Suomalaiset sukeltaja-arkeologit tutkimassa rautakautista paalukylää Etelä-Viron Valgjärvellä
Koorkylän Valgjärvi eteläisessä Virossa on säilyttänyt salaisuutensa jo vuosisatoja. Ensimmäiset paalukylälöydöt järven pohjassa tehtiin jo 1640-luvulla. Aika ajoin on puututtu myös viime vuosisadalla järven pohjalle vajonneen hirsimoision arvoitukseen.Järven pohjasta on eri tutkimuksissa paikannettu salvettu hirsirakenne, jonka pinta-ala on noin 700 neliötä. Hirsien jäänteiden ja kivien ohella järven keskellä sijaitsevalta matalikolta on löydetty myös keramiikkaa.
Vanhin keramiikka on 4 000 vuotta vanhaa. Pohjasta löytyneitä paaluasutuksen hirsirakenteita on ajoitettu 500- ja 600 -luvuille.
Suomalainen sukeltaja-meriarkeologinen ryhmä on tutkinut Valgjärven arvoitusta nykyaikaisella tekniikalla, viistokaiutuksella, videodokumentoinnilla ja niihin liittyvillä mittauksilla kohta kaksi vuotta. Tutkimuksia jatketaan edelleen tämän syksyn aikana.
Gustav Adolfin tykin sukeltajat
Asialla ovat viime elokuussa Harmajan edustalla linjalaiva Gustav Adolfin tykin noston valmistelleet sukeltajat: Helsingin yliopistossa meriarkeologiaa opiskeleva sukeltaja Kalle Virtanen ja tietojenkäsittelylaitoksella opiskeleva sukeltaja Markku Luoto.
Paikannustutkimuksissa on ollut mukana myös Teknillisessä korkeakoulussa maanmittariksi opiskeleva Jaakko Latikka.
Tähän mennessä ryhmä on jo mallintanut tietokonepohjaisen kartan Valgjärven rautakautisesta paalukylästä.
- Paikka on ilmeisesti alun perinkin sijainnut veden päällä muodostaen pienehkön linnakkeen keskelle järveä. Vesi ja jää ovat vuosisatojen saatossa sitten levittäneet asutuksen hirret järven pohjalle, kertoi Kalle Virtanen.
Kun paaluasumus on kokonaan kartoitettu, olisi Virtasen mukaan mahdollista aloittaa kaivaukset, jos rahoitus järjestyy. Viron viranomaiset ovat hänen mukaansa jo antaneet hankkeelle luvan.
Paaluasumus keskellä järveä
Paaluasumus sijaitsee järven keskellä olevalla selänteellä. Itse järvi on noin 1 200 meriä pitkä ja enimmillään 700 metriä leveä.
Pohjan muoto vaihtelee suuresti, ja pohja "putoaa" heti vedenalaisen selänteen päättyessä 28 metriin. Itse asumus on ollut metristä viiteen metriin syvän veden päällä. Sitä siis ympäröi joka puolella syvä vesi.
Suomalainen sukeltajaryhmä on kartoittanut Valgjärven kylää tai moisiota jään päältä tekemillään sukelluksilla ensi paikantaen sen rauniot ja seuraavan kerran viime talvena takymetrin ja jatketun prismakepin avulla.
Kaikkiaan alueelle kairattiin 535 avantoa.
- Näiden tietojen perusteella valmistettiin tietokonemalli asuinmatalikon topografiasta. Tutkimukset jatkuivat heti jäiden lähdettyä viistokaiutuksella, videokuvauksella sekä niihin liittyvillä tutkimuksilla, selvitti Virtanen.
Uusia suunnitelmia
Suomalaisryhmä ei ole edes kajonnut järven pohjan salaisuuksiin. Kalle Virtasen mukaan päämääränä on ollut paikantaa asumuksen laajuus ja liittää se virolaiseen koordinaattijärjestelmään.
- Näin virolaiset muinaismuistoviranomaisetkin pystyisivät paremmin suojelemaan kohdetta.
Suomalaisilla sukeltajilla on kuitenkin jo olemassa Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun kanssa yksi yhteistyösuunnitelma, jossa on alkanut vedestä nostettujen esineiden konservaattoreiden koulutus.
Tarkoitus on, että korkeakoulun opetuskaivauksia voitaisiin vetää Valgjärvellä jo ensi kesänä pienimuotoisina, esimerkiksi pohjan sedimentointia tutkimalla.
Kansanperinteen tarinoita
Viron kansanperinnearkistosta löytyy niin ikään erilaisia, varsin mielikuvituksellisiakin tarinoita Valgjärven pohjan hirsistä.
Yksi niistä kertoo kartanon isännän menneen naimisiin sisarensa kanssa, ja siksi moisio vajosi eräänä myrskyisenä yönä järveen.
Toinen kansanperinteenä elävä tarina kertoo ilmassa lentävistä järvistä, jotka putosivat alas, kun järven nimen lausui. Järvi sitten hukutti alleen kaiken muun paitsi sen nimen lausuneen. Tämä tarina elää yleisesti sekä Virossa että Latviassa.
STT-IA
22.9.2000
