Helsingin rautatieaseman dramaattisista tapahtumista 60 vuotta

Presidentti Kallio jätti kansansa Porilaisten marssin soidessa

Helsingin rautatieasemalla julkistettiin tiistai-iltana juhlallisin menoin, Ylioppilaskunnan laulajien ja Kaartin soittokunnan säestyksellä muistolaatta talonpoikaispresidentin viimeisten hetkien kunniaksi.

Muistolaatan paljastuspuheen piti presidentti Mauno Koivisto, joka noudettiin tilaisuuteen yhdessä puolisonsa rouva Tellervo Koiviston kanssa kotoaan Katajanokalta presidentti Kallion virka-autolla, vuoden 1938 Buickilla.

Muistolaatan takana on kansalaistoimikunta, johon kuuluivat Helsingin yliopiston viestintäpäälllikkö tohtori Martti Turtola, dosentti Lauri Haataja ja laatan suunnitellut arkkitehti Yrjö Sormunen.

Valta vaihtui päivällä

Joulukuun 19. päivä 1940 on kirjattu Suomen historiaan poikkeuksellisen suurin kirjaimin. Iltapäivällä eduskunnassa oli valittu uudeksi tasavallan presidentiksi Risto Ryti vuoden 1937 valitsijamiesten suorittamalla vaalilla.

Terveydellisistä syistä eronneen presidentti Kallion oli tarkoitus lähteä iltayhdeksältä junalla Nivalaan eläkepäivien lepoon. Lähtöseremoniasta Helsingin rautatieasemalla tuli kuitenkin hänen lopullinen hyvästijättönsä kansakunnalle, jota hän oli presidenttinä johtanut viimeiset vaikeat vuodet ja läpi omankin terveytensä murtaneen talvisodan.

Presidentti Kallio oli marraskuun lopulla pyytänyt eroa tasavallan presidentin tehtävästä pysyväksi osoittautuneen vakavan sairautensa vuoksi. Kallio oli saanut elokuussa vakavan halvauskohtauksen, joka heikensi hänen puhekykyään ja teki hänen oikean käsivartensa toimintakyvyttömäksi.

Kallion sairastumisessa ja käden halvaantumisessakin on nähty dramatiikkaa ellei jopa suoranaista mystiikkaa. Marsalkka Mannerheim kertoo muistelmissaan, kuinka presidentti Kallio oli Raamatun sanoin lausunut allekirjoittaessaan Moskovan raskasta rauhaa solmimaan lähetettävän valtuuskunnan valtakirjan:
"Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon ja hänen oikea silmänsä soetkoon."

Soihtukujaa pitkin asemalle

Mannerheim kuvaa muistelmissaan - joissa haamukirjoittajina ovat toimineet kenraali Erik Heinrichs ja presidentti Kallion adjutantti, eversti Aladar Paasonen - juhlallisesti joulukuun 19. päivän ja presidentin viimeiset hetket:

"Pääkaupunki oli valmistanut komeat jäähyväiset suositulle maan isälle ja ja hänen puolisolleen, joka luontaisella arvokkuudellaan oli saavuttanut sekä ylhäisten että alhaisten kunnioituksen. Ylioppilaiden muodostamaa soihtukujaa myöten presidentti Kallio ajoi linnasta rautatieasemalle, jossa vastavalittu presidentti tasavallan korkeimpien arvohenkilöiden ympäröimänä odotti häntä."

Mannerheimin mukaan "presidentti Kallio oli kalpea ja hänen otsansa kostea rasituksesta". Lähtöhetken lähestyessä presidentti astui esiin laiturille ottaakseen vastaan puolustusvoimain kunnianosoituksen. Lippu laskettiin tervehdykseen, ja Porilaisten marssin soidessa presidentti ryhtyi kävelemään kunniakomppanian editse.

"Ehdittyään rivin keskikohdalle hän horjahti, mutta vahvat käsivarret tarttuivat häneen ja estivät hänet vaipumasta maahan", Mannerheim kirjoittaa. Kuten marsalkan teoksen kuvauksestakin voi päätellä, kädet eivät - kautta vuosikymmenten koulun historiantunneillakin kerrotun myytin mukaisesti - kuuluneet hänelle itselleen, vaan eversti Paasoselle.

Kallio kannettiin presidentin salonkivaunuun, jossa lääkäri totesi hänet kuolleeksi. Presidentin vaunu irrotettiin junasta, joka lähti kohti pohjoista ilman presidenttiä.

Talonpoikaistaustaista Kalliota pidetään yhtenä Suomen arvostetuimmista presidenteistä. Hänen nimeään kantaa vuonna 1922 voimaantullut Lex Kallio, pientilallisten lisämaan saantimahdollisuuksia parantanut laki. Kallio oli myös talvisodan yhteishengen synnyssä tärkeää osaa näytelleen punamultahallitusyhteistyön isä.

STT- IKK
22.12.2000

Politiikka -sivulle