Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Tutkimus:

Aluehallinnon uudistus onnistui kohtuullisesti



Jari Stenvallin ja Risto Harisalon Aluehallinto 2000 -uudistusta arvioivan tutkimuksen mukaan aluehallintouudistus on onnistunut kohtuullisesti ja edennyt ilman suurta dramatiikkaa.


Syksyllä 1997 voimaan tullut aluehallintouudistus muutti merkittävällä tavalla Suomen aluehallintoa.

Lääninhallintouudistuksessa kaksitoista lääniä yhdistettiin kuudeksi lääniksi. Työvoima- ja elinkeinokeskukset (TE-keskukset) perustettiin elinkeino- ja työvoima-asioiden edistämistä ja koordinointia varten. Suomessa on viisitoista alueellista TE-keskusta.

Maakuntajakoon pohjautuvassa aluejaotuksessa on ollut pyrkimyksenä yhdenmukaistaa kuntien ja valtion viranomaisten aluejaotusta ja näin parantaa yhteistyötä.

Tutkimuksen mukaan elinkeino- ja työvoimapolitiikan hallinnollinen yhteen kokoaminen on vahvistunut. Lääninhallinnon toiminnan rationalisoinnissakin ollaan edetty.

Maakuntapohjaiseen aluejakoon siirtyminen on vahvistanut tavoitteiden mukaisesti maakuntien asemaa, lisännyt alueellista yhdenmukaisuutta ja parantanut viranomaisten välisen yhteistyön edellytyksiä.

Raportissa nähdään tärkeänä, että lääninhallituksissa vahvistetaan yhä sisäistä ja ulkoista identiteettiä sekä johtamista. Myös palveluiden kehittämisen tulee olla erityisenä painopisteenä.

- TE-keskusten kohdalla on tärkeää jatkaa järjestelmän ja viraston yhtenäistämistä. TE-keskusten tulisi myös paneutua profiilinsa selkeyttämiseen ja palveluiden tunnettavuuden edistämiseen, tutkijat toteavat.


Lääninhallinnon palvelutaso säilynyt

Uudistuksen myötä lääninhallitusten merkitys alueellisen identiteetin ja alueiden omaehtoisen kehityksen tukemisessa on selvästi vähentynyt. Ne ovat yhä selvemmin keskushallintoa edustavia viranomaisia.

Lääninhallitusten ja alueellisen kehityksen tukemisen välillä ei ole kuitenkaan erityistä ristiriitaa.

- Ongelmana kuitenkin on se, että lääninhallitusten toiminnasta ei tiedetä riittävästi alueilla. Aluehallintouudistus on tukenut paikallisen itsehallinnon vahvistumista, tutkijat toteavat.

Lääninhallitusten ohjaavan vallan väheneminen on jättänyt yhä enemmän toiminnallisia vapauksia kunnille ja maakunnalliselle kehittämiselle. Lääninhallitukset koetaan melko selvästi kunnissa kumppaneiksi.

Toisaalta uudistuksen seurauksena lääninhallitukset ovat varsinkin suurissa lääneissä vieraantuneet kunnista, koska henkilökohtaiset yhteydet ovat vähentyneet ja läänien alueet suurentuneet.

Aluehallinto 2000-uudistuksen vaikutukset palveluihin ovat olleet melko vähäisiä. Palvelujen saatavuuden turvaaminen on onnistunut kohtuullisesti. Lisäksi lääninhallituksissa on kehitetty muun muassa palvelujen laatua. Uutta palvelutoimintaa edustaa peruspalvelujen arviointi.

Varsinkin uusien suurten läänien lääninhallituksissa organisaation toimintaperiaatteet ovat muuttuneet.

- Verkostomaisella yhteistyöllä on pyritty edistämään monessa toimipaikassa sijaitsevien lääninhallitusten koossapysymistä. Verkostomaisuudesta huolimatta niiden hallinnointi on vielä Keskeneräistä, katsovat tutkimuksen tehneet Stenvall ja Harisalo.

Myös tehtävien hoitamisessa on jonkin verran tapahtunut uusia järjestelyjä.

- Lääninhallituksissa toimialakohtainen sektoroituminen on kasvanut, mutta toisaalta poikkihallinnollisen yhteistyön tärkeys on tunnustettu ja tiedostettu muun muassa peruspalvelujen arvioinnin kehittämisen yhteydessä.

