Tutkimus:
Aluehallinnon uudistus onnistui kohtuullisesti
Jari Stenvallin ja Risto Harisalon Aluehallinto 2000 -uudistusta arvioivan tutkimuksen mukaan aluehallintouudistus on onnistunut kohtuullisesti ja edennyt ilman suurta dramatiikkaa.
Syksyllä 1997 voimaan tullut aluehallintouudistus muutti merkittävällä tavalla Suomen aluehallintoa.
Lääninhallintouudistuksessa kaksitoista lääniä yhdistettiin kuudeksi lääniksi. Työvoima- ja elinkeinokeskukset (TE-keskukset) perustettiin elinkeino- ja työvoima-asioiden edistämistä ja koordinointia varten. Suomessa on viisitoista alueellista TE-keskusta.
Maakuntajakoon pohjautuvassa aluejaotuksessa on ollut pyrkimyksenä yhdenmukaistaa kuntien
ja valtion viranomaisten aluejaotusta ja näin parantaa yhteistyötä.
Tutkimuksen mukaan elinkeino- ja työvoimapolitiikan hallinnollinen yhteen kokoaminen on vahvistunut. Lääninhallinnon toiminnan rationalisoinnissakin ollaan edetty.
Maakuntapohjaiseen aluejakoon siirtyminen on vahvistanut tavoitteiden mukaisesti maakuntien asemaa, lisännyt alueellista yhdenmukaisuutta ja parantanut viranomaisten välisen yhteistyön edellytyksiä.
Raportissa nähdään tärkeänä, että lääninhallituksissa vahvistetaan yhä sisäistä ja ulkoista identiteettiä sekä johtamista. Myös palveluiden kehittämisen tulee olla erityisenä painopisteenä.
- TE-keskusten kohdalla on tärkeää jatkaa järjestelmän ja viraston yhtenäistämistä. TE-keskusten tulisi
myös paneutua profiilinsa selkeyttämiseen ja palveluiden tunnettavuuden edistämiseen, tutkijat toteavat.
Lääninhallinnon palvelutaso säilynyt
Uudistuksen myötä lääninhallitusten merkitys alueellisen
identiteetin ja alueiden omaehtoisen kehityksen tukemisessa on
selvästi vähentynyt. Ne ovat yhä selvemmin keskushallintoa
edustavia viranomaisia.
Lääninhallitusten ja alueellisen
kehityksen tukemisen välillä ei ole kuitenkaan erityistä
ristiriitaa.
- Ongelmana kuitenkin on se, että lääninhallitusten
toiminnasta ei tiedetä riittävästi alueilla. Aluehallintouudistus
on tukenut paikallisen itsehallinnon vahvistumista, tutkijat toteavat.
Lääninhallitusten ohjaavan vallan väheneminen on jättänyt yhä
enemmän toiminnallisia vapauksia kunnille ja maakunnalliselle
kehittämiselle. Lääninhallitukset koetaan melko selvästi
kunnissa kumppaneiksi.
Toisaalta uudistuksen seurauksena
lääninhallitukset ovat varsinkin suurissa lääneissä
vieraantuneet kunnista, koska henkilökohtaiset yhteydet ovat
vähentyneet ja läänien alueet suurentuneet.
Aluehallinto 2000-uudistuksen vaikutukset palveluihin ovat
olleet melko vähäisiä. Palvelujen saatavuuden turvaaminen on
onnistunut kohtuullisesti. Lisäksi lääninhallituksissa on kehitetty
muun muassa palvelujen laatua. Uutta palvelutoimintaa
edustaa peruspalvelujen arviointi.
Varsinkin uusien suurten läänien lääninhallituksissa
organisaation toimintaperiaatteet ovat muuttuneet.
- Verkostomaisella yhteistyöllä on pyritty edistämään monessa
toimipaikassa sijaitsevien lääninhallitusten koossapysymistä.
Verkostomaisuudesta huolimatta niiden hallinnointi on vielä
Keskeneräistä, katsovat tutkimuksen tehneet Stenvall ja Harisalo.
Myös tehtävien hoitamisessa on jonkin verran tapahtunut uusia
järjestelyjä.
- Lääninhallituksissa toimialakohtainen
sektoroituminen on kasvanut, mutta toisaalta
poikkihallinnollisen yhteistyön tärkeys on tunnustettu ja
tiedostettu muun muassa peruspalvelujen arvioinnin
kehittämisen yhteydessä.
