Vammaiset ja sairaat joutuvat edelleen hakemaan palvelujaan oikeusteitse
Vammaiset ja pitkäaikaissairaat joutuvat edelleen hakemaan heille lain mukaan kuuluvia palveluja, apuvälineitä ja hoitovälineitä oikeusteitse.Kuntien tulkintoja vammaispalvelulaista testataan korkeimmassa hallinto-oikeudessa noin sata kertaa vuodessa.
Kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin erittäin suuria, joissakin kunnissa palveluja ja kalliitakin apuvälineitä saa heti, kun taas joissakin joutuu taistelemaan pienistäkin asioista.
Oikeudenkäynnin aikana palvelut jäävät saamatta
Pari vuotta sitten eduskunnan apulaisoikeusmies peräsi kunnilta selvitystä vammaispalvelulain mukaisten palvelujen laiminlyönneistä.
Ongelmat eivät ole kuitenkaan mihinkään hävinneet. Kynnys ry:n lakimiehen Jari Korven mukaan ihmiset joutuvat hakemaan palvelujaan tuomioistuimen kautta yllättävän usein. Korkeimpaan hallinto-oikeuteenkin asti menee vuosittain satakunta tapausta.
Viime aikoina on kuitenkin saatu jo hyviäkin ennakkopäätöksiä, jotka saattavat vähentää turhia oikeudenkäyntejä, arvelee Korpi.
Monta kertaa oikeutta käydään kunnan kannalta hyvinkin pienistä, mutta asiakkaan kannalta erittäin tärkeistä asioista. Kaikkein pahinta on se, että asiakas ei ehkä saa parikin vuotta kestävän oikeudenkäynnin aikana välttämättä mitään palveluja, sanoo Korpi.
Palvelujen hakeminen oikeusteitse onnistuu niiltä, joilla on tukenaan esimerkiksi aktiivinen potilasjärjestö. Kaikilla sellaista ei kuitenkaan ole.
Oikeudenkäynnit tulevat kalliiksi
Eniten oikeutta käydään kuljetuspalveluista, mutta myös omavastuuosuudet saattavat vaihdella, vaikka niiden pitäisi olla julkisen liikenteen taksan mukaisia. Asetuksen mukaiset minimimäärät on ilmeisesti kunnissa käsitetty maksimimääriksi.
Vaikein tilanne on köyhissä ja pienissä kunnissa, mutta kyse ei ole yksinomaan rahasta, myös asenteet vaikuttavat. Suuret ryhmät saavat äänensä kuuluviin, mutta vammaisten palvelujen kehittäminen tahtoo aina jäädä retuperälle, sanoo Korpi.
Myös oikeudenkäynnit ovat yhteiskunnalle aikamoinen menoerä, varsinkin, jos koko oikeusprosessi joudutaan käymään läpi, toteaa Korpi.
Asioiden hidas eteneminen on saanut vammaisjärjestöt pohtimaan jo mustien listojen julkaisemista. Ne saivat kannatusta äskettäin koolla olleessa 26 vammaisjärjestön yhteistyöelimessä Vammaisfoorumissa. Ongelmakunnista on kertynyt järjestöille jo paljon tietoa.
Välineiden jakelua rajoitettu jopa lapsilta
Myös monet pitkäaikaisista sairauksista kärsivät joutuu edelleen taistelemaan välttämättömistä hoitotarvikkeistaan kotikuntansa kanssa.
Hoitotarvikkeiden jakelu yritettiin pari vuotta sitten turvata lainmuutoksella, mutta Kuntaliiton vastustuksen vuoksi asia jäi suosituksen tasolle.
Valtaosa kunnista hoitaa jakelun moitteetta, mutta edelleen on myös useita ongelmakuntia, joissa pyritään lyhytnäköisiin säästöihin, sanoo Suomen Diabetesliiton toimitusjohtaja Jorma Huttunen.
Tällä hetkellä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on vireillä neljä valitusprosessia, joissa haetaan ennakkopäätöksiä siihen, miten pitkälle kunnat voivat velvollisuuksiaan laistaa.
Välineiden jakelua on Huttusen mukaan rajoitettu jopa diabeetikkolapsilta, joiden liuskatarve on hyvin yksilöllinen. Eräässä kunnassa hoitovälineet pyrittiin tekemään maksullisiksi ja eräässä niiden antaminen yritettiin lopettaa kokonaan.
- Kunnat koettavat selvästi kepillä jäätä. Jos laittomuudet siunattaisiin, monet kunnat seuraisivat perässä, uskoo Huttunen.
STT-IA
22.9.2000
