Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







AKAVAn puheenjohtaja

Risto Piekka uskoi viimeiseen asti tupo-kompromissiin



AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka ei yritä peitellä pettymystään siihen, että hänen johtamansa keskusjärjestö jäi tulopoliittisen kokonaisratkaisun ulkopuolelle.


- Tämä kierros oli hirveän omalaatuinen. Keskeisintä on, mitä nyt tulee käymään. Akavalaiset liitot pohtivat tilannetta nyt keskuudessaan ja kokoontuvat maanantaina yhteen katsomaan, mikä tilanne on, Piekka sanoo.

Piekka tunnustaa, että hän ei tupo-neuvotteluiden aikana uskonut, että tupo voisi syntyä ilman AKAVAa. AKAVA sai vaatimukselleen koulutettujen pienipalkkaisten akavalaisten 0,2 prosentin koulutuslisästä kuitenkin vastatarjouksen, jota keskusjärjestön hallitus ei voinut hyväksyä.

- AKAVAn vaatimus ei ollut uusi, vuosina 1995 ja 1997 se vain esitettiin eri muodossa. Teimme hallinnossamme muutoksen, jolloin vaatimukseen tuli sekä koulutuksen alaraja että palkan yläraja. Aikaisemmissa vaatimuksissa korotus olisi tullut koko koulutetulle kentälle, Piekka sanoo.

- Kaikille oli yllätys, että pidimme vaatimuksestamme loppuun asti kiinni. Yritimme kuitenkin loppuvaiheessa löytää ratkaisua, että koulutuslisä olisi kohdistunut vain kuntasektoriin ja mahdollisesti kirkkoon. Meille tarjottiin kuitenkin niin vähän, ettei AKAVAn julkinen sektori voinut sitä hyväksyä.


Kuinka julkinen sektori kilpailee koulutetuista?

Se, että AKAVA piti tiukasti kiinni vaatimuksestaan, pitkitti tupo-neuvotteluja puolisentoista viikkoa. Piekan mukaan keskeinen kysymys oli se, miten nyt ja tulevaisuudessa koulutetut henkilöt hoitavat tehtäviä, joista palkka on se mikä on. He toimivat lisäksi aloilla, joilla jo nyt kärsitään työvoimapulasta.

- Miten julkinen sektori kykenee kilpailemaan koulutetusta henkilökunnasta, Piekka kysyy.

Sama ongelma koulutuksen välttämättömyydestä ja samanaikaisesta palkan pienuudesta tulee vastaan myös yksityisellä puolella. Esimerkiksi farmaseutit kuuluvat matalapalkkaisiin.

Ongelma kasvaa kokoa kuitenkin vielä tulevina vuosina, kun nykyiset koulutetut työntekijät siirtyvät eläkkeelle.

- Poliittisten päätöksentekijöiden pitää ottaa vastuu, että julkinen työnantaja voi tehdä ratkaisuja, joilla täydennetään julkisen sektorin työsopimuksia. Julkisella sektorilla pitää olla rahaa maksaa palkkaa enemmän kuin minimisopimukset edellyttäisivät, jotta tehtävät saataisiin hoidetuksi, Piekka sanoo.


Valpas, kunpas ja kirpas

Valtiosektorilla puhutaan jo valpasrahasta, kunnissa on valmisteilla kunpas ja kirkollisella puolella kirpas, palkkaselvityksiä kaikki.

- Kaikki joutuvat tähän tilanteeseen, ja siinä on kysymys kansalaisten perusturvasta. Halutaanko, että Suomessa on hyvin toimiva terveydenhoito, josta voi saada erikoislääkäripalveluita? Halutaanko, että peruskouluissa on koulutettuja opettajia?

- Kilpailu työvoimasta on vain realiteetti, vaikka se tuntuu jostakin syystä olevan kaikille uutta. Edelleen ajatellaan, että julkinen sektori ei ole kilpailulle altis. Tosiasiassa se on, Piekka muistuttaa.

Esimerkkinä Piekka mainitsee matematiikan maisterin, joka menee opettajaksi ensimmäiseen työpaikkaansa ja saa palkkaa 10 800 markkaa kuukaudessa. Hän kysyy, mitä it-ala maisterille maksaisi.

Entä miten Suomi elää sivistyksestä, kun se maksaa peruskoulun opettajalle peruspalkkaa 12 000 markkaa tai 20 vuotta alalla olleelle lastentarhanopettajalle ikälisineen 9 800 markkaa kuukaudessa?


EMU-maailman tulopolitiikka ei mennyt läpi

AKAVA yritti Piekan mukaan esittää tupossa EMU-maailman tulopolitiikan periaatteita. Periaatteen mukaan jokainen työehtosopimus olisi silloin tehty kustannusvaikutusten perusteella, ei palkkalinjan pakettina, ja jatkuvat neuvottelut olisivat olleet mahdollisia.

- Mallissamme olisi otettu huomioon palkanmaksukyky ja kunkin alan erityisolosuhteet. Se näytti olevan liian uutta, sitä vain vierastettiin, Piekka kertoo.

Sinänsä Piekka kiittää tupo-neuvotteluiden tunnelmaa. Henkilökohtaisella tasolla suhteet kaikkiin osapuoliin säilyivät hyvinä ja Piekalle jäi tunne, että kaikki olivat keskenään tasavertaisia. Jokainen pyrki ottamaan toisen huomioon.

- Että päätöksistä tuli niin tiukat, tuli yllätyksenä. Kyse ei ollut isoista rahoista, ja AKAVAn puolella toivottiin viimeiseen asti, että ratkaisu löytyy. Yritimme tehdä kompromissia, mutta jouduimme tähän tilanteeseen.

Onko tupolla tulevaisuutta?

- Ensin pitää katsoa, syntyykö tästä tupo. Kaikki liitot neuvottelevat nyt. Tupo on väline, joka Suomella on hyvä olla olemassa, mutta tulevaisuutta on vaikea veikata. Tämä oli kierros, josta kaikille on jäänyt omia ihmetyksen aiheita.

KIRSI JOHANSSON
24.11.2000


Politiikka -sivulle