Viron kirkon tie tasoittumassa
Viron kirkko on viime vuosikymmenten aikana kokenut muutoksia laidasta laitaan. Nyt toiminta on kuitenkin asettumassa tasaisempiin uomiin, arvioi maan evankelis-luterilaisen kirkon johtaja
arkkipiispa Jaan Kiivit.
Länsimaisiin kirkkoihin meitä ei voi verrata, sillä
neuvostovalta katkaisi Virossa kristillisen
perinteen, sivistyksen ja koulutuksen
jatkuvuuden.
Vähintään kaksi sukupolvea on
varttunut ja työskennellyt ateistisessa
yhteiskunnassa. Tämän ilmapiirin seurauksia
meidän on kannettava vielä pitkään, sanoo
arkkipiispa Kiivit.
Muutos tapahtui varsinaisesti 80-luvulla, jolloin
Neuvostoliitto juhli virallisesti Venäjän
kastamisen tuhatvuotispäivää. Ennen sitä oli
uskonto ja kirkon vaikutus pyritty hävittämään
kokonaan myös Virosta.
Viro oli 60-luvulla Neuvostoliiton ateististen
riittien koekenttänä. Niitä pyrittiin tuomaan
uskonnon sijaan. Kommunismin romahtaessa
tämä "uskonto" katosi kokonaan ja hyvin
nopeasti.
Tulo julkisuuteen
Neuvostoliiton viimeisinä vuosina myös Viron
kirkko tuli julkisuuteen ja sen jäsenmäärä kasvoi
erittäin nopeasti. Tämä näkyi myös kirkollisten
toimitusten, rippikoulun ja kastetilaisuuksien
räjähdysmäisenä kasvuna.
Nopean kasvun vuodet
alkoivat 1989 ja huippu saavutettiin 1991. Sen
jälkeen kasvuvauhti on tasaantunut.
Virossa on lähes 20 uskonnollista yhteisöä. Niistä
suurimmat ovat toimineet kiinteässä yhteistyössä
jo vuodesta 1989 ekumeenisessa neuvostossa.
Neuvosto tekee ehdotukset maan
opetusministeriölle mm. uskonnonopetuksen
järjestämisestä, radion ja tv:n hartausohjelmista
sekä pappien sijoittamisesta mm. vankiloihin ja
sotilaspapeiksi.
Vaikka neuvostossa on ajoittain jännitteitä
kirkkokuntien kesken, on se pystynyt toimimaan
hyvin, sanoo arkkipiispa Kiivit.
- Kirkkojen asema yhteiskunnassa on vahvistunut.
Kun kirkot ovat olleet yhteiskunnan vähemmistö,
on niille myös toimintatilaa maassa. Jokaiselle on
selvää, että Viro on meille lähetysmaa. Emme
kilpaile toistemme kesken, vaan täytämme
lähetyskäskyä oman kansamme keskuudessa,
Kiivit painottaa.
Kirkko ja valtio erossa
Kirkko, valtio ja kunnallissektori ovat Virossa
nykyisin tiiviissä yhteistyössä. Muodollista
vaikutusvaltaa ei kirkolla sen paremmin kuin
valtiollakaan ole toistensa asioihin. Nykyinen
hallitus ottaa päätöksenteossaan kirkon
näkemykset erittäin hyvin huomioon, Kiivit
tunnustaa.
- Kirkon opettajia on vielä aivan liian vähän, vaikka
koulutusta onkin voitu tuntuvasti lisätä Suomen
kirkon ulkomaanavun ja Luterilaisen
maailmanliiton tuella, Kiivit kertoo.
Varsinaista kirkollisveroa ei voida ajatellakaan,
koska se on vastoin perinnettä. Viron kirkko onkin
pitkälti riippuvainen ulkomaisten sisarkirkkojen,
seurakuntien ja järjestöjen avusta.
