Lapsen seksuaalinen riisto luo pohjattoman luottamuspulan

Hän puhuu vuosikymmenien takaisista kokemuksistaan herättääkseen aikuiset suojelemaan ja kuulemaan lasta.

Alle 16-vuotiaista tytöistä 3-7 prosenttia joutuu Suomessa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Poikien kohdalla luku on puolet pienempi.

- Isä oli pääkäyttäjä ja näennäisen terve, mutta niin sairas, että vei minut miesryhmään, siinäkin osa oli sukulaisia. Riisto alkoi niin varhain, etten osannut kyseenalaistaa sitä, Nina kertoo.

Hän haluaa puhua riistosta eikä hyväksikäytöstä, koska kokemuksessa ei ole mitään hyvää: Ninan mielestä se vääristää käsitykset ihmisyydestä ja luo pohjattoman luottamuspulan.

Jos uhrina oleminen on ainoa tapa hahmottaa todellisuutta, uhrius jatkuu aikuisiällä. Lapsena hyväksikäytetyt ja hoidotta jääneet aikuiset ovat sekä somaattisen että psykiatrisen terveydenhuollon suurkuluttajia.

Ninan kuntoutus on perustunut pitkään terapiaan ja työskentelyyn vertaisryhmissä, joissa pystyy jakamaan kokemuksiaan muiden saman kokeneiden kanssa.

Hyväksikäyttäjän hoito alkutekijöissä

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön yleisyyteen nähden vain murto-osa lapsista pääsee esimerkiksi perheneuvolan avun piiriin.

Jyväskylän perheneuvolan työkäytäntöjä tutkinut psykologian lisensiaatti Annaliisa Heikinheimo korostaa, että lasta voidaan suojella vain, jos hyväksikäyttäjä on hoidossa mukana.

Pientä lasta käyttää hyväksi useimmiten isä tai isäpuoli, joista Heikinheimon yllätykseksi moni oli valmis yhteistyöhön.

Ongelmana onkin ammatillisen avun rajallisuus - Heikinheimon mukaan hyväksikäyttäjän hoito on Suomessa alkutekijöissä.

Hyväksikäyttäjä on usein entinen uhri tai taustalla on muita vaikeita elämänkokemuksia.

- Hoitoon ja auttamismenetelmiin tulisi suunnata tutkimusta. Myös ennaltaehkäisy on laiminlyöty kokonaan. Meillä ei ole vielä lainkaan lapsille, päiväkodeille ja vanhemmille suunnattua aineistoa, Heikinheimo kertoi.

STT-IA
25.1.2000

Kotimaa -sivulle