IMF tarvitsee uusia talouspoliittisia visioita
Maailman valuuttarahastoa (IMF) vuodesta 1987 johtanut Michel Camdessus jätti virkansa helmikuussa 2000, kesken viimeisen kautensa. Hän oli valuuttarahaston seitsemäs ja pisimpään palvellut johtaja. Torstaina hänen seuraajakseen valittiin Horst Köhler, jolta odotetaan uusia otteita.
Maailman lehdet olivat täynnä arvailuja Camdessus'n
seuraajasta. The New York Times kommentoi marraskuun 10.
päivänä, että "koska IMF:stä on tullut niin mahtava poliittinen
voima maailman näyttämöillä, niin kamppailu siitä kuka saa
hallitakseen Camdessus'n suureellisen toimiston, tulee olemaan
kiivas".
Camdessus'n upea näköalatoimisto sijaitsee Washingtonissa
Valkoisen Talon ja Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reservin
välissä. Perinteisesti tuota toimistoa on hallinnut
eurooppalainen finanssipoliitikko, useimmiten ranskalainen.
Maailmantaloutta hallitaan Washingtonista. Yhdysvallat
kontrolloi suurempien maiden taloudellisia huippukokouksia.
Myös IMF:n ja Maailmanpankin päämajat ovat Washingtonissa.
Maailmanpankkia johtajana toimii Australiassa syntynyt
Yhdysvaltain kansalainen, investointipankkiiri James D.
Wolfensohn. Hänet valittiin uudelleen tehtäväänsä syyskuussa
1999.
Camdessus'n seuraaja IMF:ssä on ollut kiivaiden
spekulaatioiden kohde. Valitaanko tällä kertaa saksalainen
ranskalaisen sijaan?
Toden totta, saksalainen Caio Koch Weiser - huippuvirkamies
Saksan valtionvarainministeriöstä - ilmaantui tärkeimmäksi
eurooppalaiseksi kilpailijaksi.
Liittokansleri Gerhard Schröder ajoi suosikkiaan virkaan kuin käärmettä pyssyyn.
- Saksan
paino maailmantaloudessa edellyttää suurempaa edustusta
huippuviroissa kuin Saksalla on tähän asti ollut.
Angloamerikkalaiset kommentaattorit ovat muistaneet
huomauttaa, että uusi, itsevarmempi ja myös vaativampi Saksa
hakee pysyvää paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa, boikotoi
EU:n huippukokouksia, joissa ei ole tulkkausta saksaksi ja että
Saksa on yrittänyt aktiivisesti suojata omaa teollisuuttaan
ulkomaisilta valtausyrityksiltä.
USA:n vastustuksen takia Saksa nosti 8. maaliskuuta esille
uuden tarjokkaan, Horst Köhlerin, joka on Euroopan
jälleenrakennuspankin johtaja ja Saksan entinen
valtionvarainministeri.
Köhler valittiin torstaina
IMF:n uudeksi
pääjohtajaksi. Rahaston johtokunta oli Köhlerin
valinnasta yksimielinen, kerrottiin kokouslähteistä
Washingtonissa.
Köhler, 57, siirtyy IMF:n johtoon Lontoossa
päämajaansa pitävän Euroopan jälleenrakennus-
ja kehityspankin (EBRD) johdosta.
Markkinaoikeiston syytökset
On kulunut hieman yli kuukausi siitä, kun Camdessus astui syrjään.
Kiistat seuraajasta ovat kuitenkin johtaneet myös sisällölliseen
väittelyyn.
Oikeisto Yhdysvaltain kongressissa kuvittelee, että
Camdessus on edustanut "ranskalaista sosialismia". Näiden
talousliberalistien mukaan "vapaiden markkinavoimien"
toimintaan pitää puuttua mahdollisimman vähän.
IMF on hoitanut rahamarkkinoiden kriisejä järjestämällä lainoja,
joilla vaikeuksiin joutuneet sijoittajat on pelastettu.
Amerikkalaisen oikeiston mielestä tämä kannustaa
vastuuttomaan riskinottoon. Vapaiden markkinavoimien pitää
antaa hävittää epärationaaliset toimijat.
Yhdysvaltain valtionvarainministeri Lawrence Summers on
esittänyt, että IMF:n pitäisi keskittyä enemmän lyhyen
tähtäimen toimintaan kuten alunperin oli tarkoitus. Lainat pitää
maksaa nopeammin takaisin, eikä "tuhlailevaa
hyvinvoinvaltipolitiikkaa pidä rahoittaa lainkaan".
Kongressin asettaman Meltzer-komission uunituore raportti
esittää, että kaikkien köyhimpien maiden (sinänsä mitättömät)
velat pitää antaa anteeksi. Samalla IMF ja Maailmanpankki
pitää ajaa alas. Valtioiden tulisi turvautua ennen kaikkea
yksityiseen pääomaan.