- Tarkoituksemme on kuitenkin päästä
omavaraiseksi, arkkipiispa lupaa. Parhaillaan
rakennamme omaa keskusrahastoa, joka toimisi
myös seurakuntien työntekijöiden eläke- ja
palkkarahastona.
- Yksinomaan tämäkin on monille
seurakunnille outo tilanne, koska neuvostoaikana
valtio pyrki erottamaan ja jakamaan seurakunnat
pieniksi yksiköiksi, joita oli helppo hallita, Kiivit
sanoo.
Virolaisten kotisuomalaiset
Suomen ja Viron seurakuntien epävirallinen
yhteistyö alkoi jo 60-luvulla, jolloin suomalaiset
saivat luvan tehdä turistimatkoja laivalla
Tallinnaan.
- Jossain vaiheessa Tallinnassa puhuttiinkin, että
on poikkeuksellista, jos jollain virolaisperheellä ei
ole omaa "kotisuomalaistaan". Yhteistyö tapahtui
epävirallisesti yksityisten kristittyjen välillä ja
vasta 80-luvun lopulla nämä ystävyyssuhteet
voitiin virallistaa.
- Viron luterilaisessa kirkossa on
tällä hetkellä noin 150 seurakuntaa ja niistä noin
80 prosentilla on suhteita Suomeen päin.
Vuosien varrella ovat ystävyysseurakuntien
toimintamuodot muuttuneet paljon. Luonnollisesti
taloudellinen apu oli alkuvaiheissa erittäin tärkeä,
mutta yhtä tärkeää oli myös saada kuulla avoimia
mielipiteitä ja tietää, mitä muualla maailmassa
tapahtui.
- Sanon tämän suinkaan väheksymättä sitä
arvokasta työtä, jota suomalaisseurakunnat ovat
tehneet. Niiden avulla on meillä uusia kirkkoja ja
rukoushuoneita mm. Karulassa, Orissaaressa,
Märjamaalla, Jögevalla ja Järvakandissa. Samoin
ovat suomalaisasiantuntijat olleet mukana
rakentamassa kirkkojamme talvilämpimiksi.
Ennustajat kilpailijana
Virolaisista on luterilaisen kirkon jäseniä runsaat
200 000.
- Jäsenmäärän vähäisyys johtuu osin tiukoista
vaatimuksistamme. Seurakunnan jäseneltä
vaaditaan osallistumista ehtoolliseen sekä
vapaaehtoista vuosimaksua seurakunnalle.
- Kaikkiaan tuoreen tutkimuksen mukaan vajaa
puolet virolaisista lukee itsensä luterilaisiksi ja
kristityiksi, arkkipiispa kertoo.
Kristillisen kasvatuksen puuttuminen
Neuvostoliitossa on aiheuttanut niin Virossa kuin
Venäjälläkin tyhjiön täyttämisen kaikenlaisella
humpuukilla, Kiivit sanoo.
Erilaiset ennustajat
ovat lehdistön suosikkeja, horoskooppeja ilmestyy
päivälehdissä, viikkolehdissä sekä omina
julkaisuinaan. Mustiin kissoihin, nokikolareihin ja
pasiansseihin uskotaan aivan vakavissaan.
- Ihmiset halusivat täyttää uskonnollisen tyhjiön
jollain ja alkuperäisin tapa oli löytää pelastus
magiasta. Parannusta tilanteeseen tuo vain
koulutustason nouseminen.
Kaikki tämä osoittaa arkkipiispa Kiivitin mukaan
myös sen, että Viron kirkko toimii nykyisin
moniarvoisessa yhteiskunnassa.
- Sen on oltava kansaa palveleva, mutta myös
taisteleva kirkko. Yhtenäistä kulttuuria ei
maassamme enää ole, vaan kirkko kamppailee
asemastaan monennäköisten kilpailijoiden
kanssa. Luterilainen kirkko on Viron kansankirkko
ja haluamme olla kaikille avoimia
tulevaisuudessakin, Kiivit sanoo.
STT-MH
21.1.2000
Ulkomaat -sivulle
|