Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







IMF tarvitsee uusia talouspoliittisia visioita



Maailman valuuttarahastoa (IMF) vuodesta 1987 johtanut Michel Camdessus jätti virkansa helmikuussa 2000, kesken viimeisen kautensa. Hän oli valuuttarahaston seitsemäs ja pisimpään palvellut johtaja. Torstaina hänen seuraajakseen valittiin Horst Köhler, jolta odotetaan uusia otteita.


Maailman lehdet olivat täynnä arvailuja Camdessus'n seuraajasta. The New York Times kommentoi marraskuun 10. päivänä, että "koska IMF:stä on tullut niin mahtava poliittinen voima maailman näyttämöillä, niin kamppailu siitä kuka saa hallitakseen Camdessus'n suureellisen toimiston, tulee olemaan kiivas".

Camdessus'n upea näköalatoimisto sijaitsee Washingtonissa Valkoisen Talon ja Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reservin välissä. Perinteisesti tuota toimistoa on hallinnut eurooppalainen finanssipoliitikko, useimmiten ranskalainen.

Maailmantaloutta hallitaan Washingtonista. Yhdysvallat kontrolloi suurempien maiden taloudellisia huippukokouksia. Myös IMF:n ja Maailmanpankin päämajat ovat Washingtonissa.

Maailmanpankkia johtajana toimii Australiassa syntynyt Yhdysvaltain kansalainen, investointipankkiiri James D. Wolfensohn. Hänet valittiin uudelleen tehtäväänsä syyskuussa 1999.

Camdessus'n seuraaja IMF:ssä on ollut kiivaiden spekulaatioiden kohde. Valitaanko tällä kertaa saksalainen ranskalaisen sijaan?

Toden totta, saksalainen Caio Koch Weiser - huippuvirkamies Saksan valtionvarainministeriöstä - ilmaantui tärkeimmäksi eurooppalaiseksi kilpailijaksi.

Liittokansleri Gerhard Schröder ajoi suosikkiaan virkaan kuin käärmettä pyssyyn.
- Saksan paino maailmantaloudessa edellyttää suurempaa edustusta huippuviroissa kuin Saksalla on tähän asti ollut.

Angloamerikkalaiset kommentaattorit ovat muistaneet huomauttaa, että uusi, itsevarmempi ja myös vaativampi Saksa hakee pysyvää paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa, boikotoi EU:n huippukokouksia, joissa ei ole tulkkausta saksaksi ja että Saksa on yrittänyt aktiivisesti suojata omaa teollisuuttaan ulkomaisilta valtausyrityksiltä.

USA:n vastustuksen takia Saksa nosti 8. maaliskuuta esille uuden tarjokkaan, Horst Köhlerin, joka on Euroopan jälleenrakennuspankin johtaja ja Saksan entinen valtionvarainministeri.

Köhler valittiin torstaina IMF:n uudeksi pääjohtajaksi. Rahaston johtokunta oli Köhlerin valinnasta yksimielinen, kerrottiin kokouslähteistä Washingtonissa.

Köhler, 57, siirtyy IMF:n johtoon Lontoossa päämajaansa pitävän Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johdosta.


Markkinaoikeiston syytökset

On kulunut hieman yli kuukausi siitä, kun Camdessus astui syrjään. Kiistat seuraajasta ovat kuitenkin johtaneet myös sisällölliseen väittelyyn.

Oikeisto Yhdysvaltain kongressissa kuvittelee, että Camdessus on edustanut "ranskalaista sosialismia". Näiden talousliberalistien mukaan "vapaiden markkinavoimien" toimintaan pitää puuttua mahdollisimman vähän.

IMF on hoitanut rahamarkkinoiden kriisejä järjestämällä lainoja, joilla vaikeuksiin joutuneet sijoittajat on pelastettu. Amerikkalaisen oikeiston mielestä tämä kannustaa vastuuttomaan riskinottoon. Vapaiden markkinavoimien pitää antaa hävittää epärationaaliset toimijat.

Yhdysvaltain valtionvarainministeri Lawrence Summers on esittänyt, että IMF:n pitäisi keskittyä enemmän lyhyen tähtäimen toimintaan kuten alunperin oli tarkoitus. Lainat pitää maksaa nopeammin takaisin, eikä "tuhlailevaa hyvinvoinvaltipolitiikkaa pidä rahoittaa lainkaan".

Kongressin asettaman Meltzer-komission uunituore raportti esittää, että kaikkien köyhimpien maiden (sinänsä mitättömät) velat pitää antaa anteeksi. Samalla IMF ja Maailmanpankki pitää ajaa alas. Valtioiden tulisi turvautua ennen kaikkea yksityiseen pääomaan.

