Schröderillä on vielä edessään suurten uudistusten läpivieminen. Joidenkin talousliberalismia kannattavien arvioijien mielestä vaarana on, että poliittisen opposition jouduttua sekasortoon Schröderin painostaminen uudistuksiin jää vähemmälle.

Schröder saattaa valita itselleen helpoimman tien ja jättää poliittisesti hankalat, mutta taloudellisesti tarpeelliset uudistukset tekemättä. Se ei tietäisi hyvää Saksan ja koko Euroopan taloudelle.

HEIKKI JANTUNEN
21.1.2000


Ulkomaat -sivulle