Arvostelijoita piisaa vasemmalla ja oikealla
Kriiseissä ryvettynyt IMF muutospaineiden alla
Ainakin yksi asia yhdistää vapaan markkinatalouden nimiin vannovia oikeistopiirejä ja talouden globalisaatiota vastustavaa vaihtoehtoväkeä. Tämä harvinainen yhteinen piirre
on Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n arvostelu.Tuhannet globaalitalouden vastustajat suunnittelevat kokoontuvansa huhtikuun alussa Washingtoniin osoittamaan mieltään IMF:n ja Maailmanpankin kokousten yhteydessä.
Aktivistit ovat voimiensa tunnossa, koska kaikki muistavat elävästi viime joulukuiset Maailman kauppajärjestön WTO:n vastaiset mellakat Seattlessa.
- Meidän sanomamme on, että IMF ei ole auttanut köyhyyden poistamista maailmasta, vaan pahentanut tilannetta, amerikkalaisaktivisti Kevin Danaher julisti viime viikolla.
IMF:n tavanomaisia asiakkaita ovat talouskriiseihin ajautuneet kehitysmaat ja siirtymätaloudet. Kun IMF antaa kurimukseen ajautuneille valtioille hätäapua, se lyö tavallisesti pöytään tiukat talousohjelmat.
Köyhien maiden asemasta huolestuneiden mukaan IMF:n hevoskuurit kärjistävät kriisimaiden sosiaalisia ongelmia ja syventävät kansalaisten hätää.
Toiselta laidalta IMF:ää möyhivät markkinavapauden äänitorvet. He eivät globaalitalouden vastustajien tavoin kokoonnu kaduille mellakoimaan, vaan kirjoittelevat arvovaltaisiin talouslehtiin artikkeleja, pitävät puheita ja jakavat haastatteluja.
Oikeistolainen, useimmiten amerikkalaislähtöinen IMF-kritiikki ei syytä valuuttarahastoa köyhien maiden kurjistamisesta.
Arvostelun kärki suunnataan siihen, että IMF sotkee normaaleja markkinatalouden pelisääntöjä pelastaessaan sijoittajat, jotka pistävät surutta rahaa kehittyviin talouksiin ja nostavat talouskriisin puhjetessa kätensä pystyyn.
Pääjohtajanimitys vaati vääntöä
Viime viikot ovat osoittaneet, että IMF:n käytäntöihin tyytymättömiä riittää myös valuuttarahaston tärkeimpien maiden hallituksissa.
Tämä tuli esille, kun IMF:lle ryhdyttiin hakemaan uutta pääjohtajaa tehtävästään vetäytyvän ranskalaisen Michel Camdessus`n tilalle. Peli oli kovempaa ja tiukempaa kuin etukäteen olisi voinut kuvitella.
Perinteisesti IMF:n pääjohtajan paikka kuuluu eurooppalaiselle. Valuuttarahaston aisaparia Maailmanpankkia taas johtaa amerikkalainen.
Tällä kertaa Euroopan ensimmäinen pääjohtajaehdokas, Saksan apulaisvaltiovarainministeri Caio Koch-Weser ei kelvannut amerikkalaisille. Vasta toinen vaihtoehto, niin ikään saksalainen Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtaja Horst Köhler hyväksyttiin Yhdysvalloissa.
IMF ei kuitenkaan ole enää pelkästään eurooppalaisten ja amerikkalaisten instituutio, vaan sen johtopaikasta ovat muutkin kiinnostuneita, lukeutuuhan IMF keskeisiin valtatekijöihin maailmantaloudessa.
Etenkin Japani, jonka maksuosuudet valuuttarahastossa ovat toiseksi suurimmat Yhdysvaltain jälkeen, haluaa suurempaa roolia.
Tällä kertaa japanilaisten ehdokkaalla Eisuke Sakakibaralla ei ollut jakoja pääjohtajaksi, mutta nousevan auringon maassa ei olla sanottu viimeistä sanaa.
- Japani ei aio vastaisuudessa katsoa hiljaa sivusta, kun Eurooppa varaa itselleen IMF:n pääjohtajan paikan, Japanin pääministerin Keizo Obuchin edustaja totesi viime viikolla uutistoimisto AP:n mukaan.
IMF:n palattava juurilleen
Amerikkalaisekonomisti Jeffrey Sachs kuuluu niihin, jotka ovat viime vuosina pohdiskelleet ahkerasti IMF:n roolia ja toimintaa. Sachs oli demokraattien mandaatilla kokoamassa Yhdysvaltain kongressille ns. Meltzerin komitean mietintöä IMF:n uudistamisesta.
Valuuttarahaston pääjohtajavalinnoista Sachs on lausunut mielipiteitä, jotka eivät välttämättä ilahduta kaikkia IMF:n mahtimaita.
Hänen mielestään valuuttarahaston johtoon voitaisiin valita sellainen kehitys- tai siirtymätalousmaan edustaja, jolla on omakohtaista kokemusta talouskriisien hoidosta. Tällaisella henkilöllä olisi tarvittavaa käytännön tuntumaa asioihin.
Toiminnassaan IMF:n pitäisi Sachsin mukaan palata vanhoille juurilleen. Tällöin se keskittyisi myöntämään lyhytaikaisia luottoja vaikeuksiin ajautuneille maille ja pesisi kätensä pitkäaikaisista lainajärjestelyistä. Samalla kaikkein köyhimpien maiden velat annettaisiin anteeksi.
Vaikka IMF:n maine on viime vuosina tahriintunut, Sachs näkee sen jatkossakin merkittävänä toimijana maailmantaloudessa. Samalla Sachs kuitenkin korostaa, että IMF:n pitää luopua yrityksistä ohjata taustalta kehitysmaiden taloudenpitoa.
Hätärahoitukselle täytyy asettaa selvät ennakkoehdot jo edeltä käsin sen sijaan, että yritettäisiin sopia niistä sitten kun pahin on jo tapahtunut.
STT-MH
24.3.2000
