Nuorison alakulttuureista väitellyt Jaana Lähteenmaa:
Eläinaktivismi tuskin sulautuu nuorten valtakulttuuriin
Nuorisotutkija Jaana Lähteenmaan mukaan eläinoikeusaktivismi tuskin tulee sulautumaan kiinteäksi ja merkittäväksi osaksi nuorten valtakulttuuria.Vaikka esimerkiksi kasvissyönnin suosio on kasvanut nuorten parissa, ei valtanuoriso tule omaksumaan eläinoikeusaktivistisen aatteen vaatimaa kieltäymystä hedonistisilta nautinnoilta, Lähteenmaa arvioi.
Nuoret eivät aina ole kovin loogisia: sama 12-vuotias joka kauhistelee äänekkäästi teholihantuotannon kauheutta, saattaa poiketa hyvällä omallatunnolla pikaruokalaan hampurilaiselle. On asioita, joita "kuuluu" kauhistella.
- Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jotain vaikutteita vastakulttuurin ytimestä voisi tihkua myös valtanuorison pariin, vaikkakin tämä saattaa jäädä pääasiassa ulkoiselle asteelle.
Lähteenmaa ottaa esimerkiksi hiphop-kulttuurin, joka alkujaan oli marginaalinen helsinkiläisnuorten alakulttuuri. Tänä päivänä nuoret ympäri Suomea suosivat löysää farkkumuotia ja Bomfunk MC's -yhtyettä, mutta liudentuessaan osaksi valtakulttuuria ilmiö on myös laimentunut.
Täysin ohimeneväksi ja merkityksettömäksi ilmiöksi eläinaktivistinen liike ei Lähteenmaan mukaan silti jää, vaan eräitä todellisia vaikutuksia on nähtävissä jo nyt. Markkinavoimat ovat nykyään hyvin herkkiä imagokysymyksille, Lähteenmaa huomauttaa.
- En usko, että esimerkiksi vapaiden kanojen munia olisi nykyään myynnissä joka puolella, ellei radikaalia eläinoikeusaktivismia olisi ollut, Lähteenmaa sanoo.
Aihe on noussut alkusyksystä jälleen puheenaiheeksi uusien turkistarhaiskujen takia. Viimeksi iskettiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä Vöyrillä, missä päästettiin irti 600 minkkiä. Tekijät eivät jättäneet itsestään mitään viestiä.
Skinheadeilla erilainen utopia
Helsingin yliopistossa tarkastettiin lauantaina Lähteenmaan väitöskirja, jonka nimi on Myöhäismoderni nuorisokulttuuri - tulkintoja ryhmistä ja ryhmiinkuulumisten ulottuvuuksista.
Väitöksensä loppuliitteessä Lähteenmaa hahmottelee uutta tapaa jäsentää tämän päivän nuorten ala- ja vastakulttuureja. Yksi oivalluksia on arvioida niitä sen mukaan, miten ne suhteutuvat suurten, kollektiivisten edistyskertomusten murentumiseen.
Lähteenmaa pitääkin eläinoikeusaktivismia tämän päivän Suomessa ainoana nuorten vastakulttuurina, joka pyrkii rakentamaan uutta suurta ja kollektiivista utopiaa. Tässä Lähteenmaa näkee selvän pesäeron eläinoikeusaktivismin ja muiden rikollisia piirteitä sisältävien alakulttuurien välillä.
- Esimerkiksi skinheadeillä on kylläkin utopia ja pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa mieleisekseen. He eivät kuitenkaan pyri rakentamaan "uutta suurta kertomusta", vaan tukeutuvat "oletettuun vanhaan suureen kertomukseen".
Tällä Lähteenmaa tarkoittaa sitä, että skinhead-kulttuurin ytimessä on näkemys "vanhoista hyvistä ajoista", jolloin valkoinen, heteroseksuaalinen, fyysisesti vahva mies hallitsi. Skinheadit haluavat palauttaa tämän historiallisen tilan sen sijaan, että haluaisivat luoda uuden.
Oletettu tämä skinien "suuri kertomus" on siksi, että ajatusten taustalla on usein varsin hatara näkemys historian todellisesta kulusta.
Nokia-Suomi on yksilöiden utopia
Lähteenmaa on kuullut viime aikoina usein kysymyksen, eikö nykyisen Nokia-Suomen teknologinen unelma sitten ole tällainen uusi "suuri edistyskertomus". Lähteenmaan mielestä ei modernien edistyskertomusten tapaan, joissa keskeistä oli kollektiivisen hyvän tavoittelu.
- Se ei ole kollektiivinen, vaan yksilöiden utopia, ja sellaisena lähinnä darwinistinen. Se sulkee piiriinsä vain pärjääjät, kun eläinoikeusaktivistit pyrkivät siihen, että tasapuolisesti kaikki - ihmiset ja eläimet - saisivat onnellisuutta osakseen.
Tutkijana Lähteenmaa ei ota kantaa eläinoikeusaktivismin oikeutukseen. Ihmisenä hän kuitenkin näkee siinä paljon ihailtavia piirteitä. Hän ei silti hyväksy kaikkia liikkeen toimintatapoja.
- Siinä on ideologisesti paljon hyvää ja kaunista. Kunnioitettava piirre on myös se, että aktivistit tosiaan elävät niin kuin opettavat.
- Opeissa sen sijaan on paljon epäloogisuuksia, ja keinoista voi olla monta mieltä. Esimerkiksi tapa, jolla Markku Kuisma rääkättiin henkisesti henkihieveriin, oli mielestäni kaikkea muuta kuin ihailtava.
Kuisma on turkistarhaaja, joka kolme vuotta sitten ampui tarhalleen iskun tehneitä eläinaktivisteja. Isku oli hänen tarhalleen jo neljäs, ja häntä oli myös uhattu aiemmin.
Kouvolan hovioikeus langetti Kuismalle kahden vuoden vankeusrangaistuksen kolmesta surman yrityksestä ja vaaran aiheuttamisesta. Tuomio tuli ehdollisena.
STT-MH
22.9.2000
