Kenkätehtaan saleissa jaetaan nyt ruokaa ja rakkautta
Dikoni on viipurilaislasten turvapaikka
Suomalaisten Viipurissa ylläpitämä katulasten päiväkeskus Dikoni täytti kesäkuun alussa kolme vuotta. Alkuvaiheiden kompastelujen jälkeen on päästy täyteen vauhtiin. Keskuksella on uusi johtaja, ja paikka on tuttu sekä viipurilaisille että suomalaisille.
Dikoni toimii Viipurissa Linnankadulla talossa, jossa aiemmin oli kenkätehdas. Rakennuksen yläkerrokseen on remontoitu valoisat tilat, joissa lapset voivat lukea, leikkiä, harrastaa ja tavata toisiaan.
Noin 80 000 asukkaan Viipurissa arvellaan olevan 400-500 katulasta. Heistä Dikonin säännöllisiä asiakkaita on noin sata. Keskuksessa lapset saavat ruokaa ja aikuisen huolenpitoa. He voivat peseytyä ja pukea päälleen puhtaat vaatteet.
Puuroa ja koulunkäyntiä
Lasten päivä alkaa aamupuurolla kello kymmenen, ja sen
jälkeen heidät patistetaan opintojen pariin joko Dikonin omaan
kouluun tai muihin kouluihin. Lounasta tarjoillaan
alkuiltapäivästä, ja myöhemmin on vielä vuorossa iltapala.
Viikonloppuisin lasten kanssa myös retkeillään sekä käydään
uimassa ja tivolissa. Keskuksessa on kymmenkunta työntekijää,
joista puolet on suomalaisia.
Lapset eivät voi yöpyä Dikonissa, mutta tähänkin asiaan on
tulossa muutos. Kirjailija Laila Hietamiehen Koivukoto -kirjan
tuotto, noin puoli miljoonaa markkaa, käytetään Dikonin
yhteyteen remontoitaviin yöpymistiloihin.
Katulasten nykyisiä yöpymispaikkoja ovat porttikongit,
rappukäytävät, puistot ja viemärit. Sängystä ja lakanoista
pääsevät nauttimaan vain kaikkein epäonnisimmat; he
päätyvät pedofiilien vuoteisiin tai sairaalaan.
Maaseutua ja työpajoja
Dikonin tuoreella johtajalla Anton Kazakilla on suuria
suunnitelmia keskuksen tulevaisuudesta.
- Näkisin mielelläni, että Dikonin lapsilla olisi kesä- ja talviasuttava
maaseutupaikka. Kaupunkilasten olisi hyvä oppia myös
maaseudun tavoille, vaikka viljelemään pienimuotoisesti maata.
Dikonin piharakennukseenkin voisi kunnostaa metalli- ja
puutyöpajoja lapsille, hän luettelee.
Lapset oppivat pian Dikonin tavoille. He tietävät, että talossa
toimitaan tiettyjen kristillisten arvojen mukaisesti. Humalaisia ja
huumeisia lapsia ei katsota hyvällä. Lasten kasvatukseen
kuuluvat myös ruokarukoukset ja sunnuntain vapaaehtoiset
jumalanpalvelukset.
Viinaa, työttömyyttä, itsemurhia
Dikonissa käyvät lapset ovat 7-17-vuotiaita. Usein lapset
tulevat kavereidensa kanssa tai sisarustensa mukana.
Nytkin päiväkeskuksen vakioasiakkaina on kolme sisarusta, joista
nuorin on 7-vuotias ja vanhin 12. Lasten äidistä ei ole tietoa,
ja pahasti alkoholisoitunut isä pahoinpitelee lapsiaan ja ajaa
heidät kadulle. Isän mielestä 12-vuotiaan pitää pystyä
huolehtimaan nuoremmistaan.
Lasten perhetaustat ovat lähes poikkeuksetta rikkinäisiä.
Useimmat yrittävät elää huumeisiin tai viinaan retkahtaneen
yksinhuoltajavanhemman kanssa. Lapset sinnittelevät yleensä
varsin kauan kotonaan ja antavat vanhemmilleen anteeksi
näiden nurjan käytöksen.
Kasakat valvovat ympäri vuorokauden
Dikonin turvallisuuden takaamiseksi on paikalla ympäri vuorokauden kasakkavartija. Päiväkeskuksen aiempi johtaja
jouduttiin erottamaan, minkä jälkeen tilanne oli pitkään
uhkaava ja ahdistava.
Erotettu johtaja mm. tyhjensi viime syksynä keskellä päivää Dikonin tietokoneista ja muista
laitteista.
- Ilman kasakoita voi olla, että Dikoni näyttäisi varsin toiselta.
- Vartijat ovat joutuneet muutaman kerran tositoimiin sekä
päivällä että yöllä, ja miliisi tuntee hyvin osoitteemme. Eivätkä
kaikki uhkaajat ole venäläisiä. Kyllä me olemme joutuneet myös
humaltuneiden suomalaisten takia kutsumaan tänne lisäapua,
kertoo projektivastaava Arja Käyhty Lahden Diakoniasäätiöstä.
Nyt Dikonissa on kasvamassa oma vahtikoira Dinja, katulapsi
sekin.
Topakat tytöt asialla
Dikoni sai alkunsa Lahden Diakoniasäätiön juurien
tutkimuksesta. Säätiön edeltäjä Viipurin diakonissalaitos aloitti
toimintansa Viipurissa vuonna 1869. Talvisota pakotti laitoksen
evakkoon Lahteen.
Kesällä 1991 diakoniasäätiön johtaja Kari Vappula lähti
elvyttämään muistoja Viipuriin. Hän tutustui mm. vuonna 1931
rakennettuun Viipurin diakonissalaitoksen sairaalaan, joka toimii
yhä osana nykyistä piirisairaalaa.
Pari vuotta myöhemmin syntyi ajatus katulasten
avustamisesta. Projektin taustatyön tekivät kahden talven
aikana Diakonian instituutin opettajat ja opiskelijat.
Kesän kynnyksellä 1997 kaksi topakkaa opiskelijaa sai ympärilleen
toistakymmentä lasta, ja johtaja Vappulan oli etsittävä tilat,
joissa lapsia saattoi syöttää katon alla ja pestäkin.
- Voin ylpeänä sanoa, että olemme Viipurin Dikonin kautta
palanneet laitoksen juurille. Diakonissalaitos perustettiin
Viipuriin hoitamaan orpoja, sairaita ja hylättyjä lapsia ja nyt
lähdimme samaan työhön, sanoo Vappula.
Diakonissalaitos perustettiin Viipuriin aikoinaan Hackmanin
suvun naisten, nuoren Olgan ja hänen äitinsä Marien rahoilla.
Suku oli mukana laitoksen hallinnossa 1960-luvulle, ja nyt paluu
Viipuriin ja työ Dikonissa ovat taas lähentäneet sukua ja
entistä Viipurin diakonissalaitosta.
STT-IA
23.6.2000
Ulkomaat -sivulle
|