Catherine Phiri taistelee AIDS:ia ja apatiaa vastaan Malawissa
Saliman laupias samarialainen
Chikondi Sokolla ja Edita Saidilla on hyvä päivä. Catherine Phirin AIDS-orpojen tukikeskukseen on tullut ulkomaisia vieraita. Koska vieraat tuovat mukanaan ruokaa, kaikki saavat syötävää. Sitä paitsi, ruuan jälkeen on luvassa leikkejä ja jalkapalloa, josta varsinkin Chikondi pitää.12-vuotiaan Chikondin molemmat vanhemmat kuolivat AIDS:iin kaksi vuotta sitten ja poika elää nyt setänsä suurperheen luona. Editan äidin vei sama tauti ja isä pitää 8-vuotiaasta tytöstä huolta yksinään.
Koulupäivän jälkeen Chikondi ja Edita tulevat usein tukikeskukseen leikkimään ja laulamaan. Mielellään he myös söisivät, mutta ruokaa on tarjolla harvoin, yleensä noin kerran viikossa.
Oikeastaan sana tukikeskus on turhan hienosteleva. Saliman kylässä vajaat sata kilometriä Malawin pääkaupungista Lilongwesta itään sijaitseva paikka on tuskin muuta kuin yksi rakennus ja sen vieressä sijaitseva aaltopeltikatos. Paahtavassa kuumuudessa leikkivät ja laulavat lapset eivät kuitenkaan moisesta välitä.
Yhdessä temmeltäessä ankea arki ja synkkä tulevaisuus unohtuvat, ainakin hetkeksi.
Hiljaisuuden muuri murtuu
Se, että näillä lapsilla yleensä on paikka mihin tulla, on entisen sairaanhoitajan Catherine Phirin ansiota. Phiri itse sai AIDS:n jo yli vuosikymmen sitten.
- Kun mieheni kuoli aidsiin vuonna 1990, minutkin testattiin ja tulos oli positiivinen. Koska työskentelin sairaalassa, en ensiksi kertonut taudista kenellekään. Kertominen olisi merkinnyt välitöntä erottamista ja työpaikan menetystä, Phiri muistelee.
Hiljaisuuden muurilla oli pitkät perinteet. Maata diktaattorin ottein hallinneen Kamuzu Bandan valtakaudella aidsia ei virallisesti edes ollut olemassa. Vasta kun maahan valittiin ensimmäinen demokraattinen hallitus vuonna 1994, alkoi savuverho immuunikadonkin ympäriltä vähitellen haihtua.
Vuonna 1994 myös Catherine Phiri päätti, että salailu saa riittää. Hän kertoi avoimesti taudistaan ja ryhtyi samalla auttamaan myös muita.
- Pahinta oli se, että sairaudesta kertomisen jälkeen kaikki alkoivat kohdella sinua kuin olisit pelkkää ilmaa. Päätin, että jotain on tehtävä. Löysin vuonna 1994 erään lääkärin kanssa vanhan, täysin ränsistyneen rakennuksen. Minulle sanottiin, että jos kunnostatte sen, se on teidän.
Tukikeskus avustaa 1 500 AIDS-orpoa
Voimakaksikko aloitti kunnostamisen, rahan kerjäämisen ja valistuksen. Uuden organisaation nimeksi tuli SASO, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa Saliman Hiv-Aids-tukikeskusta. Nyt järjestössä työskentelee 72 vapaaehtoista ja se avustaa noin 1 500:aa AIDS-orpoa.
Työn pääpaino on valistuksessa, neuvonnassa ja moraalisessa tuessa siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat ilmaisia tukimuotoja.
- Paljon muuta emme voi tehdä. Meillä ei ole lääkkeitä, antibiootteja tai edes aspiriiniä aids-lääkkeistä nyt puhumattakaan. Jos meillä on rahaa, ostamme lapsille ruokaa, Phiri huokaa.
SASO huolehtii myös siitä, että lapset jatkavat koulunkäyntiä ja auttaa huoltajan löytämisessä, mikäli molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Lisäksi se pyrkii auttamaan immuunikatoon sairastuneita lasten vanhempia, jotta lapset saisivat pitää omat vanhempansa mahdollisimman pitkään.
Tukikeskuksessa lapsilla on mahdollisuus olla yhdessä, leikkiä ja laulaa. Tämä on erityisen tärkeää niille lapsille, joilla on AIDS. Phirillä itsellään on kaksi lasta - kummallakaan ei ole virusta - minkä lisäksi hän on adoptoinut neljä aids-orpoa.
YK myönsi lokakuussa Catherine Phirille Race Against Poverty -erikoispalkinnon hänen työstään aidsin vastaisessa taistelussa.
- Toivoin, että palkinto olisi auttanut minua saamaan tähän työhön lisää varoja hallitukselta. Viimeksi kun pyysin, minulle sanottiin, että lähettäkää kirjallinen anomus liitteineen, niin katsotaan sitten. Mutta millä me sen anomuksen teemme, kun meillä ei ole edes kirjoituskonetta, tuskailee Phiri.
Rekkakuski ja sairaanhoitaja
Chikondi pompottelee parhaat päivänsä jo kauan aikaa sitten nähnyttä palloa. Peli kavereiden kanssa alkaa kohta:
- Haluaisin ryhtyä rekkakuskiksi. Se on kiva ammatti, saa matkustaa paljon. Täällä keskuksessa parasta on ilman muuta jalkapallo, summaa Chikondi ja vippaa pallon taitavasti kaverilleen.
- Minä haluaisin sairaanhoitajaksi. Sitten voisi auttaa muita ihmisiä ja tehdä paljon hyvää, miettii puolestaan Edita.
Joka kymmenennellä Malawissa on AIDS
YK:n tuoreimpien tietojen mukaan ainakin kahdeksalla prosentilla Malawin 9,8 miljoonasta asukkaasta on AIDS. Todellinen luku on kuitenkin huomattavasti korkeampi, koska kaikkia tartuntoja ei ole tilastoitu.
Tauti on tuhoamassa maan koko infrastruktuurin. Kun malawilaisten keskimääräisen eliniän odotettiin nousevan vuoteen 2010 mennessä 57 vuoteen, on ennustetta nyt jouduttu korjaamaan rutkasti alaspäin. Nykyinen arvio vuodelle 2010 on 44 vuotta. Tällä hetkellä keskimääräisen eliniän ennuste Malawissa on 43 vuotta.
Seuraavan vuosikymmenen aikana ainakin 70 000 lapsen ennustetaan jäävän Malawissa orvoiksi AIDS:n takia.
AIDS:iin oli vuoteen 2000 mennessä kuollut Malawissa virallisten tilastojen mukaan 350 000 ihmistä sen jälkeen kun ensimmäinen tapaus raportoitiin vuonna 1985. Todellinen luku on kuitenkin huomattavasti suurempi.
STT-IKK
22.12.2000
