Esiin myös luotettavina asiantuntijoina
Maahanmuuttajat vieroksuvat kuvaansa tiedotusvälineissä
Maahanmuuttajat eivät tunnista omaa kuvaansa suomalaisista tiedotusvälineistä. Heitä koskevat uutiset ovat leimaavia ja perusväestöön kuuluvien silmin tehtyjä.
Kun vaikka uutisoidaan rasistisen rikollisuuden olevan meillä tutkitusti vähäistä, unohdetaan monen tänne tulleen saattavan vaieta pelosta poliisiviranomaisia kohtaan.
- Tutkimukset ovat siksi puutteellisia. Tämä on vieras asia suomalaistoimittajille, arvioi toimittaja Adrian Soto.
Tiedotusvälineiden etiikkaa ja maahanmuuttaja-asioita käsiteltiin työministeriön MoniTori-lehden ja Etnisten suhteiden neuvottelukunnan seminaarissa Helsingissä tiistaina.
Toimittaja Umayya Abu-Hanna rohkeni seminaarin paneelikeskustelussa todeta jopa ymmärtävänsä Hakunilassa Vantaalla suomalaisten kanssa yhteen ottaneita somalinuoria: joskus voi tulla hetki, jolloin sylkykuppina olon ja neekeri-nimittelyjen mitta vain täyttyy.
- Miksi ei kerrota, että väkivalta on aina prosessi, hän hämmästeli.
Paneelikeskustelua vetänyt Ruben Stiller kysyi seminaariyleisöltä, kuinka moni pitää rasistisen väkivallan lisääntymistä Suomessa todellisena uhkana. Suuri osa mukana olevista nosti kätensä.
Stiller epäili, että meillä ei asiasta juuri rohjeta kirjoittaa, koska "nukkuvaa karhua ei pidä herättää".
Kiire paljastaa asenteet
Toimittaja Aram Aflatuni näki väkivallan ehtona jaon "meihin" ja "niihin". Iso askel olisi, jos maahanmuuttajia kuultaisiin tiedotusvälineissä myös kaikkien yhteisissä "tavallisissa" asioissa eikä vain maahanmuuttajiin kuuluvissa kysymyksissä.
Myös Abu-Hanna vaati, että ulkomaalaisperäisiä ihmisiä on saatava esille luotettavien ja asiantuntevien ihmisten rooleissa, ei vain Lolan tai Anan kaltaisina viihdyttäjinä.
Stiller tarjoili panelisteille pureskeltavaksi "Nigerialaishuijarit taas liikkeellä" -tyyppisiä otsikoita. Ne saivatkin kaikilta tyrmäyksen. Helsingin Sanomien päätoimittajan Reetta Meriläisen mukaan selitykseksi tällaisille otsikoille ei kelpaa se, että "oli niin kiire".
Abu-Hanna arveli, että toisaalta juuri kiireessä, ilman tarkkaa harkitaa tehdyt sanavalinnat kertovat todellisista ajatuksista ja asenteista.
Ei korrektiuden pakkopaitaa
Suomalaiset tiedotusvälineet eivät pidä tarpeellisena laatia listoja siitä, mikä on hyväksyttävä tapa puhua uutisissa mistäkin maahanmuuttajista. Tärkeintä on, että toimittajat mainitsevat etnisen alkuperän harkiten ja vain silloin, kun sillä on jotakin merkitystä uutisen kannalta.
Sekä Meriläinen että Ylen TV2:n ohjelmajohtaja Jyrki Pakarinen katsoivat, että vankimmat toimituseettiset periaatteet tulevat toimittajan sisältä, eivät ulkoa ohjatusti.
Samoilla linjoilla on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja professori Olli Mäenpää.
- Suomalainen media ei nähdäkseni tarvitse poliittisen korrektiuden pakkopaitaa eikä etukäteen määriteltyjä ohjelmallisia tavoitteita. Journalistin ohjeissa korostettu monipuolinen ja totuudellinen journalismi on huomattavasti tehokkaampi tapa purkaa maahanmuuttajiin kohdistuvia kielteisiä asenteita ja yksiulotteisia ennakkoluuloja, Mäenpää totesi.
Hän ei ylipäätään köyttäisi journalismia viranomaisten rinnalle niinkin hyväksyttävään asiaan kuin syrjinnän tai rasismin vastustamiseen.
- Pelkään, että tällainen valjastus toimisi pikemminkin itseään vastaan heikentämällä vääjäämättä journalistisen työn sisällöllistä uskottavuutta.
STT-IKK
24.9.2000
