Auringossa myrskyää ja radioista kuuluu kummia
Huhtikuussa nähtiin voimakkaita ja värikkäitä revontulia jopa Etelä-Suomessa. Revontulihavaintoja tehtiin samaan aikaan myös Keski-Euroopassa, mikä on todella harvinaista, sillä niin etelässä niitä voi nähdä vain noin kerran kymmenessä vuodessa.
Revontulet liittyvät olennaisesti auringon aktiivisuuden
jaksolliseen vaihteluun. Auringon aktiivisten huippujen väli on
noin 11 vuotta ja tätä jaksoa kutsutaan aurinkovuodeksi.
Elämme tällä hetkellä juuri tällaisen huipun tuntumassa eli
olemme lähellä ns. auringonpilkkumaksimia. Edellinen huippu
saavutettiin kesäkuussa 1989. Maksimin aikana aurinko säteilee
mm. ultraviolettisäteilyä enemmän kuin normaalisti.
Ilmakehä suojelee kuitenkin elämää maapallolla melko hyvin ja
suuri osa auringon ylimääräisestä ja haitallisesta säteilystä jää
maan kaasukehän yläkerroksiin muodostaen maapallon ympärille
tavallista vahvemman ionosfäärin. Ionosfäärin rakenne seuraa
tarkoin auringon säteilyn voimakkuuden vaihteluja.
Ionosfäärillä on myös toinen tärkeä tehtävä meidän ihmisten
kannalta - se mahdollistaa pitkän matkan radioyhteyksien
syntymisen.
Koska elämme pallon päällä, taivaalle tarvitaan joko satelliitti
tai heijastava kerros radioyhteyksiä varten. Muussa
tapauksessa radioaallot eivät tule takaisin maanpinnalle, vaan
jatkavat matkaansa avaruuteen.
Ionosfäärin kerroksia on neljä, ja niistä käytetään
kirjainnimityksiä D-, E-, F1- ja F2-kerrokset. Alimpana on
D-kerros, joka sijaitsee 60-100 km:n korkeudessa. D-kerroksen
merkitys radioliikenteelle on kuitenkin lähinnä haitallinen, sillä se
toimii vain harvoin heijastimena, mutta sitäkin useammin vain
radioaallon jarruna.
Aurinkopilkut sotkevat
ionosfäärin ja radiot
Auringon massapurkausten seurauksena maapallon ilmakehään
kohdistuu voimakas hiukkasvirta, joka saa ionosfäärin
häiriintyneeseen tilaan. Silloin myös radioliikenteessä esiintyy
häiriöitä.
Hiukkasvirta on tihein maapallon magneettisten napojen
kohdalla. Hiukkaset muodostavat maan molempien napojen
yläpuolelle rengasmaiset alueet, ns. revontulivyöhykkeet.
Näiden renkaiden läheisyydessä revontulia näkee useammin ja
runsaammin.
Ovaalialue on myös erityisen altis ionosfääri- ja radiohäiriöille.
Nimittäin auringon koronasta lähtevät suihkut aiheuttavat
revontulien lisäksi myös voimakkaita maan magneettikentän
vaihteluita. Sen seurauksena radioasemien signaalit
heikkenevät ja yhteyksissä esiintyy katkoksia jopa useiden
tuntien ajan.
Häiriöinen tilanne voi uusiutua 27 päivän kuluttua eli kun
aurinko on pyörähtänyt kerran akselinsa ympäri.
Auringon agressiivisuudella on myös muita seurausvaikutuksia.
Voimakkaat magneettiset myrskyt saattavat saada
sähköverkot epäkuntoon ja voimakas "aurinkotuuli" voi rikkoa
satelliittien herkkiä laitteita. Tällöin myös satelliittiyhteydet
saattavat vaurioitua.
Aurinkotuuli kiehtoo
radioharrastajia
Oikutteleva aurinko ei aiheuta vain ongelmia, vaan myös
mahdollisuuksia radioaalloilla. Kun auringon aktiivisuus äkillisesti
kohoaa, maan geomagneettinen kenttä muuttuu
rauhattomaksi.
Tämä ilmiö näkyy mm. revontulivyöhykkeen siirtymisenä
etelämmäksi, jolloin revontulia näkyy koko Suomessa. Tällöin
radioyhteydet Pohjois-Amerikkaan useimmiten katkeavat.
Revontulialueen edelleen alentuessa myös eurooppalaisten
asemien kuuluvuus Suomessa heikkenee. Tällöin saattaa
tapahtua kummia. Revontulirenkaan eli ovaalivyöhykkeen
yläpuolelle syntyy käytävä, jonka kautta Suomeen alkaa tulvia
mm. kanadalaisten radioasemien lähetyksiä varsinkin Quebecin
alueelta.
Tällaisten häiriökelien aikana on Suomessa kuultu jopa vain 40
watin lampun tehoisia kanadalaisia pienasemia, joita
normaalitilanteissa ei voisi kuulla lainkaan.
Tavalliset radionkuuntelijat vain harvoin eksyvät nykyisin
radiovastaanottimen ULA -aaltojen ulkopuolelle, joten ns.
radiokelit ovat useimmille ihmisille melko tuntematon
luonnonilmiö.
Näin kesäaikaan kelivaihteluita voi silti havaita myös ULA: lla ja
silloin ei ole mahdotonta, että radiosta kuuluu vieraskielistä
puhetta, joka tulee kaukaisen radioaseman lähettämänä.
Magneettinen myrsky avaa oudot radioyhteydet
Tällainen tilanne havaittiin mm. 9. kesäkuuta, jolloin asikkalalainen opettaja Hannu Marjamäki kuunteli
haravamallisella antennillaan melko vaivattomasti espanjalaisia
ULA-asemia kotonaan Vesivehmaalla.
Ilmiö liittyi melko varmasti samana iltana esiintyneeseen
magneettiseen myrskyyn ja ns. aurora- eli
revontuliheijastumaan.
Es-kelit ovat parhaimmillaan erittäin vahvoja ja sama asema
saattaa kuulua tai näkyä jopa useita tunteja. Paras ajankohta
Es-keleille on toukokuusta elokuuhun.
Otollisinta havainnointiaikaa on aamuisin klo 10-12een ja iltaisin
klo 18-22:een. Es-keleille on tyypillistä selkeä alueellisuus.
Toisinaan kelit vetävät esimerkiksi Italiaan ja sieltä ne
saattavat siirtyä Ranskaan ja jo tunnin kuluttua kuuluukin
lähetyksiä Brittein saarilta.
Ominaista Es-keleille on, että kuuluva ulkomainen ULA-asema ei
välttämättä ole ollenkaan taajuuden suuritehoisin radioasema.
Hyvillä keleillä on vastaanotettu vain muutaman watin tehoisia
kaukaisia ULA-asemia.
KARI KALLIO
23.6.2000
Kirjoittaja on Lahden Radioharrastajien puheenjohtaja.
Ajassa -sivulle
|