Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Osa päätyi "Saksan mutkan kävijöiksi"

Satoja naisia liittyi vetäytyvän armeijan matkaan



Heitä oli varmaan satoja.
- Niitä, jotka on kirjattu takaisin tulleeksi, on ehkä 200-300, mutta tietenkin heitä on tullut Suomeen muitakin reittejä kuin Hangon leirin kautta, arvioi filosofian tohtori Marianne Junila niiden suomalaisnaisten määrää, jotka syksyllä 1944 lähtivät vetäytyvän Saksan armeijan matkassa kohti Pohjois-Norjaa. Osa naisista jatkoi matkaansa aina Saksaan asti.


Useimmat Saksan armeijan kanssa vetäytyneet naiset päätyivät Norjaan internointileirille Saksan antauduttua keväällä 1945. Sieltä he aikanaan sitten palasivat Tukholman kautta Suomeen.

Mutta osa suomalaisnaisista jatkoi matkaansa omin päin eri reittejä aina sodan runtelemaan Saksaan asti.
- On uskomattomia kertomuksia siitä, miten nuo nuoret naiset seikkailivat siellä. Milloin he olivat saksalaisten töissä, milloin he työskentelivät liittoutuneiden leireillä, Junila kuvailee.

Sitkeät naiset pärjäsivät hänen mukaansa kuka mitenkin aivan uskomattomilla tavoilla. Ennemmin tai myöhemmin liki main kaikki kuitenkin palasivat Suomeen.

- Saksassahan ei sodan jälkeen ollut paljon toimeentulomahdollisuuksia, olihan se maan tasalle pommitettu. Siviiliväestön osa oli siellä hyvin ankara, joten kyllä naiset yrittivät jollakin tavalla päästä sieltä Suomeen, Junila huomauttaa.


"Saksan mutkan kävijät" karanteenileirille

Saksasta palanneet nuoret naiset joutuivat karanteenileirille Hankoon, missä he päätyivät Valtiollisen poliisin erittäin ankariin kuulusteluihin maanpetturuudesta epäiltynä. Kuulustelujen jälkeen kaikki vapautettiin, sillä mitään näyttöä maanpetturuudesta ei saatu.

Saksasta Suomeen palanneiden naisten lukumäärää ei tiedetä. Junila aikookin palata näihin "Saksan mutkan kävijöihin" ja heidän kotiinpaluuseensa uudestaan myöhemmin.

Näitä naisia Junila pitää todella sitkeinä.
- Yksi haastateltavani sanoikin, ettei hän voi olla kunnioittamatta näitä naisia, varsinkin jos he tulivat lapsen kanssa. Naiset vaan tulivat, kestivät ja selvisivät.


Kauttakulkusopimus toi saksalaiset

Ensimmäiset saksalaissotilaat tulivat Suomeen kauttakulkusopimuksen mukaisesti syksyllä 1940, ja kauttakulkuliikennettä jatkui aina alkukesään 1941. Pari viikkoa ennen kuin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, alkoivat sitten suuret joukkojensiirrot Suomeen.

Pohjois-Suomeen sijoitetun Saksan 20. Vuoristoarmeijan vahvuus vuonna 1944 oli yli 200 000 miestä. Heidän lisäkseen tulivat mm. saksalaisten sotavangit, joita oli noin 21 000.

Vuoristoarmeijan esikunta, siis saksalaisten paikallinen sodanjohto toimi Rovaniemellä.

Saksalaisten tultua pohjoiseen siviilien ensireaktiona oli yllätys ja hämmästys. Heitä ei oltu mitenkään valistettu siitä, miten saksalaisten kanssa tulisi olla ja elää tai minkälaisia oikeuksia suomalaisilla oli suhteessa sotilaisiin ja minkälaisia oikeuksia sotilailla oli täällä ollessaan.

- Kaikki ajattelivat, että sota on syksyyn mennessä ohi ja saksalaiset lähtevät pois, Junila huomauttaa.

Sodan jatkuessa suomalaiset joutuivat sitten vähitellen ratkaisemaan suhtautumisensa saksalaisiin. Osa oli vapaaehtoisesti tekemisissä heidän kanssaan, osa taas ei itse voinut päättää, minkälaista kanssakäymistä harrasti.

Lisäksi vuoteen 1944 mennessä suomalaisia oli viranomaisten tietojen mukaan ollut saksalaisten töissä 12 000. Luvusta puuttuvat mm. sotasairaaloissa työskennelleet suomalaiset, joita oli arviolta 400-500. Niin ikään siitä puuttuvat tilapäisesti, väliaikaisesti tai omin päin saksalaisten töihin pestautuneet henkilöt.

- Heidän lukumääräänsä on hyvin vaikea arvioida, mutta rohkea veikkaus on joitakin tuhansia, Junila kertoo.


Huoli moraalista

Suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden seurustelusta tuli Junilan mukaan ristiriitaa jo ennen kuin seurustelua oikein ehdittiin aloittaakaan.

- Valtion tiedotuslaitos nimittäin aloitti jo heinäkuussa 1941 julkisen keskustelun naisten moraalista. Siinä huolehdittiin siitä, miten nyt käy, kun kotirintamalla on niin paljon vieraita miehiä, joilla tarkoitettiin saksalaisia sotilaita ja venäläisiä sotavankeja.

Mielenkiintoista tässä on se, että keskustelu alkoi siis jo heinäkuussa, jolloin vasta saksalaiset olivat suuremmin joukoin tulleet maahan, ja suuri osa heistä oli joutunut suoraan rintamalle.