Varsinkin suurlääninhallituksissa on kiinnitetty erityistä huomiota johtamisjärjestelmien keventämiseen. Tutkijoiden mukaan tavoite onkin osittain onnistunut, sillä johtotehtävissä työskentelevien määrä on vähentynyt.

Uudistuksen toteutuksessa on turvattu henkilöstön asema. Epävarmuuden kokeminen on ollut kuitenkin suurta.

- Uudistus on toteutettu viiden vuoden siirtymäajalla, mistä johtuen henkilöstön asemaan vaikuttavia ratkaisuja on tehty vähitellen. Lisäksi henkilöstö on kokenut työn kuormituksen suurena ongelmana, tutkimus kertoo.

Tavoitteena ollutta tehokkuuden edistämistä on vaikeuttanut se, ettei uudistus ylipäänsä mahdollistanut riittävän suuressa määrin organisaation muuttamista. Lääninhallitusten 65 miljoonan säästöarviosta on saavutettu yli puolet.

- Tämä on verrattain hyvä tulos, koska kysymys on yli kymmenen prosentin säästöstä, Stenvall ja Harisalo kiittelevät.


TE-keskusuudistus on koonnut palveluja yhteen ja yhtenäistänyt hallintoa

TE-keskusuudistuksen toteutuksessa keskeisintä on ollut elinkeino- ja työvoimapolitiikan yhteensovittaminen sekä palveluiden yhteen kokoaminen. Uudistuksen seurauksena elinkeino- ja työvoimapolitiikan hallinto muodostaa yhä yhtenäisemmän kokonaisuuden.

- Sen sijaan TE-keskusten rooli ei ole vielä muodostunut riittävän selkeäksi ja ne hakevat uusina organisaatioina yhä rooliaan alueilla, tutkijat sanovat.

Uudistuksen seurauksena elinkeino- ja työvoimapolitiikan arvostus on vahvistunut. TE-keskusten palveluita ei kuitenkaan tunneta riittävästi. Ulkoisesta näkökulmasta myös yhteinen elinkeino- ja työvoimapolitiikka olisi voinut toteutua tehokkaammin.

Yhteistyö TE-keskuksiin kuuluvien toimialojen välillä on kasvanut.
- Silti TE-keskukset ovat vielä organisaatioita, joissa näkyy sektorikohtainen toiminta.

Palveluja koskeva yhteistyö on selkeästi kasvanut aluehallinto 2000-uudistuksen myötä. Myös uudistuksen tavoiteasettelussa mainittu yhden luukun periaate on vahvistunut.

Palveluita saa yhä enemmän samoista toimitiloista ja palvelujen yhteen kokoaminen asiakkaiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla on ollut toiminnan lähtökohtana. Myös yhteisiä elinkeino- ja työvoimapalveluita järjestetään yrityksille.

Toisaalta ulkoisissa arvioissa kohdistuu TE-keskuksia kohtaan kritiikkiä siitä, ettei palvelutoiminta ole vielä riittävän yhtenäistä. Palveluja tuotetaan yhä eriytyneesti ja sektorikohtaisuus heikentää yhden luukun palvelujen toimivuutta.

Johtamisjärjestelmä on ollut herkkä henkilöstöristiriidoille, eikä se ole sitouttanut tarpeeksi TE-keskusjohtoa yhteisten tavoitteiden edistämiseen.

- Lisäksi TE-keskusjohtajan asema ei ole ollut selkeä ja johtamisvaltuudet ovat olleet riittämättömät kokonaisvaltaisen johtamisen kannalta.

Johtamistilannetta on nyttemmin muutettu niin, että keskuksen johtajan asemaa ja ratkaisuvaltaa on vahvistettu.

Monitoimialaisen ohjauksen tavoin TE-keskustenkin ohjaukseen on liittynyt ongelmia ja hallinnollisia jännitteitä kuten eri toimialojen tulostavoitteiden yhteensovittaminen, sanovat Stenvall ja Harisalo.

Aluehallinto 2000-arviointitutkimuksen tekivät tutkimusjohtaja Jari Stenvall ja professori Risto Harisalo Tampereen yliopiston hallintotieteen laitokselta.

Tutkimus on tehty sisäasiainministeriön toimeksiannosta ja se palvelee muun muassa eduskunnalle annettavaa selontekoa Aluehallinto 2000-uudistuksen vaikutuksista. Työ perustuu laajaan haastattelu- ja kyselymateriaaliin.

IA
25.8.2000


Politiikka -sivulle