Omistusaravalainat halutaan elvyttää
Sato-yhtymän toimitusjohtajan Matti Sarnelan mielestä henkilökohtaisista omistusaravalainoista voisi löytyä apua kasvukeskusten asuntopulaan. Niitä voisivat käyttää ne keskituloiset, jotka eivät mahdu vuokra-arava-asuntojen tiukkojen tulorajojen sisään. Omistusaravajärjestelmä ajettiin alas 90-luvun puolivälissä, kun korkojen laskiessa tavallista pankkilainaa alkoi saada aravalainoja edullisemmin ehdoin.
Sitä ennen henkilökohtaisella aravalainalla rahoitettuja omistusasuntoja ehdittiin reilun viiden vuosikymmenen aikana rakentaa maahan runsaat 400 000 kappaletta, joista noin 40 prosenttia oli omakotitaloja. Aravalainoitus oli sidottu tulorajoihin ja perheen lapsilukuun.
Nyt aravalainoille voisi taas löytyä kysyntää, kun vapaarahoitteisten omistusasuntojen hinnat ovat nousseet pilviin ja korot nousussa. Lisäksi yleishyödyllisten rakennuttajien eli VVO:n, Saton ja YH-Rakennuttajien vuokra-asuntotuotanto on romahtanut varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Sarnelan mukaan kyse ei ole rakennuttajien haluista, vaan siitä, että vuokratalotuotantoon on pakattu niin paljon rajoituksia ja epävarmuuksia, että uutta tuotantoa ei kannata panna liikkeelle.
Lisäksi aravavuokra-asukkaiden tulorajat ovat jämähtäneet lähes kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Sen vuoksi rakennuskulujen nousu ajaa rakennuttajat mahdottomaan rakoon, kun kasvaneita kustannuksia ei voi siirtää vuokriin.
- Ne, joilla olisi varaa maksaa korkeampia vuokria, eivät tulorajojen vuoksi voi hakea asuntoja ja niillä, jotka mahtuvat rajoihin, ei ole varaa vuokriin, Sarnela sanoo.
Esimerkiksi aravavuokra-asuntoa hakeva lapseton pari saa pääkaupunkiseudulla tienata bruttona enintään 12 300 ja muualla Suomessa enintään 11 700 markkaa.
Ijäs kannattaa
Valtion asuntorahaston ARAn pääjohtaja Teuvo Ijäs pitää Sarnelan ehdotusta omistusasuntojen aravajärjestelmästä tässä suhdannetilanteessa kannatettavana.
- Totta on myös, että arava-asuntojen tulorajoja ei ole vähään aikaan tarkistettu, hän sanoo.
Rakennuskulujen osalta julkisuudessa on ollut Ijäksen mukaan virheellistä tietoa siitä, että ARAlla olisi kiinteä hintakatto aravatuotannon kustannuksille. Ijäksen mukaan jokainen hanke käsitellään yksilöllisesti.
- Valtion tukema tuotanto ei saa kuitenkaan olla inflatorista, joten hintojen täytyy pysyä kohtuullisina.
Pääkaupunkiseudulla ARAn lainoittaman tuotannon rakennuskustannukset ovat Ijäksen mukaan nousseet vuodessa noin 9 prosenttia, muualla maassa noin 5 prosenttia.
- Nyt Helsingissä päätöstä odottaa hankkeita, joiden osalta tulisi hyväksyä noin 20 prosentin hinnannousu. Sellaiseen ARAlla ei nykytilanteessa ole lupaa eikä halua, Ijäs sanoo.
Asuntotuotannon tukkona ovat tunnetusti myös tonttipula ja kaavoituksen hitaus. Ijäksen mielestä Helsingin seudulle tarvitaan lisää uusia yhtenäisiä alueita asuntotuotannolle. Pelkkä täydennysrakentaminen ei riitä.
Vuokratalojen asukasrakenteelle tekisi Ijäksen mielestä hyvä, jos osan asukkaista saisi ottaa myös tulorajat ylittävistä hakijoista. Kiintiö voisi olla yhtä suuri kuin nyt on kuntien asuntojonoista tuleville.
Vuokrajonoissa yli 100 000 hakijaa
Valtion asuntorahaston tietojen mukaan julkisesti haettavia vuokra-asuntoja jonottaa koko maassa nyt 107 000 ja asumisoikeus-asuntoja liki 62 000 hakijaa.
Vuokra-asuntojen hakijoista on kasvukeskuksissa 76 000 ja Helsingin seudulla 44 000. Asumisoikeusjonot keskittyvät vielä selvemmin, sillä hakijoista on kasvukeskuksissa 55 200 ja pk-seudulla 32 100.
Tyhjiä aravavuokra-asuntoja taas on koko maassa vajaat 3 500, kasvukeskuksissa 122 ja pääkaupunkiseudulla vain 6 kappaletta.
ARAn tavoitteena on ollut, että tänä vuonna käynnistyisi koko maassa 12 000 uuden arava- ja korkotukiasunnon rakentaminen. Nyt on jo selvää, että tähän tavoitteeseen ei päästä.
Alkaneita kohteita on koko maassa vain 6 500. Helsingin seudulla on saatu käyntiin vasta vajaan 1 700 asunnon rakentaminen eli tavoitteesta jäädään jälkeen vähintään 1 500 asunnon verran.
Ongelmaa pahentaa se, että myös tähän asti hyvin vetänyt kovan rahan tuotanto näyttää ARAn pääjohtajan Teuvo Ijäksen mukaan syksyn myötä hiljenevän.
STT-IKK
22.9.2000
