Fågeli
24.11.2000
Jako kahteen
Suurenkin kansakunnan jakautuminen kahtia on luonnollista, koska se pohjaa yksilötasolla tapahtuvaan kahtiajakautumiseen, niin sanottuun itsensä kiistämiseen, josta esimerkki on keskustan Matti Vanhanen.
Presidentinvaali jakoi Yhdysvaltain kansan kahtia, republikaaneihin ja demokraatteihin.
Kansa tosin on ollut kahtia - republikaaneihin ja demokraatteihin - jakautunut jo pitkään, mutta nyt kahtiajakautumisen teki erityisen ongelmalliseksi se, että edelleenkään ei tiedetä, kumpi on suurempi kahtia jakaja republikaanit vai demokraatit.
Ongelma ratkennee, kunhan liittovaltion parhaiten palkatut juristit ovat saaneet jaettua odottamassa olevan palkkion kahtia. Advokaattien päätöksellä suurempi kahtia jakaja julistetaan kansakunnan seuraavaksi presidentiksi ja jakojäännös unholaan.
Jos juristit päättävät valita presidentiksi republikaanien George W. Bushin, Valkoisessa talossa on neljä seuraavaa vuotta avosydämistä väkeä, sillä tuloksen jännittäminen oli pakahduttaa kahtia myös hänen aisaparinsa Dick Cheneyn pumpun.
Jos taas demokraattijuristit onnistuvat jakamaan jo aiemmin hylätyt Floridan äänet siten kahtia, että Al Gore saa niiden avulla taakseen osavaltion 25 valitsijamiestä ja näin ollen valitsijamiesten enemmistön, he tulevat jakaneeksi kahtia myös istuvan presidenttiparin: Gore heiluttaa jatkossakin huulia Valkoisessa talossa, Bill Clinton sen sijaan alahuulia aivan muualla.
Myös suomalaiset ovat prosessin kestäessä jakautuneet kahtia: niihin, jotka pitävät näytelmää demokratian halventamisena ja niihin, jotka luottavat vielä demokraattisten lakimiesten kykyyn luoda maahan oikeus.
Meillä Suomessahan järjestettiin hiljattain myös presidentinvaalit, joissa niin ikään kansa jaettiin kahtia. Parempi mies voitti ja prinsessanherkkä osaylimäärä pakkasi kapsäkkinsä Yhdysvaltoihin, mistä käsin hän nyt käy oikeutta muutoinkin menettämänsä kunnian puolesta.
Suomalaiset juristit eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän, että on jaettava kahtia, kipuun ja särkyyn, eli Kirstille ja Eskolle. Täkäläiset oikeudenjakajat häpeällisesti Esko jakamien oppien vastaisesti jakavat juridisen kivun ja säryn Eskolle ja korvaukset tosiasiallista kipua ja särkyä kärsineille.
Hovioikeuden päätöksestä on toki vielä mahdollisuus valittaa, jolloin teoriassa on mahdollista jakaa kahtia sekä korvaukset että Hiihtoliiton maksettavaksi tulevat oikeudenkäyntikulut...
Apropos Hiihtoliitto.
Sehän Eskon lähdettyä jakautui kahdesti kahtia niin, että enemmistö liiton valtuustosta äänesti kahdesti johtoon Paavo M. Petäjää ja vähemmistö ensin tasavahvasti Seppo Rehusta ja Roger Talermoa ja sitten vain vähemmän vahvasti Talermoa.
Liitto on Ahon jäljiltä myös siten kahtia, että se jakoi tukensa valittaessa Suomen olympiakomitean puheenjohtajaa. Hiihtoliitto liittona ilmoitti tukevansa johtoon europarlamentaarikko Marjo Matikainen-Kallströmiä (kok.), mutta esimerkiksi Paavo Väyrysen (kesk.) vankka tukimes, Jari "kotimatka-paras-matka" Isometsä julkisesti "ei ainakaan" olympiavoittaja Marjo Matikainen-Kallströmiä.
Näin Ahon lahjakkaasti luotsaama liitto sai aikaan kaksijakoisen tilanteen, jossa sen sana oli vain ilmaa lopullista päätöstä sorvattaessa.
Mutta voiko pelkkää ilmaa jakaa kahtia? Yllättävää kyllä, voi: huonoon ja hyvään! Senkin Ahon perilliset taitavat.
Kioton ilmastosopimuksen mukaan Suomenkin on osallistuttava siihen, että päästöjä vähennetään viisi prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosina 2008-2012. Keskustan mielestä tämä onnistuu parhaiten joko rakentamalla lisäydinvoimaa tai jättämällä lisäydinvoima rakentamatta.
Siitä, rakennetaanko Suomeen lisäydinvoimaa, keskustassa vallitsee kuitenkin kahtiajako niiden välillä, jotka haluaisivat järjestää asiasta kansanäänestyksen, ja niiden, jotka eivät kansanäänestystä järjestäisi.
Ne jotka haluaisivat kansanäänestyksen, puolestaan jakautuvat kahtia niihin, jotka eivät noudattaisi kansanäänestyksen tulosta, ja niihin, joiden mielestä kansanäänestyksen tulos on eduskuntaa sitova.
Ne keskustalaiset, joiden mielestä kansanäänestyksen tulos on eduskuntaa sitova, ovat kuitenkin tällä kannalla vain siinä tapauksessa, että kansanäänestyksen tuloksena lisäydinvoiman rakentaminen torpedoitaisiin.
Ne keskustalaiset, jotka eivät järjestäisi ydinvoimasta kansanäänestystä, jakautuvat niihin, jotka vastustavat lisäydinvoimaa, ja niihin, jotka kannattavat lisäydinvoiman rakentamista. Ne, jotka vastustavat lisäydinvoimaa ovat siis ilmanpilaajia, mutta ne, jotka kannattavat ydinvoiman lisärakentamista, ovat kuitenkin keskustassa vähemmistö.
Pisimmälle vietyä kepulaista kahtiajakautumista edustaa niin sanottu yksilötason mielipidejakautuminen. Siinä yksilö ei suinkaan jaa omaa aikaisempaa mielipidettään itsensä kanssa, vaan jakaa itsensä vastakkaisiin mielipiteisiin itsensä kanssa.
Mahdotontako? Ei toki.
Keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhastahan pidetään - viimekertaisen ydinvoimankaadon lisäksi - kepun Ison kirjan, Ideologioiden ideologian ja Ajatusten ruusutarhan eli Työreformin isänä. Hän myös myöntää ideoineensa sen. (Niin tosin myönsi vielä kaksi vuotta sitten moni muukin.)
Kun ismi ei tuonut menestystä ja valtaa, Vanhanen on nyt valmis hylkäämään Työreformin. Sitä ei hänen mukaansa enää tarvita. Tai jos tarvitaan, ehkä korkeintaan parinkymmenen vuoden kuluttua.
On siis täysin mahdollista hylätä luomansa oppi, jopa kiivaasti vastustaa sitä ja tarvittaessa hurahtaa oppiin uudestaan ja ottaa se käyttöön taas, kun hyvältä tuntuu. Tämän metodologisen suunnan edustajia tavataan kepun lisäksi pitkistä siteistä.
FÅGELI
