EU:n avoimuus kaipaa kulttuurivallankumousta
EU:n pitäisi saada uudet säännöt asiakirjajulkisuudesta ensi toukokuuhun mennessä. Avoimuuden juurtuminen EU-elinten toimintatapoihin on kuitenkin vasta alussa, todettiin EU-parlamentin järjestämässä avoimuusseminaarissa. Ruotsin hallintoministeri Britta Lejon totesi, ettei Ruotsi ole tyytyväinen avoimuussääntöjä koskevaan ehdotukseen sen nykyisessä muodossa.
- Komission esitykset, että asiakirja voitaisiin salata hallinnon tehokkuuden tai laillisen järjestyksen nimissä, eivät Ruotsin mielestä ole pitäviä, Lejon sanoi.
- Meidän kokemuksemme on, että avoimuus lisää tehokkuutta, ei heikennä sitä, Lejon painotti.
Nykyinen puheenjohtajamaa Ranska pyrkii hyväksyttämään uudet säännöt omalla kaudellaan - pohjoismaisten tietojen mukaan raivokkaasti runttaamalla. Yleisesti pidetään silti selvänä, että parlamentin ja ministerineuvoston ratkaisu jää ensi vuoteen ja Ruotsin puheenjohtajakaudelle.
Seminaarissa arvosteltiin myös kesällä ministerineuvostossa tehtyä päätöstä, jonka mukaan salaiset tai luottamukselliset kriisinhallintaan liittyvät asiakirjat jäävät kokonaan nykyisten avoimuussääntöjen ulkopuolelle.
Avoimuusaktivisti Tony Bunyan, Statewatch-lehden päätoimittaja, sanoi pyytäneensä päätöksen pohjana olleita asiakirjoja. Pyyntö evättiin - perustelu oli Bunyanin mielestä varsin kuvaava.
- Perustelu vastauskirjeessä oli, että asiakirjojen julkistaminen saattaisi johtaa julkiseen keskusteluun, Bunyan puuskahti.
Ministerineuvoston apulaispääsihteeri Hans Brunmayr puolusti kesällä kaikessa hiljaisuudessa tehtyä päätöstä. Hänen mukaansa siinä ei tarvittu parlamentin hyväksyntää, koska kyse oli neuvoston sisäisten sääntöjen muutoksesta.
- Lisäksi päätös on tilapäinen ja korvautuu kun uudet avoimuussäännöt tulevat voimaan, Brunmayr vakuutti.
- Päätös oli tehtävä nopeasti, jotta EU saisi kriisinhallintaan tarvitsemiaan asiakirjoja NATO:lta, hän perusteli.
- Kyse on hyvin rajatusta määrästä asiakirjoja, Brunmayr vakuutti.
Parlamentti harkitsee edelleen valitusta EY-tuomioistuimeen kesällä tehdystä päätöksestä.
Kulttuurivallankumous
Komissiossa ja muualla EU:n virkakoneistossa on yhä vallalla 1950-70-lukujen virkaperinne, jonka mukaan on aina varminta salata, myönsi komission pääsihteeri David O'Sullivan.
Hän sanoi itsekin hämmästyneensä, kun siirtyi Irlannista komissioon 1970-luvun lopulla - mistään ei löytynyt asiakirjarekisteriä, ja hänen edeltäjänsä olivat vieneet kaikki vanhat paperinsa mukanaan.
Pääsihteeri uskoi silti, että muutos EU:ssa on alkanut, ja sai tutkijalta taustatukea.
- Kulttuurin muutos vaatii 10 vuotta, ja vaikeinta se on huipulla, totesi avoimuuskysymyksiä tutkinut professori Richard Baxter Lontoon yliopistosta.
Periaatteessa kaikki osanottajat kannattivat avoimuutta - mutta käytännön tasolla löytyi erimielisyyksiä. Toimielinten edustajat, O'Sullivan sekä Brunmayr luettelivat käytännön ongelmia, joiden takia avoimuus ei voi olla niin laajaa kuin toivotaan.
O'Sullivan puolusti komission kantaa, jonka mukaan valmisteluasiakirjat on pidettävä julkisuuden ulkopuolella. Julkistaminen voi johtaa poliittiseen peliin ja väärinkäsityksiin, jos jonkin pikkuvirkamiehen mielipiteet vedetään komission kantana julkisuuteen.
- Seurauksena voi olla, että mitään ei enää panna paperille, jolloin avoimuus vähenee, O'Sullivan arveli.
Komission ehdotus asiakirjajulkisuussäännöistä esittääkin, että valmisteluasiakirjat jäävät julkisuuden ulkopuolelle.
Ei maksa lisää
EU:n oikeusasiamies Jacob Söderman totesi, että jonkin osaston sisällä kiertävät valmisteluasiakirjat voivat olla ei-julkisia, mutta kun ne lähtevät ulos, on niiden tultava myös julkisiksi. Päätöksen perusteiden täytyy olla julkisia ennen kuin itse päätös tehdään, Söderman korosti.
EU-parlamentaarikko Astrid Thors (r.) kummasteli puheita, että asiakirjapyyntöjen käsittely ja papereiden luovuttaminen vaatisi toimielimiin paljon uusia virkamiehiä ja lisää rahaa.
Thorsin mielestä nykyiset virkamiehet riittävät, kunhan sääntöjä osataan soveltaa.
STT-IKK
22.9.2000
