Uusi tietoteos avaa kasvimaailman salat
Tavallista kesämökkiläistä askarruttavat kasvimaailman kysymykset - kuten esimerkiksi miksi ahomansikkaa ei näy enää niin paljon kuin lapsuudessa - saavat pätevän vastauksen uudesta tietoteoksesta.
- Metsäntutkimuslaitoksen julkaisema ja Tammen kustantama Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa on kuin kerroshampurilainen: siinä on kerroksittain paljon asiaa, joka kiinnostaa jokamiehen lisäksi vaativaa tutkijaa, kertoo kirjan toimittajiin kuuluva tutkija Antti Reinikainen.
Valtakunnan metsien inventointien kasvillisuusaineistot osoittavat metsien ja soiden yleisimmän kasvilajiston runsauden muuttuneen selvästi viime 50 vuoden aikana.
Kirjassa esitellään laji lajilta satakunta Suomen yleisintä ja runsainta metsä- ja suokasvia, kuvataan niiden esiintymisessä tapahtuneet muutokset ja tulkitaan muutoksen syitä.
- Ahomansikan hupenemisen selitys on tämä: metsälaidunnuksesta ja kaskeamisesta aikoinaan hyötynyt kasvi on taantunut kulotuksen vähenemisen ja ahojen ja niittyjen metsittymisen seurauksena, sanoo tutkija Ilkka Vanha-Majamaa.
Taantuneita lajeja
Taantuneita lajeja ovat myös esimerkiksi mustikka, puolukka, metsäkerrossammal ja suomuurain, runsastuneita taas mm. vadelma ja maitohorsma. Muutokset kasvilajien peittävyydessä voidaan selittää maankäytössä tapahtuneilla muutoksilla.
- Eniten on muuttunut suolajisto kokonaisuudessaan soiden ojituksen takia. Varsinkin Etelä-Suomessa, jossa on ojitettu lähes 80 prosenttia soista, tämä näkyy selvästi, arvioi Vanha-Majamaa.
Pohjois-Suomessa porotalouden vaikutus näkyy selvästi poronjäkälissä ja muussakin kasvillisuudessa. Pohjois-Suomessa porojäkälien peittävyys on kivennäismailla pudonnut viidennekseen 1950-luvun peittävyydestä.
Nuorten metsien osuuden kasvu metsistä on johtanut siihen, että vanhan metsän kasvilajisto on kokonaisuudessaan kärsinyt. Tämä koskee yleisimpiäkin varpujamme kuten mustikkaa ja puolukkaa. Muutoksen aiheuttajina ovat metsätalouden toimet.
Vaikuttava aineisto
Kirjassa on paljon asiaa selventäviä karttoja. Kasvilajien runsaudessa tapahtuneita muutoksia kuvaavat kartat perustuvat laajaan koko maan kattavaan aineistoon.
Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista aineistoa on ollut keräämässä 1950-luvun alussa kolmena peräkkäisenä kesänä 20 maastotyöryhmää ja havaintoja on kerätty yhteensä yli 10 000:lta koealalta.
Vertailuaineisto on kerätty 1980- ja 1990-lukujen puolivälissä, jolloin toistuvia havaintoja tehtiin noin 3 000:lta koealalta yhteensä yli 10 000 näyteruudulta ja kenttätöihin osallistui yli 10 maastotyöryhmää.
STT-IKK
24.11.2000