Varsinkin suurlääninhallituksissa on kiinnitetty erityistä
huomiota johtamisjärjestelmien keventämiseen. Tutkijoiden mukaan tavoite
onkin osittain onnistunut, sillä johtotehtävissä työskentelevien määrä
on vähentynyt.
Uudistuksen toteutuksessa on turvattu henkilöstön asema.
Epävarmuuden kokeminen on ollut kuitenkin suurta.
- Uudistus on
toteutettu viiden vuoden siirtymäajalla, mistä johtuen
henkilöstön asemaan vaikuttavia ratkaisuja on tehty vähitellen.
Lisäksi henkilöstö on kokenut työn kuormituksen suurena
ongelmana, tutkimus kertoo.
Tavoitteena ollutta tehokkuuden edistämistä on vaikeuttanut
se, ettei uudistus ylipäänsä mahdollistanut riittävän suuressa
määrin organisaation muuttamista. Lääninhallitusten 65
miljoonan säästöarviosta on saavutettu yli puolet.
- Tämä on
verrattain hyvä tulos, koska kysymys on yli kymmenen
prosentin säästöstä, Stenvall ja Harisalo kiittelevät.
TE-keskusuudistus on koonnut palveluja yhteen ja yhtenäistänyt hallintoa
TE-keskusuudistuksen toteutuksessa keskeisintä on ollut
elinkeino- ja työvoimapolitiikan yhteensovittaminen sekä
palveluiden yhteen kokoaminen. Uudistuksen seurauksena
elinkeino- ja työvoimapolitiikan hallinto muodostaa yhä
yhtenäisemmän kokonaisuuden.
- Sen sijaan TE-keskusten rooli
ei ole vielä muodostunut riittävän selkeäksi ja ne hakevat
uusina organisaatioina yhä rooliaan alueilla, tutkijat sanovat.
Uudistuksen seurauksena elinkeino- ja työvoimapolitiikan
arvostus on vahvistunut. TE-keskusten palveluita ei
kuitenkaan tunneta riittävästi. Ulkoisesta näkökulmasta myös
yhteinen elinkeino- ja työvoimapolitiikka olisi voinut toteutua
tehokkaammin.
Yhteistyö TE-keskuksiin kuuluvien toimialojen välillä on
kasvanut.
- Silti TE-keskukset ovat vielä organisaatioita, joissa
näkyy sektorikohtainen toiminta.
Palveluja koskeva yhteistyö on selkeästi kasvanut aluehallinto
2000-uudistuksen myötä. Myös uudistuksen tavoiteasettelussa
mainittu yhden luukun periaate on vahvistunut.
Palveluita saa
yhä enemmän samoista toimitiloista ja palvelujen yhteen
kokoaminen asiakkaiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla
on ollut toiminnan lähtökohtana. Myös yhteisiä elinkeino- ja
työvoimapalveluita järjestetään yrityksille.
Toisaalta ulkoisissa
arvioissa kohdistuu TE-keskuksia kohtaan kritiikkiä siitä, ettei
palvelutoiminta ole vielä riittävän yhtenäistä. Palveluja
tuotetaan yhä eriytyneesti ja sektorikohtaisuus heikentää
yhden luukun palvelujen toimivuutta.
Johtamisjärjestelmä on ollut herkkä henkilöstöristiriidoille, eikä
se ole sitouttanut tarpeeksi TE-keskusjohtoa yhteisten
tavoitteiden edistämiseen.
- Lisäksi TE-keskusjohtajan asema ei
ole ollut selkeä ja johtamisvaltuudet ovat olleet riittämättömät
kokonaisvaltaisen johtamisen kannalta.
Johtamistilannetta on
nyttemmin muutettu niin, että keskuksen johtajan asemaa ja
ratkaisuvaltaa on vahvistettu.
Monitoimialaisen ohjauksen tavoin TE-keskustenkin ohjaukseen
on liittynyt ongelmia ja hallinnollisia jännitteitä kuten eri
toimialojen tulostavoitteiden yhteensovittaminen, sanovat Stenvall ja Harisalo.
Aluehallinto 2000-arviointitutkimuksen tekivät tutkimusjohtaja
Jari Stenvall ja professori Risto Harisalo Tampereen yliopiston
hallintotieteen laitokselta.
Tutkimus on tehty sisäasiainministeriön toimeksiannosta ja se palvelee muun muassa eduskunnalle annettavaa selontekoa Aluehallinto 2000-uudistuksen vaikutuksista. Työ perustuu laajaan haastattelu- ja kyselymateriaaliin.
IA
25.8.2000
Politiikka -sivulle
|