Korkoveroista syntyi viimein ratkaisu
Korkoverotus muodostunut EU:n Iisakin kirkoksi
EU:n huippukokous Feirassa sai tiistaina yllättäen aikaan sovun kansainvälisten korkotulojen verotuksesta. Vastaan harannut Itävalta antoi periksi, ja suostui muiden maiden luonnostelemaan kompromissiratkaisuun.Kaikki osapuolet kiistivät jyrkästi, että ratkaisu olisi nivottu yhteen Itävallan vastaisen boikotin purkamisen kanssa.
Mutta viileä tunnelma unionimaiden kesken tuntui lämmenneen tuntuvasti. Puheenjohtajamaa Portugalin pääministeri Antonio Guterres kiitti erityisesti Itävaltaa sen rakentavasta asenteesta neuvotteluissa.
Päätöksen toteutuminen on kuitenkin vielä monen mutkan takana.
Itävalta suostui vasta kokouksen viime metreillä muiden hyväksymään tavoitteeseen, että viimeistään yhdeksän vuoden kuluttua siirrytään EU-maiden välillä tietojenvaihtoon perustuvaan järjestelmään.
Tämä merkitsee sitä, että EU-maiden pankit ilmoittavat muiden EU-maiden verottajille, mitä korkotuloja näiden kansalaiset ovat saaneet.
Suomen verottaja saa siis tiedot suomalaisten korkotuloista automaattisesti, olivatpa rahat talletettuina suomalaiseen tai luxemburgilaiseen pankkiin.
Itävallan perustelujen mukaan sen on mahdotonta heikentää pankkisalaisuuttaan esityksen vaatimalla tavalla. Maassa pelätään, että säästöt valuvat naapurimaa Sveitsiin tai muihin EU:n ulkopuolisiin maihin.
Itävalta halusi säilyttää mahdollisuuden periä ulkomaalaisten korkotuloista lähdeveroa Itävallassa.
Ratkaisun mahdollisti lausunto, jossa Itävalta toteaa, ettei se perustuslaillisista syistä voi tässä vaiheessa hyväksyä päätöstä luopua pankkisalaisuudestaan ulkomaan asukkaiden osalta.
Mutta, koska tietojenvaihto koskee vain muita kuin Itävallan asukkaita, voidaan maan sisällä säilyttää pankkisalaisuus ja lähdeverotus ennallaan.
Hakijamaat ruotuun
Tietojenvaihto aiotaan laajentumisneuvotteluissa viedä myös hakijamaihin; EU-maat aikovat vaatia, että kaikki hakijamaat sitoutuvat tietojen luovutukseen, jotta uusien EU:n jäsenmaiden keskuuteen ei syntyisi veroparatiiseja.
Kolmansilla mailla ja alueilla on tärkeä rooli veropäätöksessä. Ratkaisuun sisältyy, että kahden seuraavan vuoden aikana komissio käy neuvotteluja sellaisten maiden ja alueiden kanssa, joihin EU:sta saattaa valua pääomia.
Listassa ovat mukana Kanaalin saaret, Hollannin Antillit, Man-saari sekä EU:n ulkopuoliset maat Yhdysvallat, Sveitsi, Liechtenstein, Monaco ja San Marino.
Direktiiviä aletaan siirtymäajan jälkeen panna toimeen, jos näissä neuvotteluissa katsotaan syntyneen tyydyttävä tulos.
Vuonna 2010
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) näki aiemmin tässä yhden esityksen keskeisistä heikkouksista; jos yksikin EU-maa katsoo, ettei sopu ole riittävän kattava, voi päätös jäädä tekemättä.
Toisin sanoen EU:n kaksitoista vuotta hieroma ratkaisu saattaa kaatua jonkin karibialaisen pikkusaaren haluttomuuteen luovuttaa tietoja EU-maiden verottajille. Suomi ei olisi halunnut jättää tätä takaporttia auki.
Esityksen mukaan yleiseen tietojenvaihtoon siirrytään viimeistään seitsemän vuotta sen jälkeen, kun direktiivin toimeenpanosta on sovittu.
Siihen asti Luxemburg ja mahdollisesti muutama muu maa saisivat luvan periä ulkomaan kansalaisten korkotuloista lähdeveroja omaan pussiinsa.
Ensimmäisen kahden vuoden siirtymäajan kanssa tämä merkitsee, että tietojenvaihto voisi olla yleisessä käytössä vuonna 2010.
Korkoverotus muodostunut EU:n Iisakin kirkoksi
Kansainvälisten korkotulojen verotus on muodostunut EU:n valtiovarainministerien kestoaiheeksi, josta ei tunnu tulevan valmista millään, vaikka kahvia, tupakkaa ja paperia on kulunut konttikaupalla.
Perustelut sille, että EU:n sisällä ei voisi välttää korkotulojen verotusta siirtämällä rahoja toiseen unionin maahan, ovat mitä yksinkertaisimmat; nykyinen tilanne vääristää sisämarkkinoita.
Saksassa ja Belgiassa tuskaillaan, kun kansalaiset kantavat säästönsä Luxemburgiin tai Sveitsiin, turvaan kotimaansa verottajalta. Menetetyistä miljardeista ei ole luotettavaa arviota.
EU-maat ovat yrittäneet tehdä asiasta päätöstä jo vuosia, erilaisilla malleilla. Kysymys oli ajankohtainen vuonna 1997, vuonna 1998 ja myös viime vuonna, kun Suomi yritti omalla puheenjohtajakaudellaan saada ratkaisua aikaan.
Silloinkin valtiovarainministerit istuivat yötä myöten huippukokouksen edellä, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Ratkaisun kaatajat ovat vuorotelleet sitä mukaa kun ehdotukset ovat vaihdelleet.
Viime syksynä vastaanhangoittelijat olivat Luxemburg ja erityisesti Britannia, joka pelkäsi tuolloin ajankohtaisen lähdeveromallin tuhoavan Lontoon Cityn aseman kansainvälisenä rahamarkkinoiden keskuksena.
Nyt britit ja Luxemburg ovat muiden mukana ruodussa, mutta boikotoitu Itävalta piti vuorostaan Mustaa Pekkaa kädessään, kunnes suostui kompromissiin.
Kun Itävalta lopulta kuitenkin antoi periksi, saatiin Musta Pekka häädettyä EU:n ulkopuolelle. Nyt sitä pitelee Sveitsi, joka on EU-maiden tärkein kilpailija pankkimarkkinoilla.
Sveitsin hallitus haluaa jatkaa lähentymistään EU:hun, vaikka jäsenyys on todennäköisesti epärealistinen tavoite. Tätä pyrkimystä EU-maat käyttävät hyväkseen painostaakseen myös Sveitsin hyväksymään jonkinlaiset tietojenvaihtosäännöt.
STT-IA
23.6.2000
