Valtiontalouden tarkastusvirasto:
Huumeongelmaisille hoitoonohjausta rangaistusten sijaan
Valtiontalouden tarkastusviraston mielestä tavallisia huumeiden käyttäjiä pitäisi ohjata nykyistä useammin hoitoon ja jättää syytteet nostamatta. Vaihtoehtoisesti hoito voisi olla myös osa rangaistusta.
Poliisin ja tullin pitäisi tarkastusviraston mielestä keskittyä erityisesti järjestäytyneen ja kansainvälisen huumerikollisuuden ehkäisyyn.
Valtiontalouden tarkastusviraston mielestä Suomessa on viivytelty huumeongelmien hoidossa, vaikka monet ongelmista ovat olleet tiedossa jo pitkään.
Tarkastusvirasto uskoo, että tehokkaammilla toimilla saataisiin aikaan yhteiskunnallisesti merkittäviä säästöjä.
Kunnat valitsevat halvimman hoidon
Kun rahaa on vähän, kunnat valitsevat usein halvimman hoitovaihtoehdon, vaikka valinta pitäisi tehdä hoidon tarpeen perusteella. Hoitopaikka voidaan valita myös sen perusteella, että kunnalla on pitempiaikainen ostopalvelusopimus jonkun hoitopaikan kanssa.
Tarkastusviraston mielestä pitäisi selvittää lastensuojelussa jo toteutetun suurten kustannusten tasausjärjestelmän soveltuvuutta myös huumeongelmaisten hoitoon.
Erityisesti heikoimmassa asemassa oleville ei ole yleensä tarjottu tarpeenmukaista hoitoa ja kuntoutusta. Tarkastusviraston mielestä pelkkä hoitokaan ei aina riitä, vaan kaikkein ongelmallisimmille tapauksille pitäisi tukea tarjota myös asumiseen ja toimeentuloon. Tämän vuoksi myös kriminaalihuollon vastuu ja tehtävät olisi määriteltävä uudelleen.
Säästösyistä ei myöskään tahdonvastaista hoitoa ole toteutettu läheskään siinä määrin kuin laki sen sallisi tai suorastaan edellyttäisi.
Valtio ja kunnat napit vastakkain
Vankien huumehoitoon olisi tarkastusviraston mielestä kiinnitettävä erityistä huomiota ja pikaisesti, koska juuri heidän joukossaan piikkihuumeiden käyttö ja HIV-tartunnat ovat lisääntyneet nopeasti. Viime vuonna lähes neljännes HIV-tartunnoista tuli esiin vankiloissa.
Vankien hoitoon pääsy on kärsinyt mm. siitä, että epäselvyydet hoidon rahoittajasta ovat ajaneet valtion ja kunnat napit vastakkain.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan valtio maksaa hoitokulut silloin kun hoidettava on vankilassa, mutta kiistaa käydään vielä siitä, kuka maksaa hoidon silloin, kun vanki siirretään määräajaksi hoitoon vankilan ulkopuolelle. Kunnat taas eivät ole halukkaita hoitamaan edes vapautuneita vankeja, jos on syytä epäillä heidän palaavan pian taas vankilaan.
Vankilan ulkopuolisen hoidon kustannukset ovat tällä haavaa kolmen - neljän miljoonan luokkaa, mutta HIV-tartuntojen lisääntyessä nopeasti, kustannustenkin uskotaan kasvavan nopeasti.
Hoito osaksi rangaistusta
Tarkastusvirasto patistaa myös syyttäjiä ja tuomioistuimia noudattamaan huumerikoksia koskevan lakia eduskunnan tarkoittamalla tavalla.
Tavanomaisia huumeiden käyttörikoksia on jätetty syyttämättä vain pari kertaa sillä perusteella, että käyttäjä on sitoutunut menemään hoitoon. Käytännöksi on päinvastoin tullut, että lievistäkin huumerikoksista tuomitaan rangaistus.
Tarkastusvirasto ehdottaakin, että menettelyn rinnalla voitaisiin kehittään rangaistusjärjestelmä, jossa hoitoon sitoutuminen voitaisiin ottaa osaksi kokonaisrangaistusta. Eduskunta esitti tällaisen ajatuksen jo vuonna 1993.
STT-IKK
24.11.2000
