Fondue on hauskaa talviherkuttelua
Ilta fondue-padan äärellä 1960 ja -70 -luvuilla oli suomalaisille uudenlaista juhlaa. Useimmiten kuumaan öljyyn dipattiin lihasuikaleita ja myöhemmin Alppimatkojen yleistyttyä padassa porisi sveitsiläiseen tyyliin juusto.Uuden vuosituhannen vaihteessa fonduekutsut ovat trendikästä ruokaherkuttelua, jossa entistä monimuotoisemmat maut tarjoavat mahdollisuuden sosiaaliseen askarteluun herkkujen ääressä.
Helsinkiläisessä ravintola Strindbergissä vietettiin taannoin Fondue-viikkoja, jolloin asiakkaat saivat kokkailla itsekseen liha-, kala-, kana-, kasvis- tai juustofondueen parissa.
- Viikot sujuivat oikein hyvin. Yllättävän paljon asiakaskunnassa oli sellaisia, jotka eivät olleet koskaan aiemmin syöneet fondueta. Olisin luullut, että 60- ja 70-luvun nuoret eli nykyiset 50-vuotiaat olisivat tulleet verestämään fondue-muistojaan, totesi ravintola Strindbergin keittiöpäällikkö Kim Pahlus.
- Listan selkeästi suosituin oli perinteinen lihafondue, joka oli härän sisäfilettä, kertoo Palhus teemaviikkojen kulusta.
Seuraavaksi yleisemmin kastettiin haarukan nokassa leipäpaloja juustofonduessa. Palhusin mukaan jälkiruuista suklaafondue pullan ja marjojen kera oli kysytyin, mutta kokeilijoita riitti myös karamelli- ja hedelmäfonduelle.
Fondue syntyi ankarissa talvioloissa
Alunperin fondue syntyi Sveitsissä alppialueiden kylmässä talvi-ilmastossa ja vaikeissa kulkuyhteyksissä. Eristyksiin jäänneissä kylissä ei usein ollut juuri muuta suuhunpantavaa kuin kuivuva leipä, viini ja juusto.
Tarkkaan ottaen fonduen alkuperäiseksi kotiseuduksi on määritelty Sveitsin ranskankielinen alue ja Neuchatelin alue, missä raaka-aineeksi käytettiin gryuere- ja emmenthaljuustoa.
Omanlaisia fonduita ovat myös monet Aasian kylmien alueiden ruuat. Muodikkaan japanilaiskeittiön lihafondueversio on nimeltään shabu-shabu, jossa on paperinohuiksi levyiksi leikattua lihaa, suikaloituja kasviksia ja sieniä maukkaassa lihaliemessä kypsennettyinä. Kastikkeena on soijaa ja wasabia.
Fonduen vanhoihin periaatteisiin kuuluu, ettei itse ruokailun aikana yleensä nautita kylmiä juomia, sillä niiden väitetään haittaavan ruuansulatusta. Makeuttamaton tee, lämmin mehu tai huoneenlämpöinen viini on yksi vaihtoehto. Kirschwasser lienee kuitenkin fonduen perinteisin kyytipoika.
Fonduen nauttimiseen liittyy myös vanha sosiaalinen rituaali: jos ruokailija pudottaa tikustaan herkkupalan fondueastiaan, hänen on annettava pantti. Yleensä sellaiseksi riittää suukko tai illan emännälle tarjottu viinilasillinen.
Riehakkaampia (ja parempia) vinkkejä on tarjolla sarjakuvassa Asterix ja alppikukka.
FF-IA
23.4.2000