- Minua hämmästytti kovasti se, miten niitä seurustelusuhteita siinä vaiheessa olisi vielä ehtinyt kovasti syntyä, Junila huomauttaa, ja jatkaa, että esimerkiksi aviottomia lapsia alkoi syntyä vasta parin vuoden kuluttua.

- Keskustelu oli erittäin syyllistävää. Siinä kyllä todettiin monta kertaa, että pieni osa suomalaisista naisista on ikään kuin unohtanut moraaliset velvoitteensa ja tuppautuu saksalaisten tai sotavankien seuraan tavalla, joka ei ole suomalaisen naisen arvon mukaista varsinkaan kun miehet ovat rintamalla.


Naisten "vastaisku"

Moraalikeskustelun avaus synnytti lehdissä melkoisen yleisönosastokeskustelun, jossa naiset vastasivat, että on kohtuutonta syyttää kaikkia naisia, jos kerran puhe on vain pienestä naisten ryhmästä, sellaisesta, joiden käytöksen varaan ei koskaan ole kansakunnan tulevaisuutta rakennettu.

Keskustelu meni Junilan mukaan yli äyräidensä ja lopulta sensuuri kielsikin saksalaisia sotilaita ja suomalaisia naisia koskevan kirjoittelun Saksan Vuoristoarmeijan johdon vaatimuksesta.

Mutta aihetta käsiteltiin silti edelleen huhuissa, ralleissa ja lauluissa.

Myös Neuvostoliiton sotapropaganda käytti tilaisuutta hyväkseen ja tarttui aiheeseen, joka kyllä iski. Junila kertoo esimerkin venäläisestä lentolehtisestä, jossa viitattiin saksalaisten kauttakulkuoikeuteen.

- Siinä suomalainen sotilas on tulossa kotiin, makuuhuoneeseen. Siellä on Hitlerin näköinen porsas sängyssä rouvan kanssa, joka näyttää lappua "Kauttakulkuoikeus".


Naisen seksuaalisuus = isänmaan voimavara

Mitä sitten oli sanomalehtikirjoittelun takana?

Junila kertoo esimerkin Tanskasta ja Norjasta, joissa saksalaiset valvoivat sanomalehtiä eivätkä sallineet julkista kirjoittelua asiasta. Aihe oli kuitenkin ahkerasti esillä maanalaisessa lehdistössä ja vastarintaliikkeen propagandassa.

Pohjoismaistahan oli sodan aikana vieraita sotilaita Islannissa (amerikkalaisia ystävällismielisinä miehittäjinä suojaamassa maata Tanskan kohtalolta), Tanskassa ja Norjassa (saksalaisia miehittäjinä) ja Suomessa (saksalaisia aseveljinä).

- Missään näistä maista, riippumatta siitä, missä ominaisuudessa vieraat sotilaat olivat, sotilaiden kanssa seurustelleisiin naisiin ei suhtauduttu suopeasti, vaan heidät leimattiin moraalisesti kyseenalaisiksi, Junila painottaa.

Tanskan ja Norjan vapauduttua miehityksestä saksalaisten kanssa seurustelleita naisia rankaistiin ensimmäisinä.

- Sen sijaan yhteisön rankaisutoimien kohteeksi eivät joutuneet esimerkiksi ne henkilöt, jotka taloudellista hyötyä tavoitellen ja sitä saaden olivat tehneet yhteistyötä miehittäjän kanssa. Saksalaisnaisten kanssa seurustelleita norjalaismiehiä ei myöskään ahdisteltu, Junila huomauttaa.

Hän yhtyykin tanskalaisen tutkijan Anette Warringin näkemyksiin, jonka mukaan naisen seksuaalisuus nähtiin eräänlaisena isänmaallisena voimavarana, jota pitää suojella ja varjella vierailta miehiltä.

- Ajateltiin, että naisen hedelmällisyyttä ja seksuaalisuutta pitää varjella. Naisen ruumis nähtiin ikään kuin kansallisena ruumiina, Junila toteaa.


Naisen eroottinen malttamattomuus

Monissa muissa maissa vieraiden sotilaiden kanssa seurustelleiden naisten kohtalo oli varsin surkea. Yleisin rankaisu oli julkinen häpäisy mm. hiukset leikkaamalla.

Esimerkiksi Islannissa toimet olivat vieläkin kovempia. Amerikkalaisten kanssa seurustelleita naisia nimittäin suljettiin jo sodan aikana heille varta vasten perustettuun erityislaitokseen. Korkeakouluissa opiskelevilta naisilta puolestaan evättiin opinto-oikeus, jos he olivat seurustelleet amerikkalaisten kanssa. Opiskeluoikeuden sai kuitenkin pitää, jos nainen lupasi lopettaa kanssakäymisen.

Tietoja vastaavanlaisista toimista Suomessa ei ole tullut Junilan tietoon ainakaan toistaiseksi. Mutta mitä villeimpiä huhuja saksalaisten kanssa seurustelleiden naisten kohtaloista sen sijaan liikkui. Esimerkiksi Porissa kerrottiin Luftwaffen sotilaiden tervanneen eron hetkellä flikkojen alapäät.

- Huhut pyörivät jotenkin naisen seksuaalisuuden ympärillä. Nimenomaan naisen eroottinen malttamattomuus kostautuu näissä kauhukertomuksissa. Ajateltiin, että naisen häpeällinen tai väkivaltainen loppu olisi vähän niin kuin oikein, Junila kertoo.

Marianne Junilan väitöskirjan "Kotirintaman aseveljeyttä" on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

STT-IKK
22.12.2000


Ajassa -sivulle