Elintarvikkeiden tuonti ulkomailta lisääntynyt
Professori Raija Tahvonen: Suomalaisten elintarvikkeiden valttina laatu
Suomeen tuodaan yhä enemmän elintarvikkeita ulkomailta. Vaikka elintarvikkeiden kontrolli EU-alueella on tiukasti säänneltyä, markkinoille pääsee tuotteita, jotka sisältävät terveydelle haitallisia, jopa vaarallisia aineita.Professori Raija Tahvonen Turun yliopiston Biokemian ja elintarvikekemian laitokselta kertoo, että Euroopan mittakaavassa valvontaa heikentävät osin käytännön syyt, mutta myös taloudelliset tekijät.
Tullilaboratorio tutki vuonna 1999 yhteensä 2480 maahantuotua elintarvike-erää, joista määräysten vastaisiksi osoittautui 241 erää, eli 9,7 % tutkituista. Hylättyjen erien suhteellinen osuus tutkituista oli vähän korkeampi kuin edellisvuonna (7 %).
Määrällisesti tullilaitoksen tuontielintarvikkeiden valvonta kasvoi noin 12 % edellisvuodesta. Kuluvan vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä valvonta on viime vuoteen verrattuna jonkin verran supistunut. Myös hylättyjen erien suhteellinen osuus on hieman laskenut verrattuna vastaavaan ajankohtaan vuonna 1999.
Tammi-maaliskuun aikana kulutuksen kannalta merkittävimmistä tuotteista määräysten vastaisia eriä löytyi mm. appelsiineista, pakastetuista vadelmista, paprikasta sekä maapähkinöistä.
Viime vuonna tulli yllättyi ananassäilykkeiden korkeista tinapitoisuuksista. Tilanne niiden osalta huononi jo vuonna 1998, mutta vuonna 1999 tilanne heikkeni merkittävästi. Tulli hylkäsi kaikkiaan 17 thaimaalaista ananassäilyke-erää, eli joka kymmenennen, yhteismäärältään noin 350 tonnia.
Alkuvuonna ananassäilykkeiden tinapitoisuudet on saatu hallintaan, ja kaikki alkuvuonna tutkitut 26 säilyke-erää olivat elintarvikemääräystemme mukaisia.
Loppuvuonna 1999 valvonnassa nousi esille syöpävaaralliseksi luokiteltu klooripropanoli (3MCPD) soijakastikkeissa sekä makaronivalmisteissa (nuudelit). Tämän vuoden alussa korkeimmat löydetyt pitoisuudet ovat merkittävästi alentuneet, mutta paprikasta löytyi edelleen varsin runsaasti metamidofossitorjunta-aineen jäämiä, jotka ylittivät sallitun pitoisuuden.
Suurimmat syyt määräysten vastaisuuteen olivat torjunta-ainejäämät ja pakkausmerkinnät. Muita syitä olivat mikrobiologinen laatu, muut vieraat aineet ja lisäaineet.
EU muutti lisäainelainsäädäntöä
- Elintarvikkeiden tuonti yleisesti on lisääntynyt. Tulee uudenlaisia kasviksia, ja esimerkiksi eksoottisia tuotteita.
- Tämä ei koske pelkästään EU-aluetta esimerkiksi nuudeleiden osalta, professori Tahvonen sanoo.
- Elintarvikkeiden tuonti on EU:n liittymisen jälkeen kyllä helpottunut, Tahvonen toteaa.
Tahvosen mukaan elintarvikkeiden lisäaineita koskeva lainsäädäntö oli selkeämpi aikana ennen EU-jäsenyyttä.
- Lisäainelainsäädäntö huononi EU-jäsenyyden myötä kuluttajan kannalta selvästi. Aikaisemmin Suomessa oli selvä lista aineista, mitä mikäkin elintarvike sai sisältää. Tämä EU-lista on vaikealukuisempi. Siinä sallittujen lisäaineiden määrä kasvoi jonkin verran.
