Kiina, Intia, arabimaat ja Afrikka etusijalla
Serbia ei kaipaa ystäviä vaan liikekumppaneita
Serbia yrittää murtautua ulos kansainvälisestä saartorenkaasta turvautumalla taloussuhteissaan Kiinaan, Intiaan, arabimaihin ja parhaaseen osaan Afrikkaa.- Modernissa maailmassa ei tarvita ystäviä vaan liikekumppaneita. Käymme kauppaa kaikkien niiden maiden ja yritysten kanssa, jotka ovat siihen halukkaita, sanoo Serbian varainformaatioministeri Miodrag Popovic STT:lle Belgradissa.
Popovicin mukaan esimerkiksi Kiinan nykyinen avoin valtiojohtoinen talous on hyvä yhteistyön lähtökohta, sillä hänen mukaansa se on myös Serbian talousmalli.
- Emme kuuluneet Varsovan liittoon emmekä halua kuulua myöskään Euroopan unioniin, jota Yhdysvallat hallitsee Brysselin kautta. Olemme valinneet toisen tien, joka edustaa ihmisyyden parempaa puolta, Popovic toteaa.
Ihmiset eivät ole naiiveja
Erilaiset kansainväliset pakotteet ovat kuristaneet Serbiaa jo kahdeksan vuotta, ja maan talous on kehnossa kunnossa Jugoslavian hajoamissodan ja nyt viimeksi NATO:n pommituksiin johtaneen Kosovon kriisin jäljiltä.
- Ihmiset eivät ole niin naiiveja, että he uskoisivat EU:n ja kansainvälisen yhteisön apuun. Oppositio markkinoi EU:ta jonkinlaisena syliin tipahtavana taivaana, Popovic sanoo viitaten oppositiopuolueiden talousohjelmaan, jonka ydin perustuu siirtymävaiheessa läntiseen apuun ja kansainvälisiin lainoihin.
- Me emme enää osta tätä tarinaa. Olin läsnä lokakuussa 1996, kun kansainvälinen yhteisö lupasi poistaa pakotteet. Virallisesti niitä ei koskaan poistettu, Popovic sanoo.
Serbian valtiojohtoiset tiedotusvälineet kertovat päivittäin menestyksistä NATO:n pommitusten jälkien korjaamistyössä. Oppositio ja hyvin monet tavalliset ihmiset pitävät toimia lähinnä silmänlumeena.
- Tiestö ja suurin osa siltatöistä on saatu valmiiksi ja heinäkuun loppuun mennessä myös valtaosa teollisuuslaitoksista on korjattu, Popovic sanoo myöntäen kuitenkin sen tosiseikan, että esimerkiksi Novi Sadin sillat makaavat yhä Tonavan pohjassa estäen laivaliikenteen.
Viranomaisten ilmoituksen mukaan 57:stä NATO:n tuhoamasta sillasta 34 on korjattu. Sen sijaan Serbia pitää tiukasti kiinni kannastaan, jonka mukaan Tonavan raivaaminen ja joen yli johtaneiden siltojen jälleenrakentaminen kuuluu NATO-maille, jotka aiheuttivat tuhot.
Montenegrolla vapaus lähteä
Varainformaatioministeri Popovic sanoo, että Jugoslaviasta irti pyristelevä Montenegron osatasavalta saa itsenäisyytensä sillä hetkellä kun se sen haluaa.
- Suvereniteetti ei ole ongelma. Ongelma on se, mitä Montenegrossa sen jälkeen tapahtuu. Ja sitä kannattaisi kysyä Washingtonista tai Yhdysvaltain suurlähetystöstä Makedoniasta, Popovic kehottaa.
Presidentti Milo Djukanovicin johtama runsaan 600 000 asukkaan Montenegro on kansallisesti kirjava ja siellä asuu pääväestön montenegrolaisten lisäksi mm. huomattava serbivähemmistö, joka tukee Belgradin hallintoa.
Länsimielisenä pidetty Djukanovic on perustellut Montenegron asteittaista irrottautumista Jugoslaviasta puhtaasti taloudellisilla syillä. Djukanovicin todellisia motiiveja on kuitenkin epäilty, ja joidenkin arvioiden mukaan hän havittelisi presidentti Slobodan Milosevicin valtaistuinta.
Serbian oppositio väittää, että Milosevic joko luopuu Montenegrosta vuoden kuluessa tai aiheuttaa siellä yhteenoton pysyäkseen itse vallassa. Serbian hallituksen käsitys asiasta on se, että Yhdysvallat käyttää Djukanovicia omiin poliittisiin päämääriinsä Balkanilla.
- NATO haluaa iskeä Belgradiin ja tällä kertaa se saa syyn Montenegrosta, varaministeri Popovic tiivistää hallituksen arvion.
STT-VT
21.1.2000
