Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Vanhojen metsien suojelu - poikki ja pinoon?



Vanhojen metsien suojelu on noussut säännöllisesti otsikoihin erilaisten konfliktien ja tutkimusten nostattamana jo yli kymmenen vuoden ajan.


Kysymys on uudelleen ja edelleen ajankohtainen, sillä ympäristöministeriön tuore selvitys lajistomme kiihtyvästä uhanalaistumisesta vaatii taas huomiota aiheelle.

Vanhoja metsiä eli luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä on eri arvioiden mukaan 800 000-1 700 000 hehtaaria eli 4,5-5,5 prosenttia Suomen metsämaasta.

Niistä arviolta 90 prosenttia sijaitsee valtion mailla ja noin kaksi kolmasosaa on suojeltu. Kokonaisuudessaan Suomen metsämaasta on suojeltu 3,6 prosenttia.

Vanhojen metsien merkitys uhanalaiselle lajistollemme on valtava, koska lähes puolet metsiemme uhanalaisista vaativat vanhoja metsiä elinympäristökseen.

Uhanalaiset metsälajit kaipaavat sellaisia luonnonmetsän piirteitä kuten suojaisa pienilmasto ja lahopuujatkumo, joita talousmetsistä ei löydy.


Suojeluohjelmat vajaita - lajit taantuvat

Ratkaisua luonnonmetsien suojeluongelmaan on yritetty viime vuosikymmenellä hakea vanhojen metsien suojeluohjelman ja Natura 2000 -verkoston avulla.

Maa- ja metsätalousministeriö onkin jo leimannut asian loppuunkäsitellyksi. Kiivas keskustelu asian tiimoilla ei kuitenkaan ota laantuakseen eivätkä ekologit ole valmiita allekirjoittamaan Suomen todistusta.

Valitettavasti onkin todettava, että yrityksistä huolimatta suotuisan suojelutason kriteerit eivät vanhojen metsien kohdalla vieläkään täyty.

Lajit jatkavat taantumistaan ja metsäluontomme tulevaisuus näyttää huolestuttavalta. Esimerkiksi vanhan metsän piirteitä elinympäristössään vaativa metso on taantunut kolmessa vuosikymmenessä peräti 70 prosenttia.

Suojelujärjestöt ja ekologit ovat kansainvälisesti kritisoineet Suomen luonnonmetsien suojelun puutteellisuutta. Myös EU vaatii täydennyksiä Naturaan vanhojen metsien eli boreaalisten luonnonmetsien luontotyypin osalta.


Metsähallituksella hankala kaksoisrooli

Mikä on siis mennyt suojelussa vikaan? Keskeinen kompastuskivi suojeluohjelmien onnistumisen tiellä on ollut metsähallituksen ongelmallinen rooli.

Metsähallituksen tulisi pystyä samanaikaisesti yhtäältä tuottamaan rahaa valtiolle ja toisaalta varmistamaan hyödyntämiensä luonnonvarojen kestävä käyttö. Etenkin äärimmilleen kiristettyjen tuloutustavoitteiden vallitessa yhtälö on osoittautunut mahdottomaksi ratkaista.

Valtionmaiden osalta taloudelliset tekijät ovat suojelualueiden valinnassakin ajaneet luonnontieteellisten perustelujen ohi.

Tästä johtuen moni lajistoltaan Suomen parhaimmistoa edustava vanhan metsän kohde on jäänyt suojeluohjelmien ulkopuolelle ja on edelleen jatkuvan hakkuu-uhan alla.


Työpaikkojen menetys suojelun demonina

Luonnonmetsien suojelu on monitahoinen ja ongelmallinen kysymys. Useat suojelemattomista vanhoista metsistä sijaitsevat alueilla, joilta rakennemuutos ja mm. metsätalouden automaatio ovat vieneet kohtuuttomasti työpaikkoja. Suojelu on helppo demonisoida turhauttavan kehityksen alkujuureksi.

Luontojärjestöjen tärkeimpinä pitämiä suojelemattomia vanhan metsän kohteita on kuitenkin korkeintaan 200 000 hehtaaria, eli kysymys on yhden prosentin lisäsuojelusta.

Helposti unohtuu, että suojelulla on myös positiivisia taloudellisia vaikutuksia. Luonnontilaisen maiseman muistomerkit vetävät turisteja, ja tämän vetovoiman voi odottaa tulevaisuudessa entisestään kasvavan.


Luonnonmetsien arvot myös kulttuurisia

On hämmentävää, että Suomen kaltaisessa korkeatasoisen ekologisen tietämyksen maassa voidaan edelleen hakata valtionmaiden vanhoja metsiä.

Ympäristöministeri Satu Hassi (vihr.) totesi taannoin, että menetettävät arvot tuntuvat kohtuuttoman suurilta hakkuista saatavan taloudellisen hyödyn rinnalla.

Viimeisten luonnonmetsien myötä olemme riistämässä tulevilta sukupolvilta mahdollisuuden nähdä suomalainen metsä sellaisena, kuin Kultakauden ajan taiteilijat sen näkivät tai Kalevalan tarinoijat kokivat.

Suuri menetys - pieni taloudellinen menestys, sanovat monet. Mutta totutunlainen kehitys muuttaa maailmaamme nopeammin kuin ehdimme ehkä havaitakaan.

Kansallismaisemamme, boreaalinen luonnonmetsä, on kutistunut pirstaleiksi yhden ihmiselämän aikana. Harva on muutosta edes huomannut.


Eduskunnan löydettävä suojelurahat pian

Nyt on eduskunnankin aika ottaa härkää sarvista. Ensisijaisen tärkeä askel vanhojen metsien pelastamiseksi on laskea metsähallituksen tuloutustavoitetta ja hakkuumääriä. Tämä mahdollistaisi arvokkaimpien alueiden suojelun.

Lisäksi tarvitaan pikainen rahoitusohjelma suojelemattomien arvokohteiden arvioimiseksi ja suojelemiseksi. Kovan talouskasvun Suomella on siihen varaa.

Varaa on oltava myös suojelusta aiheutuvien lyhytaikaisten taloudellisten vaikutusten kompensoimiseen etenkin rakennemuutoksen kanssa painiville alueille.

SINI HARKKI
23.6.2000

Kirjoittaja on Luonto-Liiton metsiensuojelun asiantuntija ja ympäristöekonomian opiskelija.


Politiikka -sivulle