Valta vaihtui Taiwanilla

Kiina pitää Taiwania pelkästään kapinallisena maakuntana, joka ennemmin tai myöhemmin yhdistetään emämaahan.

Kiinan yritykset vaikuttaa pelottelutaktiikalla Taiwanin asioihin eivät ole aiemmin toimineet, eikä uhkailuista ollut apua viime lauantaina presidentinvaaleissakaan. Vastoin Kiinan toiveita taiwanilaiset valitsivat presidentikseen Chen Shui-bianin.

Kiina aloitti kampanjansa helmikuun loppupuolella vaatimalla yhdistymisneuvottelujen aloittamista voimakäytön uhalla. Jotkut tarkkailijat pitivät tätä muutoksena maan politiikassa. Kiina on aiemmin uhannut ryhtyä sotilaallisia toimiin vain, jos Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai jos jokin vieras valtio miehittää sen.

Taiwanin uhkailu kiihtyi vaalien lähestyessä. Vielä perjantaina päivää ennen vaaleja kiinalaiset puhuivat pikaisten sotatoimien mahdollisuudesta, jos Demokraattisen edistyspuolueen ehdokas, Taiwanin itsenäisyyttä kannattava Chen voittaa vaalit.

Kiinalle mieluinen ehdokas olisi ollut James Soong. Hän oli parikymmentä vuotta Taiwanin valtapuolueen Kuomintangin johtavia hahmoja, mutta joutui puolueen kanssa riitoihin ja alkoi vetää omaa riippumatonta, Kiinalle myönteistä vaalikampanjaansa.

Itsenäisyysmies Chen sai äänistä 39 prosenttia. Lähes yhtä paljon ääniä - eli 37 prosenttia - sai kiinalaisten suosikki Soong. Heikoimmin vaaleissa menestyi valtaapitävän Kuomintangin ehdokas, varapresidentti Lien Chan, joka sai vain 23 prosenttia äänistä.

Historia ei opeta kenellekään mitään

Neljä vuotta sitten edellissä vaaleissa kävi Kiinalle yhtä köpelösti. Silloin Kiina yritti estää taiwanilaisia valitsemasta uudelleen presidentti Lee Teng-huita sotaharjoituksilla, joissa harjoiteltiin maihinnousua ja tehtiin ohjustestejä Taiwanin salmessa.

Kiinan toimilla oli kuitenkin Kiinalle vain kielteisiä seurauksia. Taiwanilaiset äänestivät selkeästi Leen presidentiksi maansa ensimmäisissä demokraattisissa presidentinvaaleissa. Lisäksi Yhdysvalloissa huolestuttiin Kiinan sotaharjoituksista niin, että Taiwania suojelemaan lähetettiin sotilasyksiköitä.

Tällä kertaa Kiinan uhkaa ei pidetty tosiasiassa suurena. Kiinan joukot eivät useimpien tarkkailijoiden mukaan ole suuresta miesvahvuudestaan huolimatta siinä kunnossa, että niillä kyettäisiin valloittamaan Taiwanin saari.

Taiwanin armeija asetettiin valmiustilaan, mutta mitään joukkojensiirtoja ei tehty Kiinassa eikä Taiwanissa. Yhdysvallat esitti kiinalaisten uhkailujen takia suuren huolestumisensa, mutta ei lähettänyt joukkojaan tai sota-aluksia alueelle.

Kiinan sotaintoa hillitseviä tekijöitä

Kiinan intoa hillitsee The Economistin mielestä moni asia. Mitä enemmän Kiina uhkailee, sitä enemmän saattaa Taiwan innostua itsenäisyydestä. Lisäksi amerikkalaisten mielipiteillä ovat tänä vuonna suuri merkitys kiinalaisille, sillä Yhdysvaltain kongressissa käsitellään tänä vuonna kahta Kiinalle tärkeää lakiehdotusta.

Senaatissa on parhaillaan käsiteltävänä asetus, joka vahvistaisi sotilaallisia siteitä Taiwaniin. Clintonin hallinto vastustaa ehdotusta, mutta ehdotus menee varmasti läpi, jos Kiina herättää toimillaan amerikkalaisten politiikkojen suuttumuksen.

Myöhemmin ensi kesänä kongressin pitäisi hyväksyä pysyvästi normaalit kauppasuhteet Kiinan kanssa. Tämä on välttämätöntä, jos Kiina haluaa kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n jäseneksi.

The Economistissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että Kiina ei asettanut helmikuussa neuvotteluvaatimukselleen mitään aikarajaa. Kiina ei myöskään ole vaatinut presidentti Leen viimevuotisten valtiopuheiden julkista peruutusta.

Eikä se ole edellyttänyt, että neuvottelut pitäisi aloittaa ennen muiden, esimerkiksi taloudellisten kysymysten käsittelyä. Lisäksi Kiina tarjoutui helmikuussa keskustelemaan Taiwanin kanssa tasa-arvoiselta pohjalta.

Kiinan armeija on myös kovin heikko. Armeijan budjettia kasvatetaan jatkuvasti, mutta joidenkin tarkkailijoiden mukaan siitä ei ole Taiwanin valloitukseen vielä kymmeneen vuoteen. Taiwanin kysymyksen esiinottamisen taustalla saattaa hyvinkin olla Kiinan armeijan johto, joka kaipaa lisää rahaa.

Kiinan hallituksen tiedottajan mukaan tosin on luonnollista, että Hongkongin ja Macaon palauttamisen jälkeen kiinalaiset haluavat ratkaista nopeasti myös Taiwanin ongelman.

Ulkoista maltillisuutta, sisäistä ristiriitaa?

Kiinaa on näissä vaaleissa ehkä lohduttanut se, että kaikki presidenttiehdokkaat, mukaanlukien jopa itsenäisyysmies Chen, olivat kannanotoissaan Kiinaa kohtaan maltillisempia kuin väistyvä presidentti Lee Teng-hui. Hän raivostuttti Kiinan johtajat viime vuonna puheillaan valtioiden välisistä suhteista.

Chenin Demokraattisen edistyspuolueen päämääränä on Taiwanin itsenäistyminen, mutta vaalikampanjan aikana Chen esitti huomattavasti sovinnollisempia puheenvuoroja. Eräs syy lienee se, että taiwanilaiset äänestäjät eivät ole kovin innostuneita saaren ajamisesta sotilaalliseen konfliktiin Kiinan kanssa.

Chen on myös kiinnostunut kauppasuhteiden parantamisesta Kiinan kanssa, ja heti vaalien jälkeen hän ehdotti Kiinan johdolle huippukokousta rauhasta. Chen haluaa olla sovitteleva joka suuntaan, ja hän esitti myös Kuomintangille vetoomuksen poliittisesta yhteistyöstä.

Taiwanissa on viime vuosina vallinnut poliittinen konsensus. Kahdesti presidentiksi valittu Lee veti määrätietoisesti maan demokratisoitumisohjelmaa ja pyrki taloudellisiin uudistuksiin. Näistä tavoitteista on maassa vallinnut laaja yksimielisyys. Tulevaisuudessa on kuitenkin odotettavissa ristiriitoja, kun Kuomintangin poliittista ja taloudellista valta-asemaa pitäisi ryhtyä purkamaan.

Kuomintang ei luovu vallasta helposti

Valta on Taiwanilla ollut tiukasti Kansallispuolueen eli Kuomintangin käsissä siitä lähtien, kun Tsiang Kai-shek joutui vuonna 1949 vetäytymään saarelle kärsittyään tappion Mao Tse-tungin kommunisteille.

Tänä aikana puolue on rakentanut itselleen mahtavan talousimperiumin. Sen arvo on the Economistin mukaan 20 miljardia dollaria. Puolue omistaa holding-yhtiöiden kautta osake-enemmistön ainakin 30 suuressa yrityksessä ja vähemmistöosakkuuksia sillä on 300:ssa muussa yrityksessä.

Monet Kuomintangin politiikoista ja julkishallinnon virkamiehistä ovat pahasti korruptoituneita. Sanotaan, että saarta hallitsee puolueen politiikkojen, valtionrahastojen ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteenliittymä.

Maa selvisi Aasian talouskriisistä säikähdyksellä, mutta uudistuksiin on silti tarvetta. Ennen kaikkea Kuomintangin talousimperiumi pitäisi purkaa.

Vaikka vaalitappion turhauttamat puolueen kannattajien järjestivät alkuviikosta puolueen vastaisia mellakoita, on Kuomintangin asema kuitenkin edelleen erittäin vahva.

Vasta 49-vuotias Chen osoitti tarmokkuutensa Taipein pormestarina muutama vuosi sitten, mutta hänellä ei tule olemaan helppoa maan presidenttinä, varsinkin jos Pekingin kommunistijohtajat jatkavat vihanpitoaan häntä vastaan.

HEIKKI JANTUNEN
24.3.2000

ulkomaat -sivulle