Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Opetuksen uusjako:

Suosittu verkko-opetus ei ole kaikkien ulottuvilla



Internet on tuonut uuden ulottuvuuden koulutukseen. Juuri kun olemme tottuneet verkkokaupan ja kännykkämaailman termeihin, joudumme opettelemaan uusia käsitteitä. Nyt puhutaan eTampereesta, eHallinnosta, eBusineksesta, ePedagogiikasta ja eOppimisesta.


Etäopiskelu ja verkko-opiskelu Internetin avulla ovat tuoneet mukanaan jotain todella uutta, sillä ne liikuttavat tällä hetkellä suuria joukkoja, sekä opettajia, tiedon tuottajia että opiskelijoita. Toiminnan ympärille on syntymässä kukoistavaa liiketoimintaa. Sen ovat jo oivaltaneet esimerkiksi verkko-operaattorit, Sonera mukaan lukien.

Uusi tekninen ja pedagoginen osaaminen jakaa ihmisiä kahteen kastiin. Kehityksessä mukana pysyminen vaatii jatkuvaa opiskelua ja myös teknisiä varusteita.

Nyt onkin syntymässä eräänlainen opetuksen uusjako. Kasvattajat ovat jo huomanneet, että peruskoululaisten tietotekniikan ja tiedonhaun taidoissa on valtavia tasoeroja, jotka tuntuvat vain kasvavan. Sama pätee opettajiin.

Suurin osa omaksuu valmiudet uusien medioiden ja menetelmien käyttämiseen opetuksessa, mutta yhdellä kolmanneksella on ehkä vaikeuksia omaksua niiden käyttöä.


Verkko-opetus ei korvaa opettajaa

Ennen opiskeltiin kieliä kirjekurssin välityksellä ja tuloksena saattoi olla eksoottinen ääntäminen yhdistettynä mielenkiintoiseen sanajärjestykseen. Tänään Internet tuo jo välineenä mukanaan lisäarvoa, ja siksi verkko-opetus koetaan edistykselliseksi.

Verkko-opetukseen valmentavat kurssit ovat täynnä tiedonhaluisia kasvattajia. Monella opettajalla on käsitys, että hänestä tulee etäopetuksen kautta oppimateriaalin tuottaja ja parempi opettaja. Ja opiskelijat uskovat, että verkon avulla oppiminen olisi jotenkin vanhaa menetelmää tehokkaampaa.

Opiskelija maksaa tuhat markkaa esimerkiksi filosofian perusopintoihin kuuluvan yhden opintoviikon kurssin suorittamisesta. Vastineeksi hän saa salasanat, joilla hän voi kirjautua Internetin kautta oppimisympäristöön. Hänellä saattaa olla kaksi kuukautta aikaa suorittaa kurssi.

Oppimisympäristö simuloi perinteistä opetustilannetta. Kun opiskelija on verkossa, on hänen edessään erilaisia osastoja, joista yksi koostuu esimerkiksi oppimateriaalista. Sen opiskelija voi lukea Internetin kautta.

Opettaja on laatinut opiskelijalle tehtäviä, joihin tämän on vastattava määräaikaan mennessä. Periaatteessa kysymys on sähköpostin lähettämisestä opettajalle, mutta kaikki tapahtuu oppimisympäristön sisällä.

Opiskelija voi tämän lisäksi keskustella opettajansa tai muiden opiskelijoiden kanssa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tällainen vuorovaikutus jää vähäiseksi.

Joillekin etäopetus sopii, mutta heikoimmat opiskelijat jäävät varmaan helposti yksin. Onkin turha luulla, että Internet ja tietokone pystyisivät korvaamaan ihmisen. Opettajan rooli korostuu, ja häneltä vaaditaan uusia valmiuksia.

Etäopetus korvaa kenties massaluennot ja -opinnot, kuten esimerkiksi tietotekniikan ja tiedonhaun perusteet, kasvatustieteiden peruskurssit ja kotisivun tekemisen alkeet. Sen sijaan korkeatasoinen ja hyvin järjestetty luento oheispalveluineen on tulevaisuudessa luksusta, josta täytyy maksaa niin kuin kaikista räätälöidyistä palveluista.


Verkko-opiskelun sidokset

Verkko-opetuksen vastaanottajina olemme liikaa riippuvaisia tekniikasta, teknisestä tietämyksestä ja myös kaupallisista tuottajista.

Sisältö joutuu mukautumaan tekniikan vaatimuksiin. Ja voimme tietenkin rakentaa myös todellisia uhkakuvia, samoja joita esitettiin, kun pohdittiin television vaikutusta ihmisen tajuntaan.

Internet on televisiota voimakkaammin läsnä. Siksi hyväksymme helpommin sen, mitä meille sieltä tarjotaan. Kun piirtoheittimet tulivat, ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Jos joku olisi kirjoittanut tuhansia sivuja piirtoheitinpedagogiikasta, olisimme nauraneet. Mutta verkkopedagogiikasta on tullut tieteenala.

Internet ja tietoverkot on nähtävä eräänlaisina infrastruktuureina, jotka tarjoavat meille mahdollisuuksia. Itsessään ne eivät takaa meille mitään.

Infrastruktuuri täytyy kuitenkin rakentaa kuntoon, jotta kaikilla olisi mahdollisuuksia ottaa etäopiskelun haaste vastaan. Vasta sen jälkeen voimme puhua sisällöstä. Eikä hyvätasoinen sisältö synny ilmaiseksi, vaikkakin Internet tarjoaa opetuksen levitykseen aiempaa paremmat mahdollisuudet.


Työnantaja arvostaa verkko-opiskelua?

Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, miten eritasoiset tutkinnot suhtautuvat toisiinsa. Ammattikorkeakoulujen ja avointen korkeakoulujen todistusten ja yliopistotutkintojen suhdetta koetellaan silloin, kun täytetään avoimia työpaikkoja.

Yliopistotutkinnon haltija ei ole enää varma voittaja, koska hänet saatetaan kokea liian teoreettiseksi. Työnantaja saattaa myös ajatella, että yliopisto-opetus on vanhakantaista.

Työpaikalla tarvitaan juuri samoja valmiuksia kuin monimuotoisessa verkko-opiskelussa. Tämä lisää kilpailua, ja sitähän koulumaailmassa tarvitaan.

OLLI MÄKINEN
22.12.2000

Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja Vaasan kaupunginkirjaston informaatikko.


Ajassa -sivulle