Lisäksi vain ne maat, jotka ovat harjoittaneet kurinalaista, oikeaoppista talouspolitiikkaa, ovat oikeutettuja tukeen valuuttakriiseissä. Oikeisto haluaa maailman, jossa mikään ei pidättele USA:ta ja vapaita markkinoita.

Uudessa kirjassaan The Globalisation Gamble (1999) Peter Gowan kuitenkin esittää, että Reaganin hallinto keksi jo 1980-luvun alussa, kuinka hyödyllinen IMF voi olla.

Ensin painostetaan kaikkia "vapauttamaan" rahamarkkinat. Sitten länsimaiset suursijoittajat voivat operoida kaikkialla maailmassa, usein suuria riskejä ottaen.

Välillä riskit tuovat suuria voittoja. Jos riskit johtavatkin katastrofiin, niin IMF pelastaa tilanteen, useimmiten lähes ilman mitään kustannuksia Yhdysvalloille. Aasian kriisin jälkeen New Yorkin pörssi kukoisti ja suuret länsimaiset pankit saivat ennätysvoittoja valuutanvaihdosta.

Camdessus on toiminut oikeaoppisesti. Joko amerikkalainen oikeisto uskoo sokeasti ideologiaansa tai sitten se vain pyrkii oikeuttamaan "maltillisemman" hallituksen toimia luomalla asetelman, jossa hallitus edustaa järkeä ja yhteistoimintaa. Ja kuka nyt ei tukisi järkeä ja yhteistoimintaa?


Dollari ja ääni

Kiistat Camdessus'n seuraajasta perustuvat oletukseen, että ne joilla on paljon rahaa, ovat oikeutettuja tekemään päätökset. Esimerkiksi Schröder uskoo, että Saksa on oikeutettu IMF:n johtopaikkaan, koska Saksa on taloudellisesti niin suuri.

IMF:n päätöksentekoperiaatteena on "dollari ja ääni". 1800-luvulla vain rikkailla valkoisilla miehillä oli ääni. Tässä suhteessa IMF, joka nykyään päättää yksinvaltaisesti melkein puolen maailman talouspolitiikasta, edustaa paluuta menneisyyteen.

Ehkä tilanne on vieläkin pahempi? Mailla, joiden väestö kurjistuu ja kuolee säästöohjelmien kourissa, ei ole sananvaltaa IMF:ssä - ei edes maiden harvalukuisella eliitillä, jolla on usein miljoonaomaisuus.

Vähäisen rahavallan keskittyminenkään ei auta köyhiä maita, päätöksentekoon ei kuitenkaan ole mitään asiaa.


Camdessus takinkääntäjä?

Camdessus piti viimeisen puheensa IMF:n johtajana Bangkokissa, Thaimaassa 13. helmikuuta, UNCTAD:in 10. kokouksessa. Yksinäinen mielenosoittaja onnistui pääsemään turvajärjestelmien läpi ja lyömään kakun Camdessus'n kasvoihin muistutukseksi "mitä hänestä ja IMF:stä ajatellaan".

Camdessus'n puheessa oli kuitenkin uusi sävy. Nyt hän selittää kuinka rahamarkkinoiden epävakaus ja poissulkemiset ovat edesauttaneet köyhimpien "julman tilanteen" syntymistä. Monien ihmisten ahdistukseen ja kurjuuteen on olemassa "vakavia syitä".

- Markkinat voivat epäonnistua monin tavoin, edes taloudellinen kasvu itsessään ei riitä. Kasvu voi johtaa myös luonnon tai arvokkaan sosiaalisen pääoman ja kulttuuristen arvojen tuhoutumiseen, hän sanoi.

Seuraavan päivän etusivun uutisessa International Herald Tribune sivuutti nämä pointit ja kiinnitti päähuomionsa Camdessun'n vakavaan varoitukseen: "Jos mitään ei tehdä, voivat finanssikriisit toistua entistä vakavampina".

Martin Khor, Malesiassa toimivan kolmannen maailman verkoston johtaja, korosti kommentissaan, että juuri IMF:n vaatima politiikka on johtanut romahduksiin ja finanssikriiseihin.

Tarvittaisiin IMF:n politiikan läpinäkyvyyttä ja sen demokraattista kontrollia. Ja uudenlaisia, rakentavia talouspoliittisia visioita.

HEIKKI PATOMÄKI
24.3.2000

Kirjoittaja toimii kansainvälisten suhteiden apulaisprofessorina Nottingham Trent yliopistossa Iso-Britanniassa.


Talous -sivulle