Auringossa myrskyää ja radioista kuuluu kummia
Huhtikuussa nähtiin voimakkaita ja värikkäitä revontulia jopa Etelä-Suomessa. Revontulihavaintoja tehtiin samaan aikaan myös Keski-Euroopassa, mikä on todella harvinaista, sillä niin etelässä niitä voi nähdä vain noin kerran kymmenessä vuodessa.Revontulet liittyvät olennaisesti auringon aktiivisuuden jaksolliseen vaihteluun. Auringon aktiivisten huippujen väli on noin 11 vuotta ja tätä jaksoa kutsutaan aurinkovuodeksi.
Elämme tällä hetkellä juuri tällaisen huipun tuntumassa eli olemme lähellä ns. auringonpilkkumaksimia. Edellinen huippu saavutettiin kesäkuussa 1989. Maksimin aikana aurinko säteilee mm. ultraviolettisäteilyä enemmän kuin normaalisti.
Ilmakehä suojelee kuitenkin elämää maapallolla melko hyvin ja suuri osa auringon ylimääräisestä ja haitallisesta säteilystä jää maan kaasukehän yläkerroksiin muodostaen maapallon ympärille tavallista vahvemman ionosfäärin. Ionosfäärin rakenne seuraa tarkoin auringon säteilyn voimakkuuden vaihteluja.
Ionosfäärillä on myös toinen tärkeä tehtävä meidän ihmisten kannalta - se mahdollistaa pitkän matkan radioyhteyksien syntymisen.
Koska elämme pallon päällä, taivaalle tarvitaan joko satelliitti tai heijastava kerros radioyhteyksiä varten. Muussa tapauksessa radioaallot eivät tule takaisin maanpinnalle, vaan jatkavat matkaansa avaruuteen.
Ionosfäärin kerroksia on neljä, ja niistä käytetään kirjainnimityksiä D-, E-, F1- ja F2-kerrokset. Alimpana on D-kerros, joka sijaitsee 60-100 km:n korkeudessa. D-kerroksen merkitys radioliikenteelle on kuitenkin lähinnä haitallinen, sillä se toimii vain harvoin heijastimena, mutta sitäkin useammin vain radioaallon jarruna.
Aurinkopilkut sotkevat ionosfäärin ja radiot
Auringon massapurkausten seurauksena maapallon ilmakehään kohdistuu voimakas hiukkasvirta, joka saa ionosfäärin häiriintyneeseen tilaan. Silloin myös radioliikenteessä esiintyy häiriöitä.
Hiukkasvirta on tihein maapallon magneettisten napojen kohdalla. Hiukkaset muodostavat maan molempien napojen yläpuolelle rengasmaiset alueet, ns. revontulivyöhykkeet. Näiden renkaiden läheisyydessä revontulia näkee useammin ja runsaammin.
Ovaalialue on myös erityisen altis ionosfääri- ja radiohäiriöille. Nimittäin auringon koronasta lähtevät suihkut aiheuttavat revontulien lisäksi myös voimakkaita maan magneettikentän vaihteluita. Sen seurauksena radioasemien signaalit heikkenevät ja yhteyksissä esiintyy katkoksia jopa useiden tuntien ajan.
Häiriöinen tilanne voi uusiutua 27 päivän kuluttua eli kun aurinko on pyörähtänyt kerran akselinsa ympäri.
Auringon agressiivisuudella on myös muita seurausvaikutuksia. Voimakkaat magneettiset myrskyt saattavat saada sähköverkot epäkuntoon ja voimakas "aurinkotuuli" voi rikkoa satelliittien herkkiä laitteita. Tällöin myös satelliittiyhteydet saattavat vaurioitua.
Aurinkotuuli kiehtoo radioharrastajia
Oikutteleva aurinko ei aiheuta vain ongelmia, vaan myös mahdollisuuksia radioaalloilla. Kun auringon aktiivisuus äkillisesti kohoaa, maan geomagneettinen kenttä muuttuu rauhattomaksi.
Tämä ilmiö näkyy mm. revontulivyöhykkeen siirtymisenä etelämmäksi, jolloin revontulia näkyy koko Suomessa. Tällöin radioyhteydet Pohjois-Amerikkaan useimmiten katkeavat. Revontulialueen edelleen alentuessa myös eurooppalaisten
asemien kuuluvuus Suomessa heikkenee. Tällöin saattaa tapahtua kummia. Revontulirenkaan eli ovaalivyöhykkeen yläpuolelle syntyy käytävä, jonka kautta Suomeen alkaa tulvia mm. kanadalaisten radioasemien lähetyksiä varsinkin Quebecin alueelta.
Tällaisten häiriökelien aikana on Suomessa kuultu jopa vain 40 watin lampun tehoisia kanadalaisia pienasemia, joita normaalitilanteissa ei voisi kuulla lainkaan.
Tavalliset radionkuuntelijat vain harvoin eksyvät nykyisin radiovastaanottimen ULA -aaltojen ulkopuolelle, joten ns. radiokelit ovat useimmille ihmisille melko tuntematon luonnonilmiö.
Näin kesäaikaan kelivaihteluita voi silti havaita myös ULA: lla ja silloin ei ole mahdotonta, että radiosta kuuluu vieraskielistä puhetta, joka tulee kaukaisen radioaseman lähettämänä.
Magneettinen myrsky avaa oudot radioyhteydet
Tällainen tilanne havaittiin mm. 9. kesäkuuta, jolloin asikkalalainen opettaja Hannu Marjamäki kuunteli haravamallisella antennillaan melko vaivattomasti espanjalaisia ULA-asemia kotonaan Vesivehmaalla.
Ilmiö liittyi melko varmasti samana iltana esiintyneeseen magneettiseen myrskyyn ja ns. aurora- eli revontuliheijastumaan.
Es-kelit ovat parhaimmillaan erittäin vahvoja ja sama asema saattaa kuulua tai näkyä jopa useita tunteja. Paras ajankohta Es-keleille on toukokuusta elokuuhun.
Otollisinta havainnointiaikaa on aamuisin klo 10-12een ja iltaisin klo 18-22:een. Es-keleille on tyypillistä selkeä alueellisuus. Toisinaan kelit vetävät esimerkiksi Italiaan ja sieltä ne saattavat siirtyä Ranskaan ja jo tunnin kuluttua kuuluukin lähetyksiä Brittein saarilta.
Ominaista Es-keleille on, että kuuluva ulkomainen ULA-asema ei välttämättä ole ollenkaan taajuuden suuritehoisin radioasema. Hyvillä keleillä on vastaanotettu vain muutaman watin tehoisia kaukaisia ULA-asemia.
KARI KALLIO
23.6.2000
Kirjoittaja on Lahden Radioharrastajien puheenjohtaja.
