Keskoslasten vanhempia tuetaan sairaalassa ja kotioloissa

Perhetyöntekijät vastaavat vauvaperheiden erityistarpeisiin

Tämän on havainnut Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, joka on alkanut kouluttaa sairaaloihin perhetyöntekijöitä vauvaperheiden erityistarpeisiin.

Tämän ns. Kiikku-perhetyömallin kehittämisessä seitsemän vuoden kokeiluvaihe on nyt takana, ja perhetyöpalveluja on saatavilla viidellä paikkakunnalla. Kokemukset ovat niin hyviä, että mallia lähdetään levittämään muuallekin.

Säätiön toiminnanjohtajan Leena Erkkilän mukaan perhetyöntekijät auttavat perheitä, joiden vauva joutuu olemaan pitkään sairaalassa esimerkiksi keskosuuden vuoksi. Apua annetaan myös muihin alkuvaiheen ongelmiin niin sairaalassa kuin kotioloissakin.

Koulutus vauhtiin

Säätiö aloitti uusien perhetyöntekijöiden koulutuksen Oulusta keskiviikkona. Mukana on viisitoista sosiaali- ja terveydenhuollon opisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, jotka koulutuksen aikana räätälöivät omaan työyksikköönsä sopivan mallin.

Säätiö on aloittanut perhetyönmallin yhteistyössä sairaaloiden kanssa. Se maksaa koulutuksesta ja huolehtii ensimmäisenä vuonna myös kotikäynneistä aiheutuneet kulut. Toimintaan on tälle vuodelle saatu Raha-automaattiyhdistyksen avustusta 1,5 miljoonaa markkaa.

- Säätiön näkemyksen mukaan Suomeen tarvittaisiin yksi perhetyöntekijä tuhatta syntyvää lasta kohden. Tämä tarkoittaa noin 60:ta työntekijää, Erkkilä toteaa.

Pettymystä ja pelkoja

Kun keskosvauva ei olekaan se mielikuvien pullukkaposki, joka syö hyvin ja kehittyy neuvolakäyrien tahtiin, moni isä ja äiti ovat tiukan tilanteen edessä. Tässä on monasti ulkopuolisen avun paikka.

- Vauvan ongelmat aiheuttavat perheelle stressiä, johon liittyy myös pettymystä, huolta ja pelkoja lapsen selviytymisestä, Kiikku-varhaiskuntoutusprojektin päällikkö Seija Sukula huomauttaa.

Hänen mukaansa Kiikku-malli korostaa yksilöllisyyttä perinteisen asiantuntijakeskeisyyden sijaan: tärkeintä on vanhempien omien voimavarojen hyödyntäminen ja tarpeiden huomioon ottaminen.

Perhetyöntekijä on tarvittaessa perheen tukena heti sairaalassa jo silloin, kun lapsi on vielä keskoskaapissa.

Myös kotikäynnit ovat tärkeä osa toimintaa: ensimmäisenä vuonna perhetyöntekijä käy kotona viikottain ohjaamassa lasta ja vanhempia. Tarvittaessa apua annetaan siihen saakka, kunnes lapsi on täyttänyt kolme vuotta.

- Kotikäynneissäkin lähtökohtana ovat perheen omat tarpeet. Istumme paremminkin käsiemme päällä ja suu supussa vanhempien tukena kuin lähdemme suinpäin kädestä pitäen neuvomaan, Sukula huomauttaa.

Samalla hän tähdentää, että Kiikku-malli tukee jo olemassaolevia työ- ja tukimuotoja. Se ei korvaa niitä.

Mestaruus hukassa

Jokainen äiti ja isä haluaa olla mestari oman lapsensa hoidossa. Erikoissairaanhoitaja Anne Korhonen Oulun yliopistollisen sairaalan keskososastolta sanoo, että aina tämän mestariuden saavuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Siksi tukea tarvitaan.

- Pienet keskoset ovat kenties itkuisia ja heitä pitää syöttää tiheään. Keskosen hoito on myös tasapainottelua lapsen rahoittelun ja virkistämisen kanssa, väitöskirjaa keskoslapsen vanhemmuudesta valmisteleva Korhonen luettelee vanhempien voimavaroja kuormittavia tekijöitä.

Vammainen tai keskosena syntynyt lapsi ei myöskään kykene heti vuorovaikutukseen vanhempiensa kanssa.
- Keskoslapsi antaa vanhemmilleen muita vauvoja hitaammin palautetta siitä, että onpa ihanaa, kun olet siinä, Korhonen lisää ja huomauttaa, että tämä saattaa osaltaan vaikeuttaa varhaisen kiintymyksen syntymistä.

Perhetyöntekijä helpottaa näitä ongelmatilanteita. Samalla hän voi auttaa vanhempia etsimään juuri siihen perheeseen sopivia toimintatapoja.

- Näin vanhemmille jää aikaa kenties vauvan kuntoutuksen ja lääkinnällisen hoidon ohella todelliseen läsnäoloon lapsen kanssa. On tärkeää, että vanhemmat löytävät lapsensa persoonana, ei vain vammaisena.

STT-MH
24.3.2000

Kotimaa -sivulle