Ulosoton kesto jakaa mielipiteitä
Oikeusministeriön saamat lausunnot ulosottolain osittaisuudistuksesta osoittavat, että erityisesti ulosoton ajallinen kesto jakaa mielipiteitä.Ministeriössä valmistui toukokuussa laaja ulosottolain osittaisuudistusta koskeva ehdotus, joka sisältää mm. tuomion tai muun ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuutta sekä yleistä ulosottomenettelyä koskevat säännökset.
Ehdotuksen tavoitteena on lieventää pitkäkestoisen ulosoton haittoja sekä kehittää ulosoton osin puutteellisia ja vanhentuneita menettelysäännöksiä.
Ministeriön ehdotuksesta saamien lausuntojen perusteella ulosoton ajallisen keston rajoittaminen jakaa mielipiteitä. Ehdotus oli lausuntokierroksella syyskuun loppuun. Mietinnöstä pyydettiin lausunnot 95 viranomaiselta, yhteisöltä ja järjestöltä.
Oikeusministeri Johannes Koskisen mukaan hallituksen tavoitteena on antaa esitys eduskunnalle ensi syksynä. Tällöin uudistus voisi tulla voimaan vuoden 2003 maaliskuun alusta, jolloin myös siihen kiinteästi liittyvä uusi ulosoton tietojärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön.
Lakiuudistusta pidetään tarpeellisena
Ehdotusta ulosottolain uudistamisesta pidettiin lausunnoissa yleisesti tarpeellisena ja perusteltuna. Kukaan lausunnonantajista ei ilmoittanut vastustavansa ehdotusta kokonaisuudessaan.
Ehdotukseen sisältyvistä muutoksista eniten mielipiteitä jakoi ulosoton enimmäiskestoa koskeva ehdotus, jonka mukaan ulosottoperusteen kelpoisuus lakkaisi tietyn määräajan kuluttua. Määräajan jälkeen ulosottoon ei enää voitaisi ryhtyä. Saatavaa ei myöskään voitaisi periä konkurssissa.
Ehdotuksen mukaan kuluttajana otetun velan tai takaajalta perittävän velan tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika olisi 15 vuotta. Jos perittävänä on tuomio, joka koskee tahallisella rikoksella aiheutettua vahingonkorvausta, ulosoton enimmäiskestoaika olisi 25 vuotta.
Muissa tapauksissa tuomio olisi täytäntöönpanokelpoinen 20 vuoden ajan. Määräaikoja sovellettaisiin taannehtivasti siten, että määräajasta olisi voinut kulua ennen uudistuksen voimaantuloa enintään kymmenen vuotta, vaikka tuomio olisi tätä vanhempi eli annettu ennen vuotta 1993.
Ehdotuksessa oli esitetty myös toinen malli, jonka mukaan yksityishenkilö saisi periä saatavaansa ulosotossa 20 vuotta ja yhteisö 15 vuotta.
Enimmäiskesto arveluttaa
Ulosottoperusteen määräaikaisuutta kannatti kolmisenkymmentä lausunnonantajaa, joiden joukossa oli mm. useita viranomaisia sekä kuluttajia, velkajärjestelyä ja velkaneuvontaa edustavia järjestöjä samoin kuin mielenterveys- ja sosiaalialan järjestöjä.
Osa määräaikaisuuden kannattajista ehdotti kuitenkin pidempiä ja osa lyhyempiä määräaikoja. Osa taas kannatti ehdotuksessa esitettyä vaihtoehtoista mallia.
Ulosoton määräaikaisuutta pidettiin perusteltuna erityisesti yhteiskuntapoliittiselta kannalta: kohtuuttoman pitkäkestoisen ulosoton estäminen on yhteiskunnan edun mukaista. Muutos kaventaisi myös eroja nykyisin velkajärjestelyssä olevien velallisten ja ulosottokierteessä olevien velallisten asemassa.
Ehdotukseen kielteisesti suhtautui kymmenen lausunnonantajaa, jotka edustivat mm. pankkeja ja rahoituslaitoksia sekä vakuutusyhtiöitä ja perintäalaa. Näissä lausunnoissa ulosottoperusteen määräaikaa pidettiin liiallisena toimena 1990-luvun laman seurausten korjaamiseen sekä ongelmallisena yleisen maksumoraalin kannalta.
Perinnän epävarmuuden arveltiin mm. voivan vaikeuttaa luotonsaantia. Lisäksi katsottiin, että ylivelkaantuneiden aseman parantamiseen tulisi pyrkiä velkajärjestelyä kehittämällä.
IKK
24.11.2000