- Yksi esimerkki ovat allergikoille haitalliset atsovärit. Tuontielintarvikkeissa niitä voi olla, mutta kotimainen elintarviketeollisuus ei niitä pääsääntöisesti ole käyttänyt, Tahvonen kertoo.
- Yleisesti ottaen täytyy kuitenkin muistaa, että elintarvikkeiden vieraat aineet ja lisäaineet ovat kaksi eri asiaa, Tahvonen muistuttaa.
Esimerkiksi säilöntäaineiden määrät ovatkin uusien säädösten myötä alentuneet, eikä elintarviketeollisuus ole lisännyt nitriitin käyttöä
Ainoa lisäaine, jonka käyttö uusien määräysten myötä on lisääntynyt, on makkaroiden fosfaatti. Yleisesti tilanne suomalaisten lisäaineidensaannin kannalta on hyvä, vähentämisen tarvetta olisi lähinnä nitriitin ja bentsoehapon osalta.
Suomessa lisäaineiden valvontaa on viime aikoina suoritettu keskitetysti Elintarvikeviraston ohjauksella ja rahoituksella. Paikallinen valvonta on edelleen kuntien tehtävä.
- Varsinaista ohjesääntöä siitä, miten kunkin EU-maan pitäisi elintarvikevalvontaa suorittaa, ei ole, Tahvonen toteaa.
Raha osasyynä valvonnan puutteisiin
Vaikka elintarvikkeisiin liittyvä lainsäädäntö on EU:n alueella tiukkaa ja valvonta tarkoin säädeltyä, laiminlyöntejä tapahtuu. Kohu BSE- eli "hullun lehmän taudin" saastuttaman lihan ympärillä ei ole vieläkään laantunut ja Belgian dioksiiniskandaali on tuoreessa muistissa.
Tahvosen mukaan elintarviketeollisuudessakin taloudelliset hyödyt nousevat joskus jopa kuluttajan edun edelle.
- Oikein jos sanotaan, niin rahahan siinä on takana. Englantilaisilla on vieläkin pakastamot täynnä hävitettäviä ruhoja. Kyse on hirveän suurista summista.
- Toinen syy koskien esimerkiksi Belgian dioksiiniskandaalia on pitoisuuksien määrittämisen ongelmat. Dioksiinin kemiallinen määrittäminen vie aikaa kolmisen viikkoa. Jos saadaan yksi epäilyttävä tulos, ei tietoa julkaista suoraan, vaan tulokset on ensin varmistettava. Tästä aiheutuu helposti puolentoista, kahden kuukauden viive, Tahvonen kertoo.
- Ihmiset reagoivat erittäin voimakkaasti tietoon mahdollisista dioksiiniesiintymistä elintarvikkeissa. Ihan käytännön syistä ei voida luottaa pelkkiin epäilyihin.
Tahvonen kertoo, että EU on tiukentamassa elintarvikkeita koskevia määräyksiään, mihin liittyy muun muassa erityisen elintarvikeviraston perustaminen.
- EU:n elintarvikevirasto ei periaatteessa ole valvontavirasto, vaan asiantuntijavirasto, joka seuraa mitä tapahtuu ja tekee taustatutkimusta, Tahvonen täsmentää.
Suomalaisten elintarvikkeiden valttina laatu
Raija Tahvonen sanoo, etteivät muuttuvatkaan säädökset velvoita Suomea tinkimään korkeista elintarvikkeita koskevista laatuvaatimuksista.
- Valvontajärjestelmää kehitetään yhä paremmaksi. Se on osa kansallista elintarvikepolitiikkaa. Laatu on se, millä pystymme kilpailemaan, ei suinkaan määrillä.
- Mehän voimme Suomessa asettaa vaikka kuinka korkeat laatukriteerit, mutta meidän on sallittava tuonti EU-kriteereillä. Suomessa tapahtuvalta tuotannolta voidaan vaatia korkeammat kriteerit, Tahvonen selvittää.