Lisäksi vain ne maat, jotka ovat
harjoittaneet kurinalaista, oikeaoppista talouspolitiikkaa, ovat
oikeutettuja tukeen valuuttakriiseissä. Oikeisto haluaa
maailman, jossa mikään ei pidättele USA:ta ja vapaita
markkinoita.
Uudessa kirjassaan The Globalisation Gamble (1999) Peter
Gowan kuitenkin esittää, että Reaganin hallinto keksi jo
1980-luvun alussa, kuinka hyödyllinen IMF voi olla.
Ensin
painostetaan kaikkia "vapauttamaan" rahamarkkinat. Sitten
länsimaiset suursijoittajat voivat operoida kaikkialla
maailmassa, usein suuria riskejä ottaen.
Välillä riskit tuovat suuria voittoja. Jos riskit johtavatkin
katastrofiin, niin IMF pelastaa tilanteen, useimmiten lähes ilman
mitään kustannuksia Yhdysvalloille. Aasian kriisin jälkeen New
Yorkin pörssi kukoisti ja suuret länsimaiset pankit saivat
ennätysvoittoja valuutanvaihdosta.
Camdessus on toiminut oikeaoppisesti. Joko amerikkalainen
oikeisto uskoo sokeasti ideologiaansa tai sitten se vain pyrkii
oikeuttamaan "maltillisemman" hallituksen toimia luomalla
asetelman, jossa hallitus edustaa järkeä ja yhteistoimintaa. Ja
kuka nyt ei tukisi järkeä ja yhteistoimintaa?
Dollari ja ääni
Kiistat Camdessus'n seuraajasta perustuvat oletukseen, että
ne joilla on paljon rahaa, ovat oikeutettuja tekemään
päätökset. Esimerkiksi Schröder uskoo, että Saksa on
oikeutettu IMF:n johtopaikkaan, koska Saksa on taloudellisesti
niin suuri.
IMF:n päätöksentekoperiaatteena on "dollari ja ääni".
1800-luvulla vain rikkailla valkoisilla miehillä oli ääni. Tässä
suhteessa IMF, joka nykyään päättää yksinvaltaisesti melkein
puolen maailman talouspolitiikasta, edustaa paluuta
menneisyyteen.
Ehkä tilanne on vieläkin pahempi? Mailla, joiden väestö
kurjistuu ja kuolee säästöohjelmien kourissa, ei ole sananvaltaa
IMF:ssä - ei edes maiden harvalukuisella eliitillä, jolla on usein
miljoonaomaisuus.
Vähäisen rahavallan keskittyminenkään ei
auta köyhiä maita, päätöksentekoon ei kuitenkaan ole mitään
asiaa.
Camdessus takinkääntäjä?
Camdessus piti viimeisen puheensa IMF:n johtajana
Bangkokissa, Thaimaassa 13. helmikuuta, UNCTAD:in 10.
kokouksessa. Yksinäinen mielenosoittaja onnistui pääsemään
turvajärjestelmien läpi ja lyömään kakun Camdessus'n kasvoihin
muistutukseksi "mitä hänestä ja IMF:stä ajatellaan".
Camdessus'n puheessa oli kuitenkin uusi sävy. Nyt hän selittää
kuinka rahamarkkinoiden epävakaus ja poissulkemiset ovat
edesauttaneet köyhimpien "julman tilanteen" syntymistä.
Monien ihmisten ahdistukseen ja kurjuuteen on olemassa
"vakavia syitä".
- Markkinat voivat epäonnistua monin tavoin,
edes taloudellinen kasvu itsessään ei riitä. Kasvu voi johtaa
myös luonnon tai arvokkaan sosiaalisen pääoman ja
kulttuuristen arvojen tuhoutumiseen, hän sanoi.
Seuraavan päivän etusivun uutisessa International Herald
Tribune sivuutti nämä pointit ja kiinnitti päähuomionsa
Camdessun'n vakavaan varoitukseen: "Jos mitään ei tehdä,
voivat finanssikriisit toistua entistä vakavampina".
Martin Khor, Malesiassa toimivan kolmannen maailman
verkoston johtaja, korosti kommentissaan, että juuri IMF:n
vaatima politiikka on johtanut romahduksiin ja finanssikriiseihin.
Tarvittaisiin IMF:n politiikan läpinäkyvyyttä ja sen
demokraattista kontrollia. Ja uudenlaisia, rakentavia
talouspoliittisia visioita.
HEIKKI PATOMÄKI
24.3.2000
Kirjoittaja toimii kansainvälisten suhteiden apulaisprofessorina Nottingham Trent yliopistossa Iso-Britanniassa.
Talous -sivulle
|