Vaikka suomalaisten elintarvikkeiden korkeaan laatuun voi luottaa, samaa ei voi sanoa kaikista ulkomailta tuotavista elintarvikkeista.
Yhtenä esimerkkinä elintarvikevirasto ilmoitti vastikään suosittelevansa käyttämään ulkomaisia pakastevadelmia vain kunnolla kuumennettuina niiden mahdollisesti aiheuttamien, eri puolilla maata esiintyneiden kalikivirusepidemioiden vuoksi.
Virusten epäillään pääsevän marjoihin saastuneen veden välityksellä. Virukset säilyvät hengissä ja tartuntakykyisinä myös pakastamisen jälkeen. Jos marjat käytetään sulatuksen jälkeen sellaisenaan, tai vain lievästi kuumentaen, virukset eivät tuhoudu.
- On aika mielenkiintoista, kun on tehty tutkimuksia siitä, mikä lopullisesti ratkaisee ostopäätöksen. Lähes kaikki ovat sitä mieltä, että kotimaiset elintarvikkeet ovat turvallisia ja hyvänmakuisia. Kuitenkin, jos tanskalaista kinkkua saa puolet halvemmalla, sen menekki on hyvä. Ja kyllä tanskalaisetkin kinkut kriteerit täyttävät, Tahvonen toteaa.
Hormonilihaa ei Suomessa
Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon ns. hormonilihan mahdollisesta tarjonnasta. Hormonilihaa tuotetaan mm. Yhdysvalloissa, mutta EU:n alueella sen myynti on kiellettyä.
Tahvonen kertoo, että Suomessakin hormonipitoisuuksia tutkitaan jatkuvasti, vaikka hormoneja ei suomalaisessa lihassa ole esiintynyt.
- Euroopan alueella ei ole sallittu hormonien käyttö, mutta se tarkoita, etteikö niitä käytettäisi.
- Esimerkiksi EU:n ohjeissa on erittäin tarkat ohjeet lihan tarkastuksesta. Suomessakin ruhot on tarkastettava säännöllisesti. Hormoneihin liittyviä tarkastuksia tehdään 2000-3000 vuodessa, eikä hormoneja ole löytynyt kertaakaan.
- Hormonit ja niiden vaikutukset jakavat mielipiteitä korkean tason tiedepiireissäkin. Asiasta käydään keskustelua jatkuvasti, Tahvonen toteaa.
Elintarvikkeissa nyt tieto ainesosien määrästä
Tämän vuoden helmikuusta alkaen pakkauksiin on pitänyt merkitä elintarvikkeiden sisältämien tärkeimpien ainesosien määrät.
Vaatimus ainesosan määrän ilmoittamisesta perustuu kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen, jolla implementoitiin Suomen lainsäädäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston vastaava direktiivi.
Ainesosan määrä on ilmoitettava, jos elintarvikkeen nimessä mainitaan jokin sen sisältämä ainesosa tai ainesosien ryhmä.
Myös elintarvikkeen alkuperämaa on edelleen ilmoitettava, jos alkuperämaan pois jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan.
Elintarvikkeita valvotaan Suomessa tarkasti ja suomalaisen elintarvikkeen korkea laatu on hyvä tavaramerkki myös maailmalla. Kuitenkin osin Suomesta riippumattomista syistä markkinoille tulee paljon ulkomaisia tuotteita, joiden alkuperästä tai sisällöstä ei voi olla yhtä varma kuin vastaavasta kotimaisesta.
Hintakin on usein tärkeä valintakriteeri. Päätös siitä, mikä tuote ostoskärryihin päätyy, on aina viime kädessä kuluttajan.
- Elintarvikebisnes joutuu tottumaan siihen, että terveysasiat ovat tulleet aika ratkaiseviksi. Tietyt kuluttajaryhmät valitsevat hyvinkin tarkkaan, mitä he syövät, Tahvonen sanoo.
MIKKO LAITINEN
23.6.2